Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies masentunut, miten jaksaa yksin tätä arkea ja miestä...?
16.01.2012 |
Miehelläni todettiin jokin aika sitten masennus. Jo ennen diagnoosia olin jo pitkään epäillyt, ettei kaikki ole kunnossa, vaikka mies väittikin, että kaikki on ok.
Nyt tuntuu siltä, että olen yh, koska mies ei jaksa juuri mitään ja nyt on menossa vaihe, että mies odottaa terapiaan pääsyä ja haetaan oikeaa lääkitystä. Tilannetta pahentaa vielä se, ettei mies haluaisi syödä lääkkeitä ja välillä aamulla on pieni "taistelu", jotta hän ottaa lääkkeen.
Meillä on viisi lasta (4kk, 2,5v, 4,5v, 8v ja 9v) ja keskimmäinen on erityislapsi (kehityksessä jäljessä ja ylivilkas). Vauva ei onneksi ole mikään erityisen itkuinen, mutta ei ihan helppokaan ja öisin herää useasti, niin sekin verottaa voimiani.
Toivon, että miehelle löytyisi pian sopiva lääkitys ja että terapia auttaisi, koska on todella raskasta, kun mies on tällä hetkellä käytännössä kuudes lapsi.
Miten te muut olette selvinneet? Pelkään välillä, että meille tulee vielä ero tämän takia, vaikken kyllä haluaisi sitä. Mies vaan on kuin peilikuva entisestä.
Kommentit (72)
ollut huono syömään lääkkeitä, esim. antibiootteja tai kuumetta alentavaa lääkettä vaan on halunnut pärjätä ilman. Tämän takia saa välillä käydä pitkiäkin keskusteluja, miksi se lääke on otettava, vaikka siitä tulee ikäviä sivuvaikutuksia jne.
Lisäksi miestä itseään selvästi ahdistaa, kun ei itse saa tehtyä juuri mitään. Jo suihkuun meno vaatii suurta ponnistelua.
Pitäisi varmasti olla onnellinen, ettei mies ollut niin jäärä, ettei sitten lopultakaan olisi suostunut lääkäriin menemään ja ottamaan apua vastaan.
ap
kuitenki tajuaa oman tilan? ja ottanut apua vastaan! Toiset ei lähde etes lääkäriin. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta joku satavarppina sanoo että "mitäs teit noin monta pentua ja itse masennutit miehen". Av palstalla kaikki pn omaa syytä!
Mutta asiaan, luin jostain artikkelin jossa sanottiin että entinen ohje masentuneille ei enää päde (masentuneen pitää antaa levää eikä saa vaatia tekemään mitään) vaan toimivampi ja kuntouttavampi on uusi toimintamalli (masentuneelta pitää vaatia tiettyjen rutiinien hoitamista).
Eli siis kannataa jossain määri vaatia osallistumista, esim imurointi, roskien vienti. Ja sis ihan vaatia, ei vihjata. Passivoituminen johtaa siihen että pienikin ponnistus on kohta ylivoimainen. Älä siis hyväksy sitä että miehesi on se kuudes lapsi.
"Tämän takia saa välillä käydä pitkiäkin keskusteluja, miksi se lääke on otettava, vaikka siitä tulee ikäviä sivuvaikutuksia jne."
Kuulostaa jo vähän siltä että myös normaalisti kohtelet häntä kuin olisi lapsi.. :)
Aikuinen ihminen, jos ei suostu niin sitten ei.
Oon myös sitä mieltä että masennukseen kannattais kokeilla ensin muut vaihtoehdot ja lopuks vasta lääkkeet jos ei muusta apua, niitä lääkkeitä kun voi sitten joutua syömään aika pitkään.
sen sijaan, että sakki olisi kertonut omista kokemuksistaan, joku idiootti heti alkoi nokkia minua ja tarjoilla neuvoja sivusta.
Oli tuolla sentään joitain hyviäkin vastauksia ja kokemuksia, lue jos huvittaa:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1537808/masentuneen_…
Mutta itse asiaan. Joo, puolison rooli on raskas. Meillä miehen masennus ilmeni ärtyisyytenä ja syyttelynä. Kaikki paha oli jonkun muun vika ja hänen masennuksensakin jonkun vuosia sitten sanotun lauseen syytä. Mikä tietenkään ei pidä paikkaansa, mutta on hyvin tyypillistä masennuksen projisointia.
Nyt hänellä on alkanut taas lääkitys ja terapeuttia etsitään. Eiköhän se siitä ala lutviutua. Iso askel parempaan on, että mies tunnistaa olevansa masentunut ja tajuaa sen, että asialle pitää jotain tehdä. Ja ettei hänen kiukkunsa ole tyypillinen tapa reagoida pikkuärysytyksiin.
Miten lapsenne reagoivat? Meillä on kouluikäiset lapset ja he hiukan pelkäävät isäänsä. Ei hän väkivaltainen ole, mutta huutaa pienestä ja lapset varovat sanojaan, mikä ei ole ihan tervettä sekään.
Peilikuvahan olisi = sama kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on ollut erittäinkin omatoiminen ja hoitanut lapsia jne. ihan oma-alotteisesti, nyt ei ole tietoakaan. Eikä tämä ole tullut päivässä tai kahdessa vaan jo pitkään olen huomannut miehessä muutoksen, jota hän ei alkuun myöntänyt. Nyt myöntää, mutta silti myöntäminenkin on vaikeaa.
Lääkkeet oli lääkärin ehdotus, itsellä kun ei ole minkäänlaista kokemusta masennuksesta, niin en sitten osannut sanoa ei ja vaatia jotain muuta. Lääkäri myös sanoi, että sivuvaikutuksia tulee aluksi, mutta että ne menevät ohi.
ap
"Tämän takia saa välillä käydä pitkiäkin keskusteluja, miksi se lääke on otettava, vaikka siitä tulee ikäviä sivuvaikutuksia jne."
Kuulostaa jo vähän siltä että myös normaalisti kohtelet häntä kuin olisi lapsi.. :)
Aikuinen ihminen, jos ei suostu niin sitten ei.
Oon myös sitä mieltä että masennukseen kannattais kokeilla ensin muut vaihtoehdot ja lopuks vasta lääkkeet jos ei muusta apua, niitä lääkkeitä kun voi sitten joutua syömään aika pitkään.
Peilikuvahan olisi = sama kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta joku satavarppina sanoo että "mitäs teit noin monta pentua ja itse masennutit miehen". Av palstalla kaikki pn omaa syytä!
Mutta asiaan, luin jostain artikkelin jossa sanottiin että entinen ohje masentuneille ei enää päde (masentuneen pitää antaa levää eikä saa vaatia tekemään mitään) vaan toimivampi ja kuntouttavampi on uusi toimintamalli (masentuneelta pitää vaatia tiettyjen rutiinien hoitamista).
Eli siis kannataa jossain määri vaatia osallistumista, esim imurointi, roskien vienti. Ja sis ihan vaatia, ei vihjata. Passivoituminen johtaa siihen että pienikin ponnistus on kohta ylivoimainen. Älä siis hyväksy sitä että miehesi on se kuudes lapsi.
Kai teillä on tukiverkot auttamassa? Ja rahaa palkata hoitoapua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se elämä mene aina niin kun suunnittelee. Olin kyllä ymmärtävinäni, että ap:n lapset olisi yhdessä haluttuja, voin kyllä olla väärässäkin.
Ja viisi lasta on pitänyt hankkia? Kai teillä on tukiverkot auttamassa? Ja rahaa palkata hoitoapua?
mutta kyllä ne voimavaransa ja resurssinsa pitää tajuta - eli jos hankkii viisi lasta, on kyllä aivan asiallista tarkistaa tukiverkot ja rahavarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olemaan auttamassa. Auttavat minkä pystyvät. Rahaa ei ole älyttömästi ylimääräistä, mutta välillä kyllä pystyy palkkaamaan esim. hoitajan.
ap
Kai teillä on tukiverkot auttamassa? Ja rahaa palkata hoitoapua?
mutta kyllä ne voimavaransa ja resurssinsa pitää tajuta - eli jos hankkii viisi lasta, on kyllä aivan asiallista tarkistaa tukiverkot ja rahavarat.
Ei kukaan lapsia hankkiessa mieti sitä, mitä tapahtuu jos mies joutuu pitkäksi aikaa masennuksen takia sairaslomalle. Tai kuolee. Jos sellaiseen varautuisi, ei lapsia uskaltaisi hankkia tai perhettä perustaa kuin aniharva rikas keski-ikäinen uraohjus!
Ap on varmasti hankkinut lapset miehensä kanssa silloin, kun mies vielä ei ollut masentunut. Masennus on sairaus, joka voi iskeä kehen tahansa ja vaikka siihen sairastutaan vähitellen, "merkkejä" ei silti välttämättä ole nähtävissä vuosia etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
usko siihen, että mies paranee ja tahtoo parantua. Ja kyllä sitä lausetta "niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin" piti hokea itselleen että jaksoi.
Masennuksesta voi toipua, meilläkin erityislapsi, joka imi miedät aivan kuiviin. Älä yritä selvitä itse, vaan ota kaikki mahdollinen apu vastaan, iloitse pienistä asioista ja järjestä itsellesi joskus oma rauhallinen hetki, kukaan ei sitä tule tarjoamaan.
Varo myös ettet sairastu ja uuvu itse. Minulla oli hankalimman jakson aikana itsellänikin mielialalääkitys ettei pinna katkennut.
auttamaan lasten kanssa. esim. neuvola varmaan osaa neuvoa. Luulisin, että kun perheessä on erityislapsi, niin sillä perusteella olis mahdollisuus saada hoitoapua kotiin.
mies ymmärtää sairastavansa ja että voi olla ihan mahdollista hänen parantua. Ei taikatemppuja yhdessä yössä, mutta aktiivisesti käydä terapiaa ja yrittää löytää keinoja pois masennuksesta. Itse olen ahdistuksen kohdannut ja mietin, kestääkö tämä loppuelämän, mutta se kesti joitakin kuukausia vaan.
mitä tapahtuu!
Elämän varrella voi tapahtua mitä vaan ( esim. Mikkoset).
Miettimisen aiheita on,
-tukiverkosto
-taloudellinen tilanne
-työuran vaativuus
-yleensä resurssit
-ym, ym, ym
mitä tapahtuu! Elämän varrella voi tapahtua mitä vaan ( esim. Mikkoset). Miettimisen aiheita on, -tukiverkosto -taloudellinen tilanne -työuran vaativuus -yleensä resurssit -ym, ym, ym
Kukaan ei hankkisi asuntoa eikä lapsia, jos kaikki pitäisi voida täysin yksin kustantaa ja elättää, tapahtui mitä tahansa. Joten höpiset täysin elämälle vieraita asioita.
Jos sun miehesi yhtäkkiä heittää veivinsä, pystytkö sinä hoitamaan yksin lapsesi ja asuntolainasi? Minä en, sillä vaikka palkkani onkin mukavasti 4300 brutto, teen vuorotyötä, joka ei onnistuisi lastenhoidon ohella mitenkään. Joutuisin jäämään työttömäksi ja muuttamaan maalle sossun elätiksi.
jonka saisimme, mutta sitten meistä tulisi lastensuojelun asiakkaita ja perhetyöntekijä vain keskustelisi, ei auttaisi lastenhoidossa, johon apua kaipaisin eli yhtä tyhjän kanssa tuo olisi.
Tiedän, ettei lastensuojelun asiakkaaksi joutuminen tarkoita heti huostaanottoa, mutta olen kuullut, että nuo perhetyöntekijät kääntävät kaiken, jonka heille kertoo perhettä vastaan ja niin, että perheessä on kaikki todella huonosti, vaikka todellisuudessa tarvittaisiin vain hetkellisesti lastenhoitoapua.
ap
ap oikeasti ottanut selvää lapsiperheiden kotipalvelusta? Ettei mennä mutu-tuntumalla. Palvelu saattaa toki vaihdella kotikunnan/kaupungin mukaan, mutta itse lapsiperheiden kotipalvelussa työskentelevänä voin kertoa, että me nimenomaan autamme siinä arjessa ja lasten hoidossa. Toki keskustellaankin siinä vähintään hetki, mutta se on ihan vanhemmasta kiinni, koska tarpeita on niin erilaisia.
Ja ainakin meidän kaupungissa on useita erilaisia palveluita lapsiperheille, eikä se suinkaan tarkoita sitä, että perheestä tulisi lastensuojelun asiakas. Niin käy vasta siinä vaiheessa, jos perhe ei kevyemmistä keinoista saa apua. Kehoittaisin vielä olemaan yhteydessä neuvolaan ja tarkistamaan asian.
Alue: Aihe vapaa
kuitenki tajuaa oman tilan? ja ottanut apua vastaan! Toiset ei lähde etes lääkäriin. :(