Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies masentunut, miten jaksaa yksin tätä arkea ja miestä...?
16.01.2012 |
Miehelläni todettiin jokin aika sitten masennus. Jo ennen diagnoosia olin jo pitkään epäillyt, ettei kaikki ole kunnossa, vaikka mies väittikin, että kaikki on ok.
Nyt tuntuu siltä, että olen yh, koska mies ei jaksa juuri mitään ja nyt on menossa vaihe, että mies odottaa terapiaan pääsyä ja haetaan oikeaa lääkitystä. Tilannetta pahentaa vielä se, ettei mies haluaisi syödä lääkkeitä ja välillä aamulla on pieni "taistelu", jotta hän ottaa lääkkeen.
Meillä on viisi lasta (4kk, 2,5v, 4,5v, 8v ja 9v) ja keskimmäinen on erityislapsi (kehityksessä jäljessä ja ylivilkas). Vauva ei onneksi ole mikään erityisen itkuinen, mutta ei ihan helppokaan ja öisin herää useasti, niin sekin verottaa voimiani.
Toivon, että miehelle löytyisi pian sopiva lääkitys ja että terapia auttaisi, koska on todella raskasta, kun mies on tällä hetkellä käytännössä kuudes lapsi.
Miten te muut olette selvinneet? Pelkään välillä, että meille tulee vielä ero tämän takia, vaikken kyllä haluaisi sitä. Mies vaan on kuin peilikuva entisestä.
Kommentit (72)
on juuri tuollaisia. Elämänhallinta ja taloudenpito kuralla ja sitten oireillaan psyykkisesti. Sen toisen ketjun ap:n kannattaisi uskoa tämä ajoissa, eikä haukkua niitä, jotka sanovat asiat suoraan.
Mistä sun kaltaisiasi empatiakyvyttömiä ilkimyksiä syntyy? Oliko mies aamulla ilkeä vai vaivaako happovaivat. Mene hemmettiin tästä ketjusta ja jätä ap rauhaan.
Hän ei valita rahapulaa eikä elämänhallinnan ongelmia vaan puhuu niistä henkisistä kriiseistä, joita puolison vakava sairaus synnyttää. Jos sulla olisi edes rahtunen ymmärrystä ja myötäelämisen kykyä, olisit sen tajunnut jo aikaa sitten.
Etkä vittuilisi täällä muille asiasta, josta et edes mitään ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on juuri tuollaisia. Elämänhallinta ja taloudenpito kuralla ja sitten oireillaan psyykkisesti. Sen toisen ketjun ap:n kannattaisi uskoa tämä ajoissa, eikä haukkua niitä, jotka sanovat asiat suoraan.
Palstan vakiohäirikkö siis on tässkin ketjussa, kivakiva.
eikä ap selvästikään ole töissä, erityislapsia ainakin yksi.
Missä kohtaa siinä on elämänhallinta ja taloudenpito hallinnassa?
Kerro toki meille tyhmillekin, jotka emme sitä hahmota!
se vie keskustelun pois aiheesta ja saat vain sontaa niskaas.
Mulla on ollut sama tilanne (3 lasta), tosin en saanut miestä lääkäriin. Hän vähitellen parani, onneksi. Jos sama toistuu, vien ehdottomasti lääkärille.
Mulla ei ole kuin yksi neuvo; pidä ittees sen verran työelämässä että jos joudut yhtäkkiä päätoimiseksi elättäjäksi, on työnsaanti helpompaa. Varaudu henkisesti siihen että lapset hoitoon -oli ikä mikä tahansa- ja sinä töihin.
Jos sulla on neuvoja miten saada mies lääkäriin niin otan mielelläni vastaan...
PS. Kevättä kohti mennään, usein masentuneet voi paremmin keväällä.
eikä ap selvästikään ole töissä, erityislapsia ainakin yksi. Missä kohtaa siinä on elämänhallinta ja taloudenpito hallinnassa? Kerro toki meille tyhmillekin, jotka emme sitä hahmota!
on elämänhallinta hukassa?
Ihan kiva kanta sulla.
Ap itse sanoo, että on rahaa palkata itsekin lastenhoitoapua. Hän ei valita, että rahapula vaivaisi.
Hän puhuu siitä, miten miehen sairastuminen lisää työtaakkaa, se on totta. Mutta kukapa siihen voisi varautua, totta kai puolison kuolema tai vaikea sairastuminen tilannetta vaikeuttaa. Ei hän mistään kaaoksesta silti siinäkään mielessä puhu.
Vai oliko se miehen sairastuminenkin sinusta elämänhallinnan puutetta...? Varo vaan, voi se "lato teilläkin palaa" eli koska tahansa sinä tai joku läheisesti voi sairastua vakavasti. Muista silloin tuo asenteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämänhallintakaan. Kuten olen aiemmin kirjoittanut niin tukiverkkoja on jonkin verran ja he auttavat mahdollisuuksien mukaan ja lisäksi pystyn/pystymme palkkaamaan aika ajoin lastenhoitoapua, mikäli sille on tarvetta ja jatkossa varmasti on.
ap
on juuri tuollaisia. Elämänhallinta ja taloudenpito kuralla ja sitten oireillaan psyykkisesti.
Sen toisen ketjun ap:n kannattaisi uskoa tämä ajoissa, eikä haukkua niitä, jotka sanovat asiat suoraan.
se väliaikainen lastensuojelun asiakkuus sitten maailmanloppu, jos sitä kautta apua saisi? Sehänä ei siis tarkoita lasten huostaanottoa tms. vaan ehkä juuri perhetyöntekijää, tukiperhettä lapsille tai osalle heistä, kuntoutusta jne.
Vanhemman masennus ja sairauden takia outo käytös ovat raskaita asioita lapsille ymmärtää ja kestää ja ovat tutkimusten mukaan suuri riski lasten omille mielenterveysongelmille, esim. juuri masennnuksen kehittymiselle.
Eikö tällainen tilanne (sairas vanhempi, suurperhe, jossa äidin harteille jää sekä isän että lasten hoitaminen) ole juurikin lastensuojelullinen tilanne; lasten ongelmien ehkäisyä siinä vaiheessa kun siihen vielä kyetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työpaikka (vakituinen) minulla on kyllä odottamassa ja nytkin teen muutaman päivän/yön töitä kuukaudessa, ettei tarvitse joka senttiä laskea ja jää vähän rahaa ns. pahan päivän varalle.
ap
eikä ap selvästikään ole töissä, erityislapsia ainakin yksi.
Missä kohtaa siinä on elämänhallinta ja taloudenpito hallinnassa?
Kerro toki meille tyhmillekin, jotka emme sitä hahmota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei saa hoitoapua. Vaan keskusteluapua, mikä on yhtä tyhjän kanssa, kun tarve lienee enemmänkin aivan käytännöllinen.
Tuo tukiperhe toki voisi olla ihan käytännön apuakin. Sellaiseksi hakeminen ei edellytä lastensuojelun asiakkuutta, mutta silloin asiakas joutuu maksamaan kustannukset itse. Kustannuksia ei ole kamalasti, 27 euroa päivässä lapsesta.
http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/tukiperhetoimi…
täällä on lisää, ja linkki, jolla voit kysyä lisätietoja:
http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/tukiperhetoimi…
mutta myöhäistä se nyt on.
Aiemmassa viestissäni jo kirjoitinkin, että minulla on kyllä vakituinen työpaikka, mutta nyt olen äippälomalla.
En valitettavasti osaa neuvoa, miten saada mies lääkäriin. Minun mieheni suostui lähtemään lääkäriin, kun asiasta oli pitkään keskusteltu ja lisäksi sain miehen tekemään netissä masennustestin. Tuo havahdutti miestä sen verran, että halusi lääkäriin ja parantua.
ap
se vie keskustelun pois aiheesta ja saat vain sontaa niskaas.
Mulla on ollut sama tilanne (3 lasta), tosin en saanut miestä lääkäriin. Hän vähitellen parani, onneksi. Jos sama toistuu, vien ehdottomasti lääkärille.
Mulla ei ole kuin yksi neuvo; pidä ittees sen verran työelämässä että jos joudut yhtäkkiä päätoimiseksi elättäjäksi, on työnsaanti helpompaa. Varaudu henkisesti siihen että lapset hoitoon -oli ikä mikä tahansa- ja sinä töihin.
Jos sulla on neuvoja miten saada mies lääkäriin niin otan mielelläni vastaan...
PS. Kevättä kohti mennään, usein masentuneet voi paremmin keväällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kaikki on hallinnassa.
Tuottaako sulle yhä noin vaikeuksia osoittaa muuten kommenttisi ap:lle, kun sitkeästi laitat osoitteeksi vain sen viimeisimmän kommentin. No juu, siitä sinut eri ketjuissa mukavasti tunnistaa, ei siinä mitään.
Vaikka lastensuojelullista tarvetta ei olisikaan - eli vanhemmilta ei puutu taitoa ja halua hoitaa lapsensa - perhe voi silti olla auttavan käsiparin tarpeessa. Ikävä kyllä sellaista käytännön apua voi olla vaikeaa saada, sillä kunnat ovat vähentäneet reilun kymmenen vuoden aikana esim. kunnallisten kodinhoitajien määrää 60 tuhannesta 20 tuhanteen, joten siinä missä heitä ennen sai kotiin vaikka vain tavallisen sairastumisen ajaksi hoitoavuksi, nyt heidän kaikki aikansa menee eläkeläisten ja pitkäaikaissairaiden auttamiseen.
Tähän on suomalainen hyvinvointivaltio mennyt, että matalan tason lapsiperheiden tuki on leikattu pois. Sitten ihmetellään, miksi järeät keinot ovat yhä taajemmin käytössä ja esim. huostaanotot lisääntyvät. Niin se on, koska kriiseihin ei puututa enää lainkaan alkuvaiheessa, kun on vasta RISKI kriisiytyä.
esim. omaisten piste org -sivustoa (Omaiset mieleterveystyön tukena) ja sielä keskustelupalsta, josta voit löytää vertaistukea, lisäksi näet eri paikkakunnilla tapahtuvaa järjestötoimintaa, johon voi hakeutua. Ehkä se ei miestäsi paranna mutta itseäsi ja lapsiasi se voi auttaa. Sinun varassasi on nyt paljon ja kaikki, mikä auttaa sinua pysymään jaksavana, vahvana ja terveenä auttaa lapsiasi ja puolisoasi. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, ap! Jaksa uskoa siihen, että kevät tuo lisää valoa perheellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laitettua tukiviestejä pelkästään, mutta nyt pitää.
Tsemppiä ap:lle ja paranemista miehelle. Kyllä se siitä oikeasti, eikä tämä vähättele että on raskasta.
Sen verran neuvoa, että keskustele hyvän ystävän tai sukulaisen tai muun läheisen kanssa siitä, että jos menet liian piippuun, niin kertovat tilanteen ja huolehtivat, että sinä saat sitten tarvittavaa apua; vaikka kaveriapua tai sitten ammattiapua, mutta tarpeeksi ajoissa. Toista sairastunutta ei meinaan tuohon kuvioon tarvita.
Täällä perhetyöntekijä ei auta lastenhoidossa vaan ainoastaan keskustelee ja jos meille tulisi perhetyöntekijä, niin samalla meistä tulisi lastensuojelun asiakkaita. ap
Olen kysynyt apua myös neuvolasta ym, mutta siellä ei ole tarjolla kuin perhetyöntekijä, joka ei auta lastenhoidossa vaan keskustelee ja JOS meille tulisi perhetyöntekijä niin olISIMME sitten myös lastensuojelun asiakkaita. ap
poistua näistä keskusteluista jankkaamasta, kun et edes osaa lukea tai et ainakaan ymmärrä lukemaasi.
mieheni sairasti masennuksen. siitä on nyt 7 vuotta aikaa. meillä 3 lasta pienillä ikäeroilla. aika oli tiukkaa kyllä ja kovilla oltiin. vuosi pari siinä lopulta meni kun mies alkoi olla oma itsensä.
suosittelen lämpimästi että hoidat itseäsi. minä taisin hieman sairastua "vahvuuteen". omaisten tapaamiseen on vaikea lähteä kun lapset on pienet.. mutta mene jos pystyt. ja puhu ystäville. hanki lapsille välillä hoitajaa.
suhde mieheen on sitten vaikeampi juttu. meillä ainakin heilautti asiat pitkäksi aikaa niin, että minusta tuli se kaiken säätäjä. me on jouduttu uudestaan opettelemaan miten olla mies ja vaimo. minä ajauduin ihan liikaa terapeutin rooliin ja ajoin omat tarpeeni alas. mies siis hoitoon terapeutille-elä tee samaa virhettä kuin minä että toimin terapeuttina. mies ei suostunut terapiassa käymään. lääkkeillä meni.
ja kannattaa varautua sitten sairastumisen ja tervehtymisen jälkeen siihenkin että sitä on aina hieman varpaillaan, että uusiiko se masennus..
mutta täytyy sanoa, että meillä on kaikki nykyään hyvin. aikamoinen mylly se oli läpikäytäväksi ja jossain välissä mietin jo etten jaksa enää yhtään. mutta nykyään mies on ok- hoitaa itseään niin ettei ajaudu taas masennukseen välttää kuormittavia tekijöitä ja minä lopetin terapeutin leikkimisen.
ilo pilkahtelee elämässä, meillä on hauskaa ja tuntuu kuin olisin saanut vanhan mieheni takaisin.
voimia sinulle!
Sinulla on tuossa tilanteessa oikeus pyytää vaikka konkreettista apua kunnalta.
Alue: Aihe vapaa
on juuri tuollaisia. Elämänhallinta ja taloudenpito kuralla ja sitten oireillaan psyykkisesti.
Sen toisen ketjun ap:n kannattaisi uskoa tämä ajoissa, eikä haukkua niitä, jotka sanovat asiat suoraan.