Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies masentunut, miten jaksaa yksin tätä arkea ja miestä...?
16.01.2012 |
Miehelläni todettiin jokin aika sitten masennus. Jo ennen diagnoosia olin jo pitkään epäillyt, ettei kaikki ole kunnossa, vaikka mies väittikin, että kaikki on ok.
Nyt tuntuu siltä, että olen yh, koska mies ei jaksa juuri mitään ja nyt on menossa vaihe, että mies odottaa terapiaan pääsyä ja haetaan oikeaa lääkitystä. Tilannetta pahentaa vielä se, ettei mies haluaisi syödä lääkkeitä ja välillä aamulla on pieni "taistelu", jotta hän ottaa lääkkeen.
Meillä on viisi lasta (4kk, 2,5v, 4,5v, 8v ja 9v) ja keskimmäinen on erityislapsi (kehityksessä jäljessä ja ylivilkas). Vauva ei onneksi ole mikään erityisen itkuinen, mutta ei ihan helppokaan ja öisin herää useasti, niin sekin verottaa voimiani.
Toivon, että miehelle löytyisi pian sopiva lääkitys ja että terapia auttaisi, koska on todella raskasta, kun mies on tällä hetkellä käytännössä kuudes lapsi.
Miten te muut olette selvinneet? Pelkään välillä, että meille tulee vielä ero tämän takia, vaikken kyllä haluaisi sitä. Mies vaan on kuin peilikuva entisestä.
Kommentit (72)
51, juu, se juuri on sitä lastensuojelua
Ennaltaehkäisevät palvelut eivät ole peikko. Eikä edes asiakkuus jos sillä apua, tukea tai muuta kotiin saa ja perhe siitä hyötyy. Se voi olla vaikka tarhapaikka osapäivähoidossa, se voi olla tukea lasten harrastuksiin, se voi olla kodinhoidollista perhetyötä, se voi olla psykososiaaliseen tukeen liittyvää perhetyötä. Oletan nyt, että kommenttisi liittyi yleiseen peikkojen levittelyyn: huostaanottoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
51, juu, se juuri on sitä lastensuojelua
Ennaltaehkäisevät palvelut eivät ole peikko. Eikä edes asiakkuus jos sillä apua, tukea tai muuta kotiin saa ja perhe siitä hyötyy. Se voi olla vaikka tarhapaikka osapäivähoidossa, se voi olla tukea lasten harrastuksiin, se voi olla kodinhoidollista perhetyötä, se voi olla psykososiaaliseen tukeen liittyvää perhetyötä. Oletan nyt, että kommenttisi liittyi yleiseen peikkojen levittelyyn: huostaanottoon.
vääntää asiaa niin, että ap muka JO ON lastensuojelun asiakas ja kaikin puolin huono äiti ja elämänhallintansa menettänyt. Erittäin rasittava typerys tuo jankkaaja, ja ottaa jostakin syystä aina silmätikukseen aloitukset, joissa masentuneen omaiset vaihtavat kokemuksiaan. Lienee oma lääkityksensä jäänyt kesken...
Sinä olet ihan oikeassa siinä, että varhaisapu olisi tehokasta ja säästäisi niitä järeämpiä lastensuojelun keinoja, jotka myös maksavat kunnalle eniten - SIITÄ huolimatta aika monessakin kunnassa ei edes lastensuojelun asiakkaaksi kirjautuminen tuo minkäänlaista käytännön apua perheelle. Yleensä tulee joku keskustelemaan perheen kanssa, mikä on todella aika turhauttavaa, jos apua tarvittaisiin keskustelun sijasta lastenhoidossa ja siivouksessa...
Mutta tähän on menty, koska kunnat eivät voi antaa kodinhoitajia lapsiperheisiin. Heitä ei yksinkertaisesti monessa kunnassa riitä kuin vanhusten ja sänkypotilaiden kotihoitoon.
51, juu, se juuri on sitä lastensuojelua
Ennaltaehkäisevät palvelut eivät ole peikko. Eikä edes asiakkuus jos sillä apua, tukea tai muuta kotiin saa ja perhe siitä hyötyy. Se voi olla vaikka tarhapaikka osapäivähoidossa, se voi olla tukea lasten harrastuksiin, se voi olla kodinhoidollista perhetyötä, se voi olla psykososiaaliseen tukeen liittyvää perhetyötä. Oletan nyt, että kommenttisi liittyi yleiseen peikkojen levittelyyn: huostaanottoon.
vääntää asiaa niin, että ap muka JO ON lastensuojelun asiakas ja kaikin puolin huono äiti ja elämänhallintansa menettänyt. Erittäin rasittava typerys tuo jankkaaja, ja ottaa jostakin syystä aina silmätikukseen aloitukset, joissa masentuneen omaiset vaihtavat kokemuksiaan. Lienee oma lääkityksensä jäänyt kesken...Sinä olet ihan oikeassa siinä, että varhaisapu olisi tehokasta ja säästäisi niitä järeämpiä lastensuojelun keinoja, jotka myös maksavat kunnalle eniten - SIITÄ huolimatta aika monessakin kunnassa ei edes lastensuojelun asiakkaaksi kirjautuminen tuo minkäänlaista käytännön apua perheelle. Yleensä tulee joku keskustelemaan perheen kanssa, mikä on todella aika turhauttavaa, jos apua tarvittaisiin keskustelun sijasta lastenhoidossa ja siivouksessa...
Mutta tähän on menty, koska kunnat eivät voi antaa kodinhoitajia lapsiperheisiin. Heitä ei yksinkertaisesti monessa kunnassa riitä kuin vanhusten ja sänkypotilaiden kotihoitoon.
Ok, kiitos infosta ja tarkennuksesta.
Mutta olet oikeassa. Monessa suhteessa ollaan kunnissa huonossa jamassa. Kodinhoidolliseen puoleen olisi niin tärkeä saada jonkinlaista laillista parannusta. Se konkreettinen apu näin sosiaalialalla työskentelevän näkökulmasta olisi monelle perheelle oikeasti huomattavasti enemmän apua tuova kuin "keskustellen apua arjenhallintaan".
Kunnat kiristävät vyötä, karsivat palveluita sieltä missä tarvitaan, ja lopulta maksavat vielä enemmän huonostivoivien ihmisten vuoksi. Se ennaltaehkäisy tulisi pitkälle halvemmaksi tuoden säästöjä kuin säästäminen palveluista, joka tuo sen säästön ehkä heti, mutta loppusumma jää miinukselle.
Ei olla vielä tarpeeksi kaukana viime lamankaan jälkien korjaamisesta. Kun ei niitä ole edes korjattu.
ap oikeasti ottanut selvää lapsiperheiden kotipalvelusta? Ettei mennä mutu-tuntumalla. Palvelu saattaa toki vaihdella kotikunnan/kaupungin mukaan, mutta itse lapsiperheiden kotipalvelussa työskentelevänä voin kertoa, että me nimenomaan autamme siinä arjessa ja lasten hoidossa. Toki keskustellaankin siinä vähintään hetki, mutta se on ihan vanhemmasta kiinni, koska tarpeita on niin erilaisia.
Ja ainakin meidän kaupungissa on useita erilaisia palveluita lapsiperheille, eikä se suinkaan tarkoita sitä, että perheestä tulisi lastensuojelun asiakas. Niin käy vasta siinä vaiheessa, jos perhe ei kevyemmistä keinoista saa apua. Kehoittaisin vielä olemaan yhteydessä neuvolaan ja tarkistamaan asian.
Tuosta on lehtien mukaan tullut jo enemmän sääntö kuin poikkeus, ettei lapsiperheisiin saa kotipalvelusta kodinhoitajaa. Joitain poikkeuksia on, mm. Tampereella oli vielä muutama vuosi sitten parempi tilanne, mutta kuka tietää, onko enää.
Toki sitä voi kysyä uudestaan, mutta epäilen vahvasti, ettei se siitä uudelleenkyselystä mihinkään muutu.
Panenpa tähän otteen Helsingin sanomien pääkirjoituksesta 18.12.
"Kunnissa kauhistellaan lastensuojelumenojen jatkuvaa kasvua. Lastensuojeluun käytetään niissä jo yli 600 miljoonaa euroa. Summa on viidessä vuodessa kasvanut lähes 200 miljoonaa euroa (HS 13.12.).
Lastensuojelun kulut eivät ole ainoita kuluja, joita nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen on kasvattanut. Koulunkäyntiavustajien määrä on nyt moninkertainen 1990-lukuun verrattuna. Samaan aikaan erityisopetuksen määrä on lähes viisinkertaistunut ja lasten- ja nuorisopsykiatrian kulut ovat kaksinkertaistuneet.
...........
Osa lastensuojelun menoista kuluu todennäköisesti sellaisten palvelujen paikkaamiseen, joita kunnissa ei enää katsota tarpeellisiksi järjestää.
Parikymmentä vuotta sitten noin 60000 lapsiperhettä vuodessa sai apua arjen pyörittämiseen, jos taakka kävi vanhemmille ylivoimaiseksi. Kotona lapsiaan hoitaneen äidin sairastuttua kodinhoitaja tuli laittamaan ruokaa, hoitamaan lapsia ja siivoamaan, kunnes äiti toipui.
Nyt tilapäisen avun saaminen kotiin ilman lastensuojelun asiakkuutta on lähes mahdotonta. Monet uupuneetkaan vanhemmat eivät halua, että heidän perheensä kirjataan lastensuojelun asiakkaaksi - niin tiukassa lastensuojelun asiakkuuden kielteinen leima istuu vielä nykyisinkin.
Kunnissa ei liikene rahaa ehkäisevään perhetyöhön, vaikka monessa tapauksessa lyhytaikainenkin apu voisi pelastaa perheen katastrofilta.
.............
Kunnissa kannattaisi ainakin kokeilla rahan osoittamista ehkäisevään työhön. Jo yhden lapsen huostaanoton vuosittaisilla kuluilla voidaan palkata parikin perhetyöntekijää, jotka ehtivät vuoden aikana auttaa kymmeniä perheitä. "
Ja tosiaan lisäisin tuohon, että edes se lastensuojelun asiakkaaksi kirjautuminen ei välttämättä auta asiaa, kun apua ei ole tarjolla sitäkään kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niskaan höngitään jo. Viisi lasta, joista yksi nelikuinen vauva ja yksi vaativa erityislapsi ja mies lahnana sohvalla. Ei tuohon tarvita kuin yksi virkaintoinen ope tai neuvolan tuuraaja ja ap:ta viedään.
niskaan höngitään jo. Viisi lasta, joista yksi nelikuinen vauva ja yksi vaativa erityislapsi ja mies lahnana sohvalla. Ei tuohon tarvita kuin yksi virkaintoinen ope tai neuvolan tuuraaja ja ap:ta viedään.
säkin vaan kaiket päivät provoilet ja kiusaat av:n keskustelijoita.
Menes nyt, ja ota siitä pilleripurkistasi tiukempi ote, josko se korkki tällä kertaa aukeaisi kun kunnolla koetat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies sairastui vakavaan ahdistukseen, masennusdiagnoosia ei ole. Syö mielialalääkettä ja tarvittaesssa rauhottavia. Olen syyllistänyt itseäni ja ollut "terapeutin" roolissa miehelle. Syyllistän itseäni. :(
Koita tavalla tai toisella huolehtia omasta jaksamisestasi, koska masentuneisuus saattaa yleistyä koko perheen yhteiseksi mielialaksi. Selitä asia lapsille, he kyllä aistivat,että isä ei ole kunnossa. Et voi olla miehesi terapeutti. Tee asioita, joista nautit. Koita "potkia" miestä tekemään asioita, josita hän saa iloa tai on aikaisemmin saanut.
Puhu läheisille miehen masennuksesta ja omista tuntemuksistasi, älä haudo asiaa yksin. Hae itsellesi tarvittaessa keskusteluapua. Opettele pyytämään apua/tukea muilta.
Nämä ovat ainakin minua auttaneet vastaavassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
masennukseen. Yhdessä terapian kanssa tehokas. Terapiaan kannattaa vaatia, sinne voi olla vaikea päästä.
Voimia sulle! Viisi nuorta lasta on iso työmaa ihan terveen puolisonkin kanssa,saati sitten masentuneen. Ota kaikki apu vastaan minkä saat ettet väsy itse ihan kokonaan. Apua kannattaa vaatia itsellesikin, ehkä voisit jossain käydä juttelemassa koska roolisi on tosi vaativa.
Kun luen näitä viestejä tajuan, että mieheni oli masentunut. Hänkin oli hyvin äksy ja ilkeä, syytti minua kaikesta. Huusi lapsille ja narisi lähes kaikesta. Minä elätin perhettä ja hän hoiti kotityöt ja valitti siitä ihan hirveästi. Kotona oli aina vähän uhkaava tunnelma, kun piti varoa että mistä hän hermostuu seuraavaksi. Seksi ja läheisyys oli aivan minimaalista. Pohjana ne tyypilliset asiat elämässä jotka vaikeuttavat jaksamista.
Hän ei menestynyt työelämässä, eikä saanut mistään uudestakaan hommasta kiinni. Pienet lapset, köyhyys, tukiverkkojen puute, ystävien vähyys, parisuhdeongelmat ja seksin vähyys.
Eihän nuo kaikki kerrallaan tupsahtaneet niskaan, mutta lopuksi tilanne oli tuo. Mieheni ei myöskään osannut hakea apua ja minäkään en tunnistanut masennusta. Mietin eroa ja tunsin valtavaa syyllisyyttä siitä, että lapset joutuivat viettämään paljon aikaa hänen kanssa kun minä olin töissä. Lastenhoitoon meillä ei ollut varaa ja kaikki tehtiin itse.
Lopulta kaikki päättyi sitten siihen että mieheni sai äkillisen sairauskohtauksen ja kuoli. Nyt koitan yksin selvitä arjesta,tukea lapsia heidän suruprosessissaan ja jossain välissä selvitellä omia tuntojani. Rakastin miestäni ja ikävöin sitä entistä ihanaa puolta hänestä. En kaipaa äksyilevää ja väkivaltaista puolta.
Ehkä tarinamme saa jonkun tarttumaan apuun ennen kuin on liian myöhäistä. Masennuksen diagnosoinnissa on vaikeata juuri se että ne oireet tulee pikkuhiljaa. Monesti ajattelin että kunhan mennään hammastapurren eteenpäin niin jossain vaiheessa helpottaa.
Haasteena on kuinka osaan antaa pojillemme työkalut selvitä elämän karikoista, kun isättömyys on niin kipeä asia heille.
Leski
Alue: Aihe vapaa
no minä voin sitten tehdä sen mitä tuossa jo aiemmin vihjattiin eli muistuttaa, että viidessä lapsessa on aina enemmän hommaa kuin esim. yhdessä. Ap on varmaankin ihan samaa mieltä.
Kaikkea ei tiedäkään etukäteen mutta eri mahdollisuuksia voi yrittää uumoilla. Niin käytännössä kaikki muutkin tekevät ja siksi harvoilla on 5 lasta.
No, kun nyt tuossa jamassa olet niin yhteiskunta ja sukulaiset sekä mahdolliset ystävät myös usein auttavat.