Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja kaivataan..
23.01.2012 |
Elikkäs olen 23v nainen ja rv20 menossa. Mieheni (27v) on muuttunut raskauden aikana entistä laiskemmaksi ja välinpitämättömämmäksi ihmiseksi. Olen kärsinyt ennenaikaisista supistuksista ja selkäkivuista jo muutaman viikon ja kehotettu on lepäämään. No, meilläpä sattuu olemaan 40kg koira joka vaatii liikuntaa ja minullehan sekin velvollisuus on jäänyt, kun ei herra saa persettään tietokonetuolista ylös enää työpäivän jälkeen. Valittaa kun on NIIN väsynyt.. Vaikka siis minäkin käyn töissä, kaupassa, teen ja maksan ruuat, siivoan, pesen pyykkiä ja nyt sitten hoidan vielä koirankin. Ennen raskautta mies teki enemmän, mutta nyt kaikki jäänyt minulle tai jopa tekemättä, kun ei voimat enää vain riitä. Olen kertonut kuinka minua harmittaa hänen välinpitämättömyys, mutta sekin on hänestä vain valitusta. Valitan kuulemma kaikesta, mutta siis todellisuudessa minä pyydän että hän tekisi kotitöitä, mutta kun ei niitä tee niin tietysti se kiristää minunkin pinnaa.
Seksiä meillä ei ole ollut nyt muutamaan viikkoon, koska mies on NIIN väsynyt ja rehellisesti sanoen ei minua paljoa kiinnostaisikaan häntä lähestyä kun ei arvosta minua ja raskautta yhtään. Olen kysynyt, että pelkääkö hän satuttavansa vauvaa tai johtuuko haluttomuus minun muuttuneesta ulkonäöstäni, mutta kuulemma ei. Olen siis normaalikokoinen, urheilullinen nainen, jonka ainoa kehon muutos on pyöristynyt maha ja suurentuneet rinnat. Meillä siis normaalisti seksiä on ollut kerran-pari viikossa..
Tänään yritin asiasta taas hänen kanssaan puhua ja sanoin, että alan olemaan kyllästynyt siihen että pitää minua itsestäänselvyytenä. Tähän hän vastasi, että syy on minussa.. En tiedä mitä minun pitäisi sitten tehdä toisin, jotta hän ja itsekin olisin onnellinen??? Rakastan tätä lasta yli kaiken ja tätä menoa kasvatan hänet yksin, mutta takaraivossa on silti pieni toive siitä, että mies alkaisi minunkin olemassaoloni huomioimaan.
Olemee siis olleet 7 vuotta yhdessä ja menimme vasta naimisiin. Nyt toivottu esikoinen tulossa ja mies käyttäytyykin näin!!??!! Meillä se alkuhuuma katosi jo kauan sitten ja läheisyyttäkin on oikeastaan vain seksin yhteydessä, mutta olen tavallaan ymmärtänyt sen, koska olen itse matkatyössä (lentoemäntä) ja noin 150 yötä poissa vuodessa ja mies myös töissä niin en ole odottanutkaan että aina jaksaisi kyhnätä. Nyt olen paljon kotona ja teen maahommia, koska lentää en saa niin tuntuu ettei mies edelleenkään halua olla lähelläni.
Mies ei tee viikonloppuisin aamupalaa kuin itselleen, saattaa käydä grillillä vaikka olisin tehnyt ruokaa, valittaa siitä että kastikkeessa on liian suuria tomaattikuutioita????, käytän liikaa hammastahnaa jne jne.. ja minä kuulemma valitan pienestä??
Onko vika tosiaan minussa? Vaadinko mieheltä liikaa raskaushormonien vallassa? Vai olenko onnistunut saamaan kattoni alle luuserin, joka pitää minua myös omana äitinään nyt kun odotan??
Ei enää ymmärrys riitä...
Kommentit (11)
voi mahdollisesti helpottaa kun lapsi on syntynyt, tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtoon ja mies pellolle, en katselisi sekunttiakaan.
Mies vastaa kyllä tietävänsä, että hänen pitäisi panostaa enemmän ja osallistua kotiaskareisiin ja antaa hellyyttä... mutta siihen se jääkin. Eli muka tietää kyllä, mutta mitään muutoksen eteen ei tee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan vielä lisätä sen, että aina ja nyt tarkoitan oikeasti AINA kun sanon miehelleni jotakin miltä "minusta tuntuu" niin hän ottaa sen valittamisena ja sanoo minun vain olevan ilkeä. Olen monesti sanonut hänelle, ettei hän salli/hyväksy sitä tosiasiaa että minullakin on omat ajatukseni ja on epäreilua jos en niitä saa kotonani ääneen sanoa.. Tiedän, ettei mieheni saanut omassa kodissaan lapsena näyttää negatiivisia tunteita ja hänen vanhempansa ajattelivat aina "kyllä se siitä, kunhan nyt vain kapino" enkä TODELLAKAAN halua samaa mallia omalle lapselleni. Minut on kasvatettu niin, että tunteet tulee näyttää oli ne hyviä tai huonoja ja haluan antaa saman oikeuden omalle lapeselleni. Olen ehdottanut miehelle terapiaakin (siis että yhdessä mentäisiin) että saisin sanottua nämä asiat ikäänkuin toisen ihmisen kautta hänelle, mutta ei tuo mihinkään lähde..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mies vastaa kysymykseesi "mitä pitäisi tehdä toisin ja paremmin?"
Mitä sinä voisit vielä enemmän tehdä, kun jo nyt huolehdit kaikesta, mies ei edes itsestään?
Älä valita, älä vaadi, älä kysele vaan tee OMA päätös: tämä täysihoitolan pito loppui nyt!
Ilmoita se myös miehelle. Päätös on sinun, ja sinun siitä on pidettävä kiinni. Tiedän, että huusholli on muutamassa päivässä kamalassa siivossa. Jos mies ei kestä sitä, niin ... voitko sinä muuttaa siitä pois?
Koira pois - valitettavasti, sillä jos sinulla on jo nyt sen kanssa vaikeaa, asia ei tule vähääkään helpottumaan kun lapsi syntyy.
Monen miehen kanssa on käynyt juuri noin: seurusteluaikana kaikki menee kivasti, myös yhdessä asuessa aluksi, mutta kun lapsi on tulossa, mies muuttuu.
Ei siitä tule vastuullista isää, vaan kakara, joka ei välitä eikä huolehdi mistään.
Mies piti siitä että olit paljon poissa, sillä silloin ei ollut kukaan vahtimassa että tekeekö hän jotain. Hän sai laiskotella rauhassa. Nyt yhtäkkiä sinä olet jatkuvasti kotona, sanomassa että mitä pitää tehdä ja milloin. Miehelle varmaan rupeaa myös pikku hiljaa valkenemaan että kohta on myös pieni lapsi paikalla, mikä lisää ahdistusta. Miehet (ainakin osa) on vähän sellaisia että eivät halua puhua tunteistaa, eivät varsinkaan jos ovat saaneet kuulla valitusta kotitöistä ensin.
Ehdotukseni tässä tilanteessa on, että muutat hetkeksi pois. Onko äitiä, sisarusta jonka luokse mennä? Katso tilanne uudestaan parin viikon sisällä, onko muutosta tapahtunut. Viimeistään silloin, jos lapsi on syntynyt ja miehen käytös on samanlaista, ehdotan että muutat pysyvästi pois. Ei se kovin helposti siitä sitten enää muutukkaan. Pysy vahvana ja tiedä mitä parisuhteeltasi haluat. Tsemppiä!
(Anteeksi jos kirjoitus on sekava/tuomitseva tai muuta outoa, se on vain minun mielipiteeni mitä kirjoitan :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erehdyin tekemään kaksi lasta kanssaan ja nyt kukun yötkin valveilla kun ei mies voi auttaa.lähe sinä kun vielä voit ja etsi oma elämä.
up