Sijoitettujen lasten terapian tarpeesta oli eilen puhetta.
Joku oli sitä mieltä, että kaikki vauvana huostaanotetut tulevat olemaan jotenkin mieleltään sairaita ja tarvitsevat paljon apua ja terapiaa. Entäs sitten pienenä päivähoitoon menevät? Pieni lapsi käsittää hylkäämisenä sen, että hänet viedään viitenä päivänä viikossa aamulla päivähoitoon vieraaseen paikkaan ja haetaan kotiin pari tuntia ennen nukkumaan menoa. Lapselle jää tuosta varmasti traumat. Vaikka lapsi vähän isompana ymmärtäisi miksi noin on täytynyt tehdä, ei sitä vahinkoa enää voi noin vaan korjata. Olenkin vakaasti sitä mieltä, että suurempi vaara traumoihin on vuoden ikäisenä kokopäivähoitoon viedyllä lapsella kuin samanikäisellä sijoitetulla lapsella joka saa olla kotona perhehoitajan kanssa.
Kommentit (11)
Vauvana sijoitettu (jos saa pysyvän ja turvallisen kodin ja hoitajat) ei ole yhtään sen traumaattisempi kuin pienenä päivähoidon aloittava lapsi, jonka kotiolot ovat turvalliset ja hyvät ja jolla hoitajat pysyvät samoina. Voipi olla jopa niinkin joissakin tapauksissa, että pienen turvattomasta kodista olevan lapsen olot siellä päiväkodissa ovat hyvin paljon vakaamat ja terveemmät kuin kotona.
t: vasta viisivuotiaana sijoitettu
Ihan magneettikuvauksella on todettu, että jos lapsi jätetään yksin huutamaan yli 6h, niin siitä tulee pysyviä rakenteellisia muutoksia.
Onko lapsi asunut narkkariperheessä saaden vain silloin tällöin hoitoa, vai onko alku sujunut ihan normaalisti, mutta sitten äiti ratkennut?
Ei minkäänlaista laiminlyöntiä ennen sijoitusta. Kontakti omaan äitiin koko ajan säilynyt. Joku väitti aiemmassa ketjussa, että tälle lapselle kuten kaikille muillekin vauvana sijoitetuille on luvassa henkisesti sairas elämä. Yksikään sijoitettu lapsi ei kuulemma tulee koskaan olemaan henkisesti täysin terve. Järkyttävää sontaa joku viitsiikin suoltaa.
niiden ylläpitoon ja laatuun, ei ole todennäköistä, että lapsi saisi mielenterveysongelmia juuri sjoituksen vuoksi, muutoin toki voi saada.
Sijaisperheiden motiivit vaan ovat niin monen kirjavia ja usein taustalla oma lapsettomuuskriisi, ettei näiden suhteiden vaaliminen ole heidän ykköslistallaan, vaan he haluaisivat lapsen omakseen ja lähtevät emotionaaliseen kilpailuun biovanhempien kanssa. Pahimmassa tapauksessa tämä juuri on se, mikä lapsen sairastuttaa.
Sijaisvanhemmilta vaaditaan todella paljon, että pystyvät rakastamaan vierasta lasta, mutta olemaan kuitenkin valmiita luopumaan lapsesta. Usein lapsi on sijaisperheessä aikuisikään saakka, mutta silloinkin suhdetta biologiseen sukuun täytyy vaalia. Joku voi kokea raskaana sen, että ovet täytyy pitää auki monelle taholle. Täytyy pystyä yhteistyöhön monen ihmisen kanssa. Sijoitettu lapsi ei ole koskaan ihan oma, vaan hänellä on jossain ne omat vanhemmat.
En tosin usko, että päivähoito vahingoittaa lasta, jos hän kotona saa kuitenkin paljon huomiota ja rakkautta vanhemmiltaan.
ja kaiken huipuksi et ole edes äiti?
Tätä ei saa sanoa.