Miten selviätte vanhustenne määräilyn kanssa?

Pieni lyönti aina auttaa. Ei polonen pysty paljoa puolustautumaan

Tämä määräilyhän usein ylettää ihan kaikkiin ihmisiin, ei ainoastaan sukulaisiin. Mielestäni pitää jossain vaiheessa laittaa vain välit poikki, jotta näkevät ettei olisi kannattanut.

Määräily vähenee, kun ei vastaan puhelimeen. Kokemukseni mukaan kuukaudenkin tauko vähentää määräilyä huomattavasti. Tosin vain väliaikaisesti, mutta sitten alkaa uusi kahden kuukauden radiohiljaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Pieni lyönti aina auttaa. Ei polonen pysty paljoa puolustautumaan

Se on laitonta.

Minua on komennettu pikkupojasta lähtien. Nyt ikää on 41 vuotta ja mitta on täynnä. Koko ajan pitäis olla palvelemassa ja passaamassa. Ja se muuttuu vaan pahemmaksi koko ajan.

Josku tuntuu, että vanehmpani tekivät lapsia vaan omiksi palvelijoikseen.  

Hyvin. Isä kuoli 1977 ja äiti 1995.

Vierailija kirjoitti:

Minua on komennettu pikkupojasta lähtien. Nyt ikää on 41 vuotta ja mitta on täynnä. Koko ajan pitäis olla palvelemassa ja passaamassa. Ja se muuttuu vaan pahemmaksi koko ajan.

 

Josku tuntuu, että vanehmpani tekivät lapsia vaan omiksi palvelijoikseen.  

Välit poikki vaan ja estot päälle. Miettikööt sitten jouluna yksin, mitä tuli tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Minua on komennettu pikkupojasta lähtien. Nyt ikää on 41 vuotta ja mitta on täynnä. Koko ajan pitäis olla palvelemassa ja passaamassa. Ja se muuttuu vaan pahemmaksi koko ajan.

 

Josku tuntuu, että vanehmpani tekivät lapsia vaan omiksi palvelijoikseen.  

Muuta pois, asumaan omillesi. 

Vetoan tuneteisiin ja alan pillittää kuinka rankkaa on, kun joutuu yksin huolehtii kaikesta ja perhe ei auta missään ja työ on rankkaa, jatkuva kiire, pitää huolehtia sairaasta miehestä yms. Siihen loppuu oletukset, että mä alkaisin siivoamaan äitini kotona, pystyy imuroimaan ihan itse ja tekee muutakin kevyttä ajan kanssa, hyötyliikuntaahan tuo on. Sen verran muistisairas, ettei hänen kanssaan pitää käydä kaupassa ja yksikseen ei uskalla ulkoilla kuin oman  kotitalon ympäristössä.

Voi vitsi. Ketähän määräilisin? Aikuiset lapset ovat sen verran satojen kilometrien päässä. He tosin määräilevät minua, nyt junaan, jaksat kyllä muuallekin, kyllä jaksat tulla teatteriin, konserttiin, hopi hopi.   81 v 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on komennettu pikkupojasta lähtien. Nyt ikää on 41 vuotta ja mitta on täynnä. Koko ajan pitäis olla palvelemassa ja passaamassa. Ja se muuttuu vaan pahemmaksi koko ajan.

 

Josku tuntuu, että vanehmpani tekivät lapsia vaan omiksi palvelijoikseen.  

Muuta pois, asumaan omillesi. 

Olis tuossa iässä jo aika.  Yleensä parikymppisenä aloitetaan oma elämä omin ehdoin.

Olen katkaissut välit.

Mies puolestaan lakkasi käymästä katsomassa äitiään palvelutalossa. Niinpä äiti laitettiin saattohoitoon ja paikka vapautui pian seuraavalle.

En kuuntele enkä varsinkaan toteuta määräilyä.

Missä voi oletettu vanha ihminen ometettua keski-ikäistä määrätä? Joku taloudellinen valta?

Vierailija kirjoitti:

Olen katkaissut välit.

Mies puolestaan lakkasi käymästä katsomassa äitiään palvelutalossa. Niinpä äiti laitettiin saattohoitoon ja paikka vapautui pian seuraavalle.

Niin. Kaikkien mt ei kestä vanhuuden näkemistä.  Kovin vähän käy hoitokodeissa omaisia paitsi vanhat puolisot.

Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.

Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta. 

Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois. 

Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin 

... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on komennettu pikkupojasta lähtien. Nyt ikää on 41 vuotta ja mitta on täynnä. Koko ajan pitäis olla palvelemassa ja passaamassa. Ja se muuttuu vaan pahemmaksi koko ajan.

 

Josku tuntuu, että vanehmpani tekivät lapsia vaan omiksi palvelijoikseen.  

Välit poikki vaan ja estot päälle. Miettikööt sitten jouluna yksin, mitä tuli tehtyä.

Vanhempien sitä pitäis laittaa estot päälle ja välit poikki, että saisivat olla rauhassa marisevilta kakaroiltaan. 

Vanhemmuus on sitä ettei koskaan riitä lapsilleen. Koskaan ei ole tarpeeksi oikea. Kun narsistilapsi tietää mitä vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.

 

Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta. 

 

Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois. 

 

Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin 

 

... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.

Mökki on sitä varten että sinne mennään töihin ja voi toki pitää päivässä pari 15 min taukoa. Voi sitten esitellä sitä paraatikunnossa olevaa vapaa-ajanasuntoa että katsokaa tuleeko kateus häh. Omia aikuisia lapsia sinne statusmökille ei tohdi päästää, nehän vaan sotkee.

Tuolla ikäluokalla on mehin nuorempiin vielä ankara ran kaiseva asenne. Myötätunto on heikoille. Se lastaan ei rakasta joka vitsaa säästää jne. Pätee myös aikuiseen jälkikasvuun. Hä ijyjä ovat.

Niille pitää asettaa tuntuvat rajat, joita ei ylitetä. Kun meno menee häij yksi niinkuin toisen vastoinkäymisten aikana läll ättelyksi ja muiden ilk eiden puolelle automaattisesti asettuminen. Niin ei sellaisten ihmispe rseiden kanssa kannata olla tiiviisti tekemisissä. Voi silloin tällöin kysellä kuulumisia mutta oman mielenterveyden ja hyvän elämän kannalta on tärkeää asettaa rajat omille ilkeille ja manipuloiville vanhemmille.

Äitini on koko ikänsä ollut kova "järjestelemään asioita" ja komentanut muita, etenkin miestään kuin maaorjaa. Nyt mies kuollut ja äitini kunto on romahtanut, joten arvaatte varmaan kuka nyt on simputuksen kohteena? Ikkunat pitäisi pestä kerran kuukaudessa (en todellakaan pese), muusta työstä puhumattakaan. Olen nyt palkannut hänelle siivojan, mutta tietenkään siivoja ei hänen mielestään siivoa tarpeeksi hyvin ja on liian kallis.