Lue keskustelun säännöt.
Miten selviätte vanhustenne määräilyn kanssa?
24.09.2026 |
Miten reagoitte, vai oletteko laittaneet välit poikki?
Kommentit (50)
Perintöä odotellessa, ellei demarit ehdi sitä ennen tyhjentää tilit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä aikuiselle ihmiselle yleensä kuuluu tapetoiko vanhempansa vai mitä tekevät kotonaan tai mökillään?
Kuka riippuu kenessä?
Vierailija kirjoitti:
Hyvin. Isä kuoli 1977 ja äiti 1995.
Mulla meni toisin päin, äiti kuoli kun olin neljän ja isä kun olin seitsemäntoista.
Meidän vanhukset eivät ole koskaan määräilleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.
Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta.
Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois.
Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Kaikki me olemme aikamme lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on komennettu pikkupojasta lähtien. Nyt ikää on 41 vuotta ja mitta on täynnä. Koko ajan pitäis olla palvelemassa ja passaamassa. Ja se muuttuu vaan pahemmaksi koko ajan.
Josku tuntuu, että vanehmpani tekivät lapsia vaan omiksi palvelijoikseen.
Välit poikki vaan ja estot päälle. Miettikööt sitten jouluna yksin, mitä tuli tehtyä.
Vanhempien sitä pitäis laittaa estot päälle ja välit poikki, että saisivat olla rauhassa marisevilta kakaroiltaan.
Ihan vapaasti. Mikäs sen estää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elossa ovat vielä valitettavasti. Ja ikääkin vasta vähän yli 70. PAhimassa tapauksessa elävät vielä 30 vuotta. Ja vaatimukset ja palvelun määrä kasvavat jatkuvasti. 100% kyllästynyt ja väsynyt.
Pääsääntöisesti en vastaa enää puheluhin. Vastaan aina välilää. Mutsi saattaa soittaa tyyliin 3o kertaa ja vastaan yhden kerran kolmestakymmenestä soitosta. Ja nuo soitot tulee saman päivä aikana. Ja sitten se tärkeä asia on tyyliin "ikkunat pitäis pestä, milloin tulet?"
EIhän siinä. Perintöä odotellessa. Ainut vaan, että löytyy kaksi sisarusta, jotska ovat lähestuloon yhtä vaikeita ihmisiä. Riidoiksi menee 100% varmuudella. Ja välit poikki sisaruksiin lopullisesti. Sitä aikaa odotellessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.
Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta.
Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois.
Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Kaikki me olemme aikamme lapsia.
Vanhempi saapumiserää pakenee keskinkertaista säälittävää elämänsä työntekoon ja heidän jälkeläisensä höylää ranteitaan auki somessa ja luulee olevansa jotenkin mielenkiintoinen kun marisee miten kaikki tuntuu aina väärältä ja listaa missä kaikessa muut epäonnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän vanhukset eivät ole koskaan määräilleet.
Sama, pikemminkin odottavat liian kauan ennen kuin pyytävät apua kun ajattelevat pärjäävänsä kaikessa itse.
Vierailija kirjoitti:
Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.
Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta.
Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois.
Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Suomessa vihataan vanhuksia panemalla ne julkisiin ja yksityisiin hoitokoteihin kostoksi omista lapsuudentraumoistamme. Ja koska jälkeläiseni vihaavat minua varmasti, ihan syystä, pakenen äkkiä täältä ennen kuin joudun heidän kostonsa kohteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni lyönti aina auttaa. Ei polonen pysty paljoa puolustautumaan
Samalla tavallahan se vanhempi aikoinaan löi pieniä lapsiaan, kun ne eivät totelleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.
Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta.
Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois.
Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Kaikki me olemme aikamme lapsia.
Ei kelpaa selitykseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin noin 15v kun kyllästyin, silloin 35v äitini määräilyyn, ilmoitin kovasanaisesti mitä mieltä oli koko aikaisesta komentelusta. Toki juoksin myös lattiaharjan kanssa äitiäni takaa ympäri pöytää ja uhkasin lyödä, jos ei mielestäni kohtuuton komentelu lopu.
Sen jälkeen muutaman kerran olen jämäkästi joutunut sanomaan, että tuo ei nyt ole sopivaa.
Nyt kun äiti on vanha ja tarvitsee apua, avustan niissä asioissa, joita jaksan ja hankin apua niihin juttuihin, joita en jaksa, viitsi ja ehdi tehdä eli käyn kaupassa, huolehdin laskut maksuun, tilasin siivoojan, parturin, lämpimän ruuan kotiin, kotihoito hoitaa mummon muuten.
Eli suosittelen aikuiseksi kasvamista, viimeistään ennen kuin vanhus tarvitsee apua.
Vierailija kirjoitti:
Elossa ovat vielä valitettavasti. Ja ikääkin vasta vähän yli 70. PAhimassa tapauksessa elävät vielä 30 vuotta. Ja vaatimukset ja palvelun määrä kasvavat jatkuvasti. 100% kyllästynyt ja väsynyt.
Pääsääntöisesti en vastaa enää puheluhin. Vastaan aina välilää. Mutsi saattaa soittaa tyyliin 3o kertaa ja vastaan yhden kerran kolmestakymmenestä soitosta. Ja nuo soitot tulee saman päivä aikana. Ja sitten se tärkeä asia on tyyliin "ikkunat pitäis pestä, milloin tulet?"
EIhän siinä. Perintöä odotellessa. Ainut vaan, että löytyy kaksi sisarusta, jotska ovat lähestuloon yhtä vaikeita ihmisiä. Riidoiksi menee 100% varmuudella. Ja välit poikki sisaruksiin lopullisesti. Sitä aikaa odotellessa...
Olen jo ajat sitten luopunut perinnöstä. Ei se olen sen arvoista, että menettää oman mielenterveytensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.
Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta.
Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois.
Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Kaikki me olemme aikamme lapsia.
Ei kelpaa selitykseksi.
Pitääkö sitten selitellä? Ei.
Vierailija kirjoitti:
Elossa ovat vielä valitettavasti. Ja ikääkin vasta vähän yli 70. PAhimassa tapauksessa elävät vielä 30 vuotta. Ja vaatimukset ja palvelun määrä kasvavat jatkuvasti. 100% kyllästynyt ja väsynyt.
Pääsääntöisesti en vastaa enää puheluhin. Vastaan aina välilää. Mutsi saattaa soittaa tyyliin 3o kertaa ja vastaan yhden kerran kolmestakymmenestä soitosta. Ja nuo soitot tulee saman päivä aikana. Ja sitten se tärkeä asia on tyyliin "ikkunat pitäis pestä, milloin tulet?"
EIhän siinä. Perintöä odotellessa. Ainut vaan, että löytyy kaksi sisarusta, jotska ovat lähestuloon yhtä vaikeita ihmisiä. Riidoiksi menee 100% varmuudella. Ja välit poikki sisaruksiin lopullisesti. Sitä aikaa odotellessa...
Ja sinä olet poikkeus sisaruksistasi ja vanhemmistasi? IHAN erilainen
Siivousliikkeet on siivoamista varten kertoo mummu 80
Vierailija kirjoitti:
Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.
Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta.
Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois.
Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Äläpäs yleistä. Tuo on harvinaista jopa 50-luvulla syntyneissä. Anoppi vähentää tavaroitaan urakalla, ei tuputa meille vaan vie kierrätykseen ja uffiin. Poimii marjat ja sienet meillekin, kysyy vain paljonko tuodaan. Ei neuvo eikä komentele. Ostaa ja laittaa itse mitä tarvitsee, kulkee omatoimisesti missä haluaa. Appi kuoli 10 v sitten ja hänen sairautensa hoito ja hautajaiset olivat aivan anopin vasruulla. On tosi hyväkuntoinen ikäisekseen ( 74 v). Omat vanhemmat ovat myös itsenäisiä, äidiltä nyt saattaa tulla kommenttia välillä. Ehkäpä meillä on käynyt hyvä tuuri vanhempien suhteen, en kyllä tiedä kenenkään perheissä tuollaista kinaa kuin ap:llä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni lyönti aina auttaa. Ei polonen pysty paljoa puolustautumaan
Samalla tavallahan se vanhempi aikoinaan löi pieniä lapsiaan, kun ne eivät totelleet.
Mun vanhemmat eivät tajunneet lapsia pitää jotenkin kasvattaakin ja saatiin ihan vapaasti perseillä.
Ovat sen verran kauas haudattuja, ettei tänne asti kuulu mitään.