Onko viisikymmentä elämän masentavin ikä?

Ei ole. Elämä alkaa 75 -vuotiaana.

On.

Vierailija kirjoitti:

On.

Miksi viisikymmentä on masentava? Sanoisin siksi koska 40 asiat ovat vielä mahdollisia. 50 alkaa olla jo lähellä 60 milloin ihmiset alkaa kuolla. 50 taitaa olla liian myöhäistä etsiä kumppani ja aloittaa uusi työura. Elämä on ikään kuin ohi 50 vuotiaana. Ap

Mulla tuli alakuloinen fiilis heti kun täytin sen yli vuosi sitten. Mieluummin kuitenkin kuin 60

En oikein tiedä. Lasteni pitäisi täysi-ikäistyä tuon ajankohdan paikkeilla, eli noin 5 v kuluttua. Töissä ja parisuhteessakin menee toistaiseksi hyvin. Isot asiat on suoritettu. Antaa syksyn laskeutua. 

Ainut asia, mikä minua masentaa, on se, että monet noin 50-vuotiaat selkeästi toteuttavat joitakin haaveitaan.

Mutta mitä minun pitäisi toteuttaa, kun en osaa enää edes haaveilla mistään erityisestä? Isot haaveet ovat oikeastaan toteutuneet, jotkut pienet haaveet nyt ovat aika yhdentekeviä ja täysin toteutettavissa vaikka heti, jos vaan saa aikaiseksi (esim. uusi auto, pitkä ulkomaanmatka tms).

Ei,vaan 60..silloin on kuudenkympin ja kuoleman välissä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On.

Miksi viisikymmentä on masentava? Sanoisin siksi koska 40 asiat ovat vielä mahdollisia. 50 alkaa olla jo lähellä 60 milloin ihmiset alkaa kuolla. 50 taitaa olla liian myöhäistä etsiä kumppani ja aloittaa uusi työura. Elämä on ikään kuin ohi 50 vuotiaana. Ap

Mitähän mahdat ajatella sitten jos epäonneksesi satutkin elämään 90-vuotiaaksi? Toisaalta, ei sinulla tunnu olevan aivotoimintaa nytkään.

Ei ole vaan joku 80-90 vuotta. Elämää on todella vähän jäljellä, mitään ei kykene tekemään. Viiskymppisillä on vielä parikymmentä hyvää vuotta edessään, jos pysyy terveenä.

Isoäitini sanoi että 80 ikävuoden jälkeen alkaa jyrkkä loppuliuku eikä enää mitään hyvää.

Ei ole. Suurimmat ikäkriisit ja masikset käydään läpi 38-39-vuotiaana.

50 on oikein hyvä ikä, don't worry.  Tykkäsin kyllä nelikymppisenäkin olemisesta. 

N51

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaan joku 80-90 vuotta. Elämää on todella vähän jäljellä, mitään ei kykene tekemään. Viiskymppisillä on vielä parikymmentä hyvää vuotta edessään, jos pysyy terveenä.

Teille naisilla tulee alzheimer hyvin tod näk.

Äitini täyttää ensi kuussa 90, ja vaikka hän draamahakuisena henkilönä usein huokaileekin kuin Aina Inkeri Ankeinen että voi Luoja, ota minut pois täältä, hän tekee kuitenkin kaikkensa saadakseen vielä elää. Meidän näkökulmastaan hänen elämässään ei ole enää mitään elämisen arvoista, mutta mehän emme olekaan hän.

Olen 53 enkä näe iässäni mitään ongelmaa. Kunto on hyvä, pystyy tekemään mitä ennekin. M*nakin seisoo entiseen malliin joten sekin puoli on kunnossa. Sijoitusomaisuutta on reilusti joten ihan pakko ei olisi käydä töissäkään. Hyvää on siis elämä. 

Tässä iässä ja myöhemmin sitä niittää sitä mitä on kylvänyt. Jos olet tehnyt oikeita valintoja niin asiat ovat hyvin. Jos taas et niin maksat. Niin yksinkertaista se on. 

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini sanoi että 80 ikävuoden jälkeen alkaa jyrkkä loppuliuku eikä enää mitään hyvää.

Tunnen useita vanhuksia. Kasikymppisenä ovat vielä oikein pirteitä ja jaksavat tehdä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaan joku 80-90 vuotta. Elämää on todella vähän jäljellä, mitään ei kykene tekemään. Viiskymppisillä on vielä parikymmentä hyvää vuotta edessään, jos pysyy terveenä.

Teille naisilla tulee alzheimer hyvin tod näk.

Tulee se teille miehillekin. Eksäni kuoli alkoholidementiaan 64-vuotiaana.

Kaikkein hirvein ikä oli 49. Kun oli ikäkriisi 50 täyttämisestä, mutta kun 50 tuli täyteen, niin tajusi, että elämähän on varsin mallillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini sanoi että 80 ikävuoden jälkeen alkaa jyrkkä loppuliuku eikä enää mitään hyvää.

Tunnen useita vanhuksia. Kasikymppisenä ovat vielä oikein pirteitä ja jaksavat tehdä asioita. 

Eivät kaikki. Suurimmalla osalla kasikymppisistä pettää joko pää tai muu kroppa. Siihen katsoen jonkun nelikymppisen vikinä on naurettavaa.