Olen 26 ja mikään aikuisuuden "virstanpylväs" ei houkuttele
Eli ei lapset, ei avioliitto, ei asunnon ostaminen tai varsinkaan asunnon remppaaminen. Olisi ihan kamalaa selvitellä jotain keittiöremontin järjestelemistä. Sanomattakin selvää, että en itse alkaisi jotain kaakeleita vaihtamaan, mutta ihan vaan oikean firman etsiminen minun puolestani sen tekemään olisi epäkiinnostavaa. Tai miettiä jotain jääkaapin tai uunin valmistajaa/merkkiä. Myöskään auton osto, renkaiden vaihto, auton huollot ja katsastus ovat jo ajatuksen tasolla jotain sellaista, mihin en halua joutua. En halua myöskään olla vastuussa lemmikistä, sen ulkoiluttamisesta ja eläinlääkärikäynneistä. Joillain on vielä kesämökki ja/tai vene.
Haluan olla vastuussa vain itsestäni, mutta ilmeisen moni on ottanut kaikki yllämainitsemani asiat osaksi elämäänsä. Miten he jaksavat?
Kommentit (57)
Mä olen 50 elinvuoteni aikana saanut noista aikaiseksi kaksi asiaa. Eli avopuolisoni kanssa ostimme pienen kaksion (42 neliötä) ilman tarvetta rempata ja sitten meillä on kaksi kissaa. Asunnon ostaminen tapahtui 39-vuotiaana (lainaa ei tarvittu, koska säästöön oli kertynyt molemmilla jo hyvä potti kaikista työvuosista, eikä kotikaupungissamme tuollaiset pienet kaksiot ole Helsingin hintatasoa) ja kissat hankimme pari vuotta sitten.
Eli ei ole mikään pakko väkisin saavuttaa noita asioita, jos ei siltä tunnu. Sitten jos joskus myöhemmin alkaa tuntumaan, niin sitten voi.
Haluat olla lapsi, mutta nyt on aika kasvaa aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 50 elinvuoteni aikana saanut noista aikaiseksi kaksi asiaa. Eli avopuolisoni kanssa ostimme pienen kaksion (42 neliötä) ilman tarvetta rempata ja sitten meillä on kaksi kissaa. Asunnon ostaminen tapahtui 39-vuotiaana (lainaa ei tarvittu, koska säästöön oli kertynyt molemmilla jo hyvä potti kaikista työvuosista, eikä kotikaupungissamme tuollaiset pienet kaksiot ole Helsingin hintatasoa) ja kissat hankimme pari vuotta sitten.
Eli ei ole mikään pakko väkisin saavuttaa noita asioita, jos ei siltä tunnu. Sitten jos joskus myöhemmin alkaa tuntumaan, niin sitten voi.
Tosin moni asia voi jäädä saamatta, jos aina ajattelee, että sitten joskus.
Vierailija kirjoitti:
Haluat olla lapsi, mutta nyt on aika kasvaa aikuiseksi.
Mä olin "lapsi" nelikymppiseksi. Eikä kaduta tippaakaan edes näin 20 vuotta myöhemmin. Nyt on aviopuoliso, omistusasunto, parikymppinen lapsi, auto ja koira.
Kukin tyylillään. Itse tykkään kun saa touhuta okt, remppailla, nikkaroida ja kuokkia pihaa. Samalla kun lapset juoksee pihalla koirien kanssa(juu, asutaan metsän keskellä, lähimpään naapuriin 400m) eikä koirat ole vielä 14 vuoteen menneet niin kauas ettei huutamalla ole tulleet. Venettä ei ole kuin lasikuitusoutuvene, melko huoltovapaa, pesty parin kolmen vuoden välein ja syksyllä kun muistaa ennen jäitä hakea sen markille. Ruuvattavaa löytyy kyllä muuta, tallissa pari choppermoottoripyörää ja oikea vanhan ajan hytitön supermajor iltojen ratoksi kun huvittaa vaihdelaatikon anatomiaan tutustua :) lienee sanomattakin selvää ettei enää paljoa biletetä tai muutenkaan riekuta, parit kokoontumisajot kesäisin ja firman kekkerit pari kertaa vuodessa. Töissäkin pitäisi jaksaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat olla lapsi, mutta nyt on aika kasvaa aikuiseksi.
Mä olin "lapsi" nelikymppiseksi. Eikä kaduta tippaakaan edes näin 20 vuotta myöhemmin. Nyt on aviopuoliso, omistusasunto, parikymppinen lapsi, auto ja koira.
Nyt ootkin jo vanha.
Vierailija kirjoitti:
Jaksavat, koska ovat aikuistuneet. Vastuun ottaminen on siinä pääosassa.
Toisaalta, jos ne asiat eivät kiinnosta niin sitten eivät. Voivat alkaa jossakin vaiheessa kiinnostamaan tai sitten elät aikamiespoikana tai -tyttönä koko ikäsi. Ihan ok sekin on.
Minuakaan eivät kyllä kiinnostaneet 26 vuotiaana tuollaiset asiat. Eikä edes parisuhde. Asia muuttui kolmenkymmenen nurkilla. Nyt on omakotitalo ja perhe. Remppaaminen tai kiinteistön ylläpito eivät kiinnosta edelleenkään mutta ne on hoidettava, koska haluan oman pihan kodin. Ei toista ilman toista.
Kaikkia ei siltikään kiinnosta, vaikka ovat nuo kaikki hommanneet ja "aikuistuneet". Purkavat sitten sitä pahaa oloa ja tyytymättömyyttä muiden painostuksesta tehtyihin elämänvalintoihin kumppaniin, työkavereihin, ihmisiin liikenteessä jne.
Eikö olekin ihanaa, että nykyaikana saa elää aivan toisenlaistakin elämää ja on vapaampi itse valitsemaan? Miksi hankkia omakotitalo, tai lapsia vain koska niin "kuuluu" tehdä, vaikka se ei olisi oma juttu sitten tyystin lainkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat olla lapsi, mutta nyt on aika kasvaa aikuiseksi.
Mä olin "lapsi" nelikymppiseksi. Eikä kaduta tippaakaan edes näin 20 vuotta myöhemmin. Nyt on aviopuoliso, omistusasunto, parikymppinen lapsi, auto ja koira.
Nyt ootkin jo vanha.
Toki, mutta miten se tähän liittyy?
Tosi moni legenda kuoli 27-vuotiaana.
Kuka ihme sanoo, että sinun pitäisi elää tuollaista elämää? Päätä, ettet elä. Niin minäkin tein. Tee elämälläsi mitä itse haluat. Tee nyt vaikka ensin jokin pitkä matka ja kauas ja tutki maailmaa, itseäsi ja elämää!
Vierailija kirjoitti:
Kuka ihme sanoo, että sinun pitäisi elää tuollaista elämää? Päätä, ettet elä. Niin minäkin tein. Tee elämälläsi mitä itse haluat. Tee nyt vaikka ensin jokin pitkä matka ja kauas ja tutki maailmaa, itseäsi ja elämää!
Ei aloituksessa edes noin sanottu. Tulkitsit taas omiasi.
Voit elää ihan täyspainoista aikuisen ihmisen elämää ilman noita "virstanpylväitä". Ei ole pakko olla perhettä ja voit hyvin asua vaikka vuokralla.
Ja eipä minullakaan ollut omistusasuntoa eikä puolisoa tuon ikäisenä. Sitten myöhemmin, vuokrasuhde lopahti pariin kertaan yllättäen, sitten ostin oman ja remppailin sitä, sitten tuli parisuhde ja lapset. Olen ollut perheestä äärimmäisen onnellinen, mutta vapaudessa on toki puolensa.
Käy asuntolainaneuvotteluissa, asuntonäytöissä, tee ostotarjouksia, osta asunto, remontoi se, sitten yritä myydä se jossain vaiheessa, ei onnistu, no olet jumissa, myy alihintaan. Joo ei jaksa.
Onneksi noita ei tarvitse suorittaa jos ei halua. Itsekin skippasin aikuiseksi kasvamisen ihan kokonaan. Käyn kyllä töissä ja siellä näyttelen ikätasoistani, mutta kotiin päästyäni olen teini taas.
Jaksoin n 50v asti + lisäksi vielä kaiken tuon yksinhuoltajana. Sitten sairastuin ja voimat loppui kuin leikaten. Lapset oli kyllä jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä silloin. Ilmeisesti keho oli mitoittanut niin, että jaksan sinne asti.
Ei nuo ole pakollisia asioita, tosin elämäsi saattaa jäädä hyvin sisältököyhäksi.