Olen 26 ja mikään aikuisuuden "virstanpylväs" ei houkuttele
Eli ei lapset, ei avioliitto, ei asunnon ostaminen tai varsinkaan asunnon remppaaminen. Olisi ihan kamalaa selvitellä jotain keittiöremontin järjestelemistä. Sanomattakin selvää, että en itse alkaisi jotain kaakeleita vaihtamaan, mutta ihan vaan oikean firman etsiminen minun puolestani sen tekemään olisi epäkiinnostavaa. Tai miettiä jotain jääkaapin tai uunin valmistajaa/merkkiä. Myöskään auton osto, renkaiden vaihto, auton huollot ja katsastus ovat jo ajatuksen tasolla jotain sellaista, mihin en halua joutua. En halua myöskään olla vastuussa lemmikistä, sen ulkoiluttamisesta ja eläinlääkärikäynneistä. Joillain on vielä kesämökki ja/tai vene.
Haluan olla vastuussa vain itsestäni, mutta ilmeisen moni on ottanut kaikki yllämainitsemani asiat osaksi elämäänsä. Miten he jaksavat?
Kommentit (29)
Mikä sinua sitten kiinnostaa? Me kaikki ollaan erilaisia, sinä ehkä olet keskimääräistä kypsymättömämpi.
Jaksavat, koska ovat aikuistuneet. Vastuun ottaminen on siinä pääosassa.
Toisaalta, jos ne asiat eivät kiinnosta niin sitten eivät. Voivat alkaa jossakin vaiheessa kiinnostamaan tai sitten elät aikamiespoikana tai -tyttönä koko ikäsi. Ihan ok sekin on.
Minuakaan eivät kyllä kiinnostaneet 26 vuotiaana tuollaiset asiat. Eikä edes parisuhde. Asia muuttui kolmenkymmenen nurkilla. Nyt on omakotitalo ja perhe. Remppaaminen tai kiinteistön ylläpito eivät kiinnosta edelleenkään mutta ne on hoidettava, koska haluan oman pihan kodin. Ei toista ilman toista.
Samaa mieltä, ei sitten tippaakaan. Haluan matkustella ja elää omanlaistani elämää enkä näe tuollaisia juttuja olevan tulossa koskaan
Sama juttu. Olen vieläpä erittäin tyytyväinen tähän elämäntapaan. Sielu lepää. Keräilen vaan kirjoja ja roikun netissä päivät pitkät salaliittoteorioita tutkien. Olen silti hyvässä kunnossa, juoksen 2 kertaa viikossa 20km lenkin. En käytä päihteitä. En ole kenenkään (oikean ihmisen) kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua sitten kiinnostaa? Me kaikki ollaan erilaisia, sinä ehkä olet keskimääräistä kypsymättömämpi.
Tai sitten hän on päinvastoin tavallista kypsempi. Moni elää elämäänsä autopilotilla ja hankkii nuo, koska niin "pitää".
Ei se varmaan auta kuin syrjäytyä ja toivoa eläkettä ennen 30 vuoden ikää.
Niin, ei noita mitään ole pakko hankkia. Itse olen 52-vuotias nainen, eikä mulla ole koskaan ollut puolisoa, omistusasuntoa, kesämökkiä, lemmikkiä. Auto on kyllä nykyään, tarvin töissä. Mutta monet pärjää ilman sitäkin, ainakin jos asuu isommassa kaupungissa.
Suomessa kaikki ei ymmärrä että ne virstanpylväät on valintoja. Ne ei ole pakollisia. Sinun ei tarvitse suorittaa mitään niistä. Tämä on vapaa maa.
Eikä tarvitsekaan houkutella. Ihan oikeasti, älä tuhlaa ainoaa elämääsi sellaiseen, mitä et halua, vain muodon vuoksi. Nauti ja tee omanlaisesi elämä, jossa sulla on hyvä olla :)
Tiedätkö, että aikuinen voi päättää itse, mitä elämällään tekee. Ei tarvitse tehdä samoja valintoja kuin muut.
Mulla on kyllä kaks oikein mainiota ja fiksua lasta ja lisäks työpaikka, missä oikeesti rakastan työskennellä (olen ope). Mutta monet muut noista jutuista mitä mainitsit, ei nappaa. Asutaan vuokralla, tosi yksinkertaisesti, meillä on joku alle tonnin auto ja yäää jotkut kesäkukat tai mansikoiden kilohinnan vertailu. Kerään söpöjä pokemon kortteja ja lotr figuureja ja katson nostalgisia piirrettyjä ja sotadokkareita. You do you! Löydä elämäntapa, josta sä haaveilet, älä mieti muiden valintoja! Joku haluaa asioita, jotka on yleisiä, toiset ei. Seuraa omaa polkuasi.
Kuka kieltää elämästä oman näköistä elämää?
Sinähän saat elää juuri kuten haluat eikä noita asioita kaikki halua koskaan. Mutta aika moni remppoja, autohuoltoja, koiranhoitoa ja muuta sumpliva keski-ikäinen on kyllä ollut parikymppisenä ihan samanlainen. Eli varoituksen sana, voit silti löytää itsesi sieltä!
Sehän ei ala niin, että alkaa tehdä mieli vaihtaa renkaita, vaan siten että tapaa ihanan ihmisen jonka kanssa haluaa elää.
Olen 50 v ja en ole tehnyt mitään aloittajan kuvailemia juttuja. En ole ostanut asuntoa, en ole ottanut lemmikkiä, en omista ajokorttia edes. elämän pitää olla mahdollisimman helppoa ja se on ollut. En ole edes töihin hakeutunut.
Fiksuja ajatuksia, juuri ap:n tapaan kannattaakin elää. Suomessa on vaan kummallinen ajatustapa miten omistusasunto tai ydinperhe olisi se ainoa oikea tapa toimia.
N57
Ei mullakaan ollut noita 26-vuotiaana. Nyt 60-vuotiaana ne on ollut ja vain yhtä asiaa kaipaan enemmän kuin mitään eli lemmikkiä, koiraani joka eli kanssani 14 vuotta. Aika aikaansa kutakin, kerkeet vielä vaikka mitä.
16, miksi ajattelet että elämän pitää olla ennenmuuta helppoa?
Itse olen aina ajatellut että kaikki arvokkaat ja hienot asiat elämässä on sellaisia, että niiden hyviä puolia ei mitenkään voi saada ilman että olisi vähän työlästä ja vaikeaakin.
Itse olen jo 34 ja sama vika. M34
Mitä teet kaikella vapautuvalla ajalla?