Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ikääntyvät vanhemmat eivät uskalla/halua tehdä järjestelyjä sairastumisensa/kuolemansa varalle
25.08.2026 |
Omat isovanhempani (20-luvulla syntyneitä) tekivät hyvissä ajoin ennen kuolemaansa järjestelyitä ja perinnönjakoa. Luopuivat kaupunkiasunnosta ja muuttivat helppoon, vanhuksille suunnattuun rivitaloon, johon sai tarvittaessa hoivapalveluita. Isovanhemmat myivät kesämökin pojilleen (tytöt eivät olisi mökkiä halunneet) ja tytöt saivat vastaavan summan rahana. Mökki siirtyi isälleni ja hänen veljelleen, isovanhemmat kävivät mökillä satunnaisesti, mutta vastuu mökistä kuului jo pojille. Mökki ei ole mikään hulppea, vaan nykymittapuulla hyvin yksinkertainen ja vanha (ei suihkua, ei sisävessaa jne). Olen monta kertaa pyytänyt, että isä ottaisi veljensä kanssa asiakseen avata mökin keittiön lattian tai pyytää ammattilaista tarkastamaan sen. Lattia on painunut ja sitä ei ole 80-luvun jälkeen tarkastettu. Isä ei halua tätä keittiön tarkastamista tehdä "ettei sieltä löytyisi mitään ikävää yllätystä". Isä ei käsitä, että tuo asia jää minulle setvittäväksi, jos hän kuolee. Isän veljen lapset eivät ole kiinnostuneita mökin omistamisesta, eivätkä siellä käy.
Muutenkaan ole tehty mitään valmisteluja vanhempieni/appivanhempieni kuoleman varalle. Ei ole pohdittu, mitä tehdään, jos jompikumpi pariskunnasta kuolee yllättäen/saa sairauskohtauksen ja joutuu hoivakotiin. Ei puhettakaan, että etukäteen olisi mietitty meidän kanssa, että miten asumiskuvioiden, perinnön suhteen tehdään. Oletetaan vain, että kaikki järjestyy aikanaan. Ei käsitetä tippaakaan, miten iso työ meille lapsille voi jäädä selvitettäväksi ihan vain siksi, että vanhemmat eivät ole halunneet näitä asioita miettiä. Kuolemasta puhuminen ei siis ole meillä mikään tabu, mutta näistä järjestelyistä ei jostain syystä puhuta. Olen yrittänyt ottaa asian esille, mutta siitä ei haluta keskustella.
Ajatellaan esim. ison omakotitalon myymistä. Tiedän, että vanhempien omakotitalo menisi nyt kaupaksi. Pienelle paikkakunnalle on rakennettu uusi koulu vanhempien kodin lähelle ja ostajia olisi, mutta asuntoja ko. koulun läheltä on vähän tarjolla. 10 vuoden päästä tilanne on todennäköisesti toinen, kun syntyvyys on laskenut entisestään. En usko, että silloin talo käy kaupaksi samalla tavalla. Ja jos talon myy vasta, kun on joutunut hoivakotiin asumaan, menevät talosta saatavat rahat hoivakotimaksuihin, kun ne katsotaan tuloksi. Jos taas asuntokaupat olisi tehnyt jo aiemmin, ei tilillä valmiiksi olevaan omaisuuteen koskettaisi hoivakotimaksujen vuoksi. Jos asuisi pienellä paikkakunnalla vuokralla vaikka kerrostalossa (mikä on halpaa), ei tarvitsisi murehtia pihatöistä voinnin heikentyessä jne. Eniten harmittaakin tuo, miten pahimmillaan jää itselle setvittäväksi huonokuntoisen vanhuksen talokaupat, kun niitä ei ole tehty hyvänä aikana.
P.S. Jos olet itse tällainen +70 v, niin rakastathan lapsiasi sen verran, ettet jätä heille kaikkea setvittäväksi, vaan hoidat asiasi kuntoon ennen kuolemaasi.
Kommentit (207)
Tuikkaat sitten mökin tuleen,kai tontilla on jotain arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perinnöstä tuo asia taitaakin olla ap:sta kiinni...
Ei sitä koulua nyt turhaan rakenneta, et 10 vuoden päästä ei enää olis käytettävissä. Tai mistäs minä tiedän.
Ehkä näillä on suunnitelmat, mutta eivät kerro niistä sinulle, kun olet heidän kotiaan myymässä ja hoivakotiin työntämässä?
Tämä koskee minusta kaiken ikäisiä: jos sinusta ei ole hoitamaan omaa omakotitaloasi, rivariasi tms, niin on aika muuttaa kerrostaloon vuokralle (tai miksei ostaa omaa asuntoa sellaisesta, jos haluaa). Ei niin, että sinulla lappaa kaikenlaista kotisairaanhoitajaa ja avustajaa, kun et itse kykene hoitamaan enää asioitasi, mutta et halua muuttaa kodistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alapeukkuja keräävä mielipide:
Minusta sairaiden ja/tai iäkkäiden pitäisi jälkikasvuaan ajatellen laittaa asiansa kuntoon ajoissa. Jos on paljon ikää tai sairauksia, niin pitäisi ajatella asiaa myös niiden omien läheisten kannalta. Ei ole mitään herkkua hoitaa huonokuntoisen vanhempansa puolesta asioita, jotka hän on vain lykännyt hamaan tulevaisuuteen.
Oikeastaan parasta mitä vanhus voi perheelle tehdä on kuolla ajoissa.
Kirjoitat että mökin kunnostaminen jää sinulle, JOS isäsi kuolee. Onko siis mahdollista ettei hän kuolekaan?
Voithan sinäkin toisaalta kuolla ennen isääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä koulua nyt turhaan rakenneta, et 10 vuoden päästä ei enää olis käytettävissä. Tai mistäs minä tiedän.
Pienemmillä paikkakunnilla syntyvyyden lasku voi olla oikeasti aika raju. Melko vasta luin arviota entisen kotipaikkakuntani syntyvyydestä/ekaluokan aloittavista. 2030-luvun alussa ekaluokkansa aloittaa n. 100 lasta, kun nyt luku on lähempänä 200. Muutos on iso ja merkitsee väistämättä koulujen yhdistämisiä/sulkemisia. Tuolla oppilasmäärällä ei pidetä auki samaa koulumäärää kuin tällä hetkellä. Kyläkoulut on lakkautettu jo aikaa sitten eli vasaran alle päätyvät seuraavaksi isommat koulut.
Niin. No jos he sitten karsii muulla syyllä ylimääräistä kamaa? Jos keksit mikä se syy on vaikka helpompi siivota. Mikäli on liikaa että pursuaa. Tai lakimies ja hoitotahdot. Muuta ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset eivät tajuakaan, miten vaikeaksi asiat menevät, jos esim. läheinen sairastuu muistisairauteen. On todella vaikea lähteä hoitamaan joitakin asioita, kun toinen ei ole oikeustoimikelpoinen. Ja saattaa pitkään ennen diagnoosin saamista olla puolikuntoinen.
Kyllähän pitäisi se kerrostalokämppäkin myydä ja mennä vuokralle ettei lapsilla vaivaa kuoleman jälkeen. Ja antaa rahat lapsille. Jakaa tavaransa. Vanhus ei tarvitse kuin sängyn, yhden tuolun ja pöydän, yhdet ruokailuvälineet ja kattilan kuolemaa odotellessa. Vaatteita ei saa enää ostaa ettei perintö kulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omilla vanhemmilla vähän sama. Tulee aivan helvettiä asioiden järjestelystä, kun sen aika on. Ja todennäköisesti tulee eteen jo n. 5 vuoden sisällä. Lisäksi kaikki tulee jäämään yksin minun hoidettavakseni. Stressiä pukkaa jo pelkästä ajatuksesta.
Samaa stressiä täälläkin. Vanhempien talossa asbestia ja isot rempat tekemättä. Veli asuu toisella puolella Suomea ja hällä vaikka kuinka monta perillistä. Jos hänelle jotain käy niin jään selvittelemään kaikkea todella sekavan kp:n kanssa ja muutoinkin selvitykset yksin välimatkan ja perhetilanteen vuoksi. Minua stressaa tämä suunnattomasti ja vanhemmat ei ymmärrä lainkaan. Heillä ei mitään kiinnostusta tehdä asioille mitään vaikkei enää ole jaksamista isoa ja vanhaa omakotitaloa edes siivota. Ja jos heistä vain toinen kuolee niin toisella ei yksin ole varaa ko. talossa edes asua. Olen miettinyt oikeasti tämän takia jo muuttoa jonnekin veljeänikin pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näillä on suunnitelmat, mutta eivät kerro niistä sinulle, kun olet heidän kotiaan myymässä ja hoivakotiin työntämässä?
Suunnitelmista kannattaisi kertoa, olivatpa ne mitä tahansa. Näin lapsi saisi valmistautua (henkisesti) asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Alapeukkuja keräävä mielipide:
Minusta sairaiden ja/tai iäkkäiden pitäisi jälkikasvuaan ajatellen laittaa asiansa kuntoon ajoissa. Jos on paljon ikää tai sairauksia, niin pitäisi ajatella asiaa myös niiden omien läheisten kannalta. Ei ole mitään herkkua hoitaa huonokuntoisen vanhempansa puolesta asioita, jotka hän on vain lykännyt hamaan tulevaisuuteen.
Annoin tälle yläpeukun.
Meillä houkuteltiin leskeksi jäänyt kasikymppinen äiti myymään asunto kehyskunnasta ja muuttamaan pääkaupunkiseudulle vuokralle esteettömään senioritaloon palvelukeskuksen viereen, lähemmäs meitä lapsia ja lastenlapsia. Mutta kovaa ja määrätietoista vänkäämistä se vaati, koska hänkin yksinkertaisesti pelkäsi uusia asioita ja oli menettänyt aloitekykynsä. Avustettuna hän onneksi suostui tekemään kuolinsiivouksen ja hankkiutumaan eroon kaikesta ylimääräisestä kuormasta. Oikeasti hän ei menettänyt mitään, eikä hänellä nyt ole hätäpäivää taloudellisestikaan.
Olen vasta 50 mutta alkanut jo hävittää turhaa tavaraa. Vähennän vuosi vuodelta niin, ettei lapsille jää ainakaan sitä murhetta, että pitäisi alkaa setviä jotain hillitöntä määrää vuosikymmeniä hamstrattua homehtunutta tavaraa, jota on kaikki paikat väärällään. Yritän ajatella tämän lasteni parhaaksi. Toivottavasti muutkin näin tekisivät. Raha ja osakkeet on hyvä perintö, mutta kaikki tavara, autot ja talot (muuttotappioalueella) kauhea riesa.
Voin näin ruuhkavuosia elävänä, sairaana perheenäitinä sanoa. Ei todellakaan tunnu kivalta tietää, että minulle jää selvitettäväksi kaikki ne sotkut, jotka vanhemmat jättävät nyt hoitamatta. Asun kaiken lisäksi 600 km päässä, joten ei minusta ole arjen avuksi, ylläpitämään omakotitaloa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukkuja keräävä mielipide:
Minusta sairaiden ja/tai iäkkäiden pitäisi jälkikasvuaan ajatellen laittaa asiansa kuntoon ajoissa. Jos on paljon ikää tai sairauksia, niin pitäisi ajatella asiaa myös niiden omien läheisten kannalta. Ei ole mitään herkkua hoitaa huonokuntoisen vanhempansa puolesta asioita, jotka hän on vain lykännyt hamaan tulevaisuuteen.
Annoin tälle yläpeukun.
Meillä houkuteltiin leskeksi jäänyt kasikymppinen äiti myymään asunto kehyskunnasta ja muuttamaan pääkaupunkiseudulle vuokralle esteettömään senioritaloon palvelukeskuksen viereen, lähemmäs meitä lapsia ja lastenlapsia. Mutta kovaa ja määrätietoista vänkäämistä se vaati, koska hänkin yksinkertaisesti pelkäsi uusia asioita ja oli menettänyt aloitekykynsä. Avustettuna hän onneksi suostui tekemään kuolinsiivouksen ja hankkiutumaan eroon kaikesta ylimääräisestä kuormasta. Oikeasti hän ei menettänyt mitään, eikä hänellä nyt ole hätäpäivää taloudellisestikaan.
Hän menetti kotinsa ja yksityisyytensä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät tajuakaan, miten vaikeaksi asiat menevät, jos esim. läheinen sairastuu muistisairauteen. On todella vaikea lähteä hoitamaan joitakin asioita, kun toinen ei ole oikeustoimikelpoinen. Ja saattaa pitkään ennen diagnoosin saamista olla puolikuntoinen.
Edunvalvontavaltakirja pitää laatia jo ennen kuin alkaa pätkiä. Sen aktivoiminen vaatii lääkärintodistuksen, mutta eiväthän suomalaiset vanhukset tyypillisesti halua varautua vanhuuteensa, vaan jälkeläiset havahtuvat vasta sitten kun paska on housussa.
Alue: Aihe vapaa
Alapeukkuja keräävä mielipide:
Minusta sairaiden ja/tai iäkkäiden pitäisi jälkikasvuaan ajatellen laittaa asiansa kuntoon ajoissa. Jos on paljon ikää tai sairauksia, niin pitäisi ajatella asiaa myös niiden omien läheisten kannalta. Ei ole mitään herkkua hoitaa huonokuntoisen vanhempansa puolesta asioita, jotka hän on vain lykännyt hamaan tulevaisuuteen.