Lue keskustelun säännöt.
Olen NIIIIIN väsynyt tähän arkeen ja avun pyytämiseen! Miten sitä apua oikeasti saa???
06.01.2012 |
Olen yksinhuoltaja (vasten tahtoani) ja yrittänyt pitkään jaksaa ja pyörittää tätä arkea, vaikka ei oikeen jaksais, kun on mm. univelkaa. Apua olen välillä pyytänyt, mutta tuloksetta, vaikka avulle todellakin olisi tarvetta välillä, että jaksaisin tätä arkea edes vähän paremmin.
Apua pyytäessäni millon mistäkin olen saanut kuulla, että tuollaista se normaali lapsiperheen elämä on ja että aika auttaa jne. Eipä se ole paljoa lohduttanut, kun on tuntunut, että kaikki kaatuu päälle eikä vaan enää jaksa.
Antaisin melkeen mitä tahansa, jos saisin edes yhden tai kaks päivää joskus vaan olla taikka tehä omia juttuja. En kuitenkaan pysty luottamaan täysin vieraaseen ja jättämään tälle lapsiani.
Olen asunut ulkomailla pitkään ja nyt sitten palasin Suomeen. Suomeen palatessani jäin yksinhuoltajaksi ja valvomisen sekä huolen, että mitä vaivoja/ongelmia milläkin lapsella on niin on ollut myös jonkinlainen ns. shokki palata suomeen ja olla yksinhuoltaja kun aiemmin on ollut se toinen tukena ja apuna.
Välillä vaikeana aikana on tullut jopa ajateltua, että entäs jos vaan laittais lapset isälleen (isänsä asuu ulkomailla ja hänellä kait jonkinlainen ikäkriisi) muutamaksi päiväksi, jotta saisin nukkua ja levätä, mutta sitten taas kadun, koska onko sekään lapsille hyväksi, että menevät isälle, joka ei tällä hetkellä heistä juurikaan välitä tai ainakin käytöksensä perusteella näin voisi ajatella.
Miten nykypäivänä saa apua, kun sitä tarvitsee? Olen kertonut niin lääkärissä kuin neuvolassakin olostani siitä, etten enää jaksa ja minulle on vastattu tyyliin, että sellaista se arki on lasten kanssa tmv. ja on se muidenkin vaan jaksettava.
Rakastan lapsiani, mutta välillä pelkään, että tapahtuu jotain ikävää väsymykseni ym. takia.
Kommentit (53)
- ei tartte olla katkera- vaan voi tukea toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtuu sossun lastensuojelun kautta. Sopivan perheen löytämisessä voi kyllä kestää, mutta tässä yksi ihan hyvä tukimuoto, voisi sopia teille.
joten sen saa yleensä vain lastensuojelun asiakas - siis avohuollon toimena.
Ja mitä se yksi viikonloppu kuussa sitten käytännössä edes auttaa?
En todellakaan suosittele!
niin tulisin auttamaan! Asun ulkomailla. Olen itsekin ollut jaksamisen äärirajoilla pikkulapsivaiheessa, tosin erilaisesta syystä johtuen.
Suomessa on mielestäni äärimmäisen vaikea saada tilapäistä apua kodin tai lastenhoitoon. Meilläkin olisi todella ollut tarvetta, mutta apua ei tahtonut saada.
Jos paikkakunnallasi on MLL niin voisit ehkä palkata tilapäistä apua. Voisitko pyytää reilusti kavereilta apua? Sanoa että nyt en jaksa, voisitko tulla hoitamaan viikonloppuna päiväksi lapsia. Ei se päivä tai pari tuntia uupumusta poista, mutta tuntuu hyvältä sekin että tukea sais kun sitä tarvitsee.
Minkä ikäisiä lapset ovat ja mikä on muuten tilanteesi? Meille tarjottiin päivähoitoa ja siihen tartuttiin vaikkei se ollut ensisijainen toiveemme tai tarpeemme. Voisiko isä tulla Suomeen ja käyttää lomapäiviä tms lastensa hoitamiseen ja heidän kanssa olemiseen? Siis jossain muualla kuin teidän kodissa?
On varmasti henkisesti tosi rankkaa muuttaa takaisin Suomeen ja käydä avioeroa läpi samaan aikaan. Kaksi isoa muutosta yhtä aikaa. Toivotan sulle voimia!!
Onko sinulla sisaruksia tai ystäviä, jotka voisivat auttaa? Jo yksi viikonloppukin voisi tehdä ihmeitä ( ainakin hetkeksi) Pystytkö taloudellisesti palkkaamaan lastenhoitoapua esim. 1 oma harrastuskertasi/vko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista apua sinä oikeastaan haluaisit? Jos et kuitenkaan ole valmis jättämään lapsiasi hoitoon.
Apua saa sukulaisilta, ystäviltä, laatenhoitopalveluilta (MLL), laittamalla lapset päivähoitoon. Sitten on lastensuojelu, jonka asiakkaaksi tuskin kukaan vapaaehtoisesti haluaa. Enää ei ole kodinhoitajapalveluita lapsiperheille avuksi, kuten joskus muinoin oli. Itekseen on pärjättävä, se tuntuu olevan henki nykyään...
mutta lasten isä asuu 30 kilometrin päässä eikä sitä vois vähempää kiinnostaa minun väsymys, puhumattakaan oma lapsi... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka olisivat naimisissakin. Ihan itse hoitelen vauvan ja 4 v. päivästä toiseen. Onneksi nukkuvat aika hyvin niin jaksan toistaiseksi. Mies katselee öisin leffoja ja nukkuu aamulla pitkään, joskus nukkuu päiväunetkin. Minä en ole nukkunut kertaakaan vauvan syntymän jälkeen aamulla pitkään, vaan aina mies. Moni varmaan sijassani olisi tosi masentunut mutta itse olen jo tottunut tähän. Yksinhuoltajana minulla olisi uskoakseni suunnilleen sama tilanne, mutta enemmän rahaa käytössä.
Mutta ap, tsemppistä! Olisiko sinulla joku kaveri joka voisi joskus ottaa lapsia luokseen? Entäpä joku harrastus minne isommat voisi viedä? Itse oon ajatellut alkaa käymään kuntosalilla ja lapset ovat sen aikaa lapsiparkissa.
Ystäviä on lähinnä ulkomailla, mutta olen miettinyt sitäkin, että pitäisi jotain kautta koittaa tutustua uusiin ihmisiin täällä Suomessa. Leikkipaikoilla olen tavannut muita äitejä ja kyllähän he juttelevat leikkipaikoilla, mutta eivät sitten ole kiinnostuneita juuri sen enempään tai sitten heillä on jo tarpeeksi tuttuja tmv.
Taloudellisesti pystyisin kyllä varmaankin palkkaamaan lastenhoitajan, mutta mistä sen tietää kuka on oikeasti luotettava. On hiukan huonoja kokemuksia omasta lapsuudesta vieraista lastenhoitajista ja siksi kynnys palkata sellainen on suuri.
Tuo harrastuskerta kerran viikossa voisi ehkä olla ainakin aluksi ok, vaikka tällä hetkellä kyllä kaipaisin eniten sitä unta.
ap
Onko sinulla sisaruksia tai ystäviä, jotka voisivat auttaa? Jo yksi viikonloppukin voisi tehdä ihmeitä ( ainakin hetkeksi) Pystytkö taloudellisesti palkkaamaan lastenhoitoapua esim. 1 oma harrastuskertasi/vko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomailla minun olisi varmasti ollut helpompaa pärjätä muuten, koska siellä olisi ollut ystäviä, mutta ulkomailta en olisi saanut töitä ja taloudellisesti olisi ollut tiukkaa.
ap
Millaista apua sinä oikeastaan haluaisit? Jos et kuitenkaan ole valmis jättämään lapsiasi hoitoon.
Apua saa sukulaisilta, ystäviltä, laatenhoitopalveluilta (MLL), laittamalla lapset päivähoitoon. Sitten on lastensuojelu, jonka asiakkaaksi tuskin kukaan vapaaehtoisesti haluaa. Enää ei ole kodinhoitajapalveluita lapsiperheille avuksi, kuten joskus muinoin oli. Itekseen on pärjättävä, se tuntuu olevan henki nykyään...
Taloudellisesti pystyisin kyllä varmaankin palkkaamaan lastenhoitajan, mutta mistä sen tietää kuka on oikeasti luotettava. On hiukan huonoja kokemuksia omasta lapsuudesta vieraista lastenhoitajista ja siksi kynnys palkata sellainen on suuri.
Tuttuja hoitajia ei ole, joten jos haluat jonkun hoitamaan lapsia jotta saat nukkua, on palkattava vieras. Jos olisit ihan oikesti jaksamisesi äärirajoilla, et edes miettisi tuollaista, etenkin kun avun palkkaaminen on taloudellisesti mahdollista.
Mua niin nyppii nämä avunpyyntöketjut, joissa aloittaja ei sitten kelpuutakaan mitään ehdotttua ratkaisua. Haluaisin tosiaan kuulla millainen olisi sun ihanneratkaisu ongelmaasi niin, ettei sulla ole kuukausikaupalla aikaa tutustua johonkin naapurin perheeseen vaan että saisit apua esim. ensi viikolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ollut samasa tilanteesa- MLL- ja Väestöliiton tilapäinen lastenhoitopalvelu on ollut minun pelastukseni- MLL on 10 e tunti/ kulukorvauksineen- siihen keskituloisellakin on v araa esim 1 x viikko tai 2 x kk- kuten minulla- suku ei auttanut eikä ammattikasvattajaystävätkään ei kummit eikä mummitkaan...mieheni oli aina töissä ja on edelleen...eikä ole hoitanut lapsia...
------------
yksityinen kotipalvelu- lastenhoito siis- maksaa 25-32 e tunti
- saat siittä kotitalousvähennyksen- mutta kallista on...
------------------
kasvatus- ja perheneuvola auttaa ja neuvolan lapsiperheen kotipalvelu, jos lapsesi ovat alle kouluikäisiä HÄTÄTILANTEESSA
----------------
Suomen tilanne on kunnalisen lapsiperheen kotipalvelun suteen heikentynyt vuonna 1992- lapsephernne kotipalvelua saa noin 22% perheistä- eli lähinnä lastensuojeluperheet- supistaminen tapahtui, kun oli edellinen lama- nyt 2011-2012 on uusi laskusuhdanne eli "kaikesta kiristetään yhteiskunnassa"
---------
TSEMPPIÄ!!!!
t. kohtalotoveri ja 2 lasta
ja hoitaa lapsiaan suomessa, mutta käytöksensä on antanut ymmärtää, ettei häntä kiinnosta tällä hetkellä pätkääkään omat lapsensa. Todella huono lasten kannalta, koska isommat selvästi kaipaavat isäänsä ja osittain varmasti oireilevat kun eivät isäänsä näe.
ap
niin tulisin auttamaan! Asun ulkomailla. Olen itsekin ollut jaksamisen äärirajoilla pikkulapsivaiheessa, tosin erilaisesta syystä johtuen.
Suomessa on mielestäni äärimmäisen vaikea saada tilapäistä apua kodin tai lastenhoitoon. Meilläkin olisi todella ollut tarvetta, mutta apua ei tahtonut saada.
Jos paikkakunnallasi on MLL niin voisit ehkä palkata tilapäistä apua. Voisitko pyytää reilusti kavereilta apua? Sanoa että nyt en jaksa, voisitko tulla hoitamaan viikonloppuna päiväksi lapsia. Ei se päivä tai pari tuntia uupumusta poista, mutta tuntuu hyvältä sekin että tukea sais kun sitä tarvitsee.
Minkä ikäisiä lapset ovat ja mikä on muuten tilanteesi? Meille tarjottiin päivähoitoa ja siihen tartuttiin vaikkei se ollut ensisijainen toiveemme tai tarpeemme. Voisiko isä tulla Suomeen ja käyttää lomapäiviä tms lastensa hoitamiseen ja heidän kanssa olemiseen? Siis jossain muualla kuin teidän kodissa?
On varmasti henkisesti tosi rankkaa muuttaa takaisin Suomeen ja käydä avioeroa läpi samaan aikaan. Kaksi isoa muutosta yhtä aikaa. Toivotan sulle voimia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä olet pyytänyt apua? Sitä saa varmaan parhaiten niin, ettei kaunistele asioita (itse teen huomaamattani näin jatkuvasti, sen kerran kun sitten olin liian väsynyt ja kerroin, miltä oikeasti tuntuu, sain apua ja nopeasti sittenkin).
Sanot ihan rehellisesti, että et jaksa. Jos alkaa vähättely niin siihen vastaat vaan takaisin, että ymmärrät sen, mutta koet tarvitsevasi apua! Onko mummu tms täti, setä, kummi lähellä, että häneltä voisi pyytää apua?
palkata täysin vieras hoitaja on suuri, koska itsellä ei siitä ole positiivisia kokemuksia.
Usko tai älä, niin olen kyllä jaksamisen äärirajoilla, mutta silti muistan hyvin lapsuudestani omat negatiiviset kokemukset vieraasta hoitajasta ja samaa en omille lapsilleni halua. Riski on tosin varmasti otettava, koska muuta vaihtoehtoa ei tässä oikein ole.
ap
Taloudellisesti pystyisin kyllä varmaankin palkkaamaan lastenhoitajan, mutta mistä sen tietää kuka on oikeasti luotettava. On hiukan huonoja kokemuksia omasta lapsuudesta vieraista lastenhoitajista ja siksi kynnys palkata sellainen on suuri.
Tuttuja hoitajia ei ole, joten jos haluat jonkun hoitamaan lapsia jotta saat nukkua, on palkattava vieras. Jos olisit ihan oikesti jaksamisesi äärirajoilla, et edes miettisi tuollaista, etenkin kun avun palkkaaminen on taloudellisesti mahdollista.
Mua niin nyppii nämä avunpyyntöketjut, joissa aloittaja ei sitten kelpuutakaan mitään ehdotttua ratkaisua. Haluaisin tosiaan kuulla millainen olisi sun ihanneratkaisu ongelmaasi niin, ettei sulla ole kuukausikaupalla aikaa tutustua johonkin naapurin perheeseen vaan että saisit apua esim. ensi viikolla?
- sulla on noin pienet lapset, että lapsiperheen kotipalvelun tulee kohdistua perheeseesi ilman muuta ohi jonon ja muista todeta neuvolasta kunnallista kotipalvelua tilatessasi, että olet yh
ps surkea neuvola sulla ap- kun ei ole huomioinut tilannetta aikaisemmin!!!!
sulla on noin monta lasta- 5 ja niistä 4 alle kouluikäisä ja olet yh!!! voi hyvä jumala miten kovat ARVOT Suomessamme!!! siunausta perheellesi ap!
Missä asut? Voisitko yrittää hankkia ystäviä? Vaikka netissä jossain kokoaisit jotain tiettyä ryhmää ja lopulta tapaisitte ja alkaisitte ystävystyä?
ihan ystävänä. Viiden lapsen yksinhuoltajana varmasti väsyy.
Käytännössä neuvola on vähän sellainen paikka, että sinne saa kyllä purkaa sydäntä, mutta muuten paikka keskittyy lähinnä lasten ja vauvojen mittailuun. Ehkä toisaalta hyväkin, ainakaan meillä päin neuvolatädeistä tuskin mitään apua mihinkään perheen ongelmaan olisi jos he ottaisivat jonkin asian hoitoonsa. Päinvastoin.
Tätä päivää se alkaa olla, että monilla ei ole turvaverkkoja. Ystävät voivat olla ratkaisu, jos hyviä ystäviä löytää
Tarvitset säännöllistä aktiviteettia kodin ulkopuolelta, jotain sellaista minne lapset voi ottaa mukaan. Tapaa muita yh-äitejä tai vanhempia. Tutustu ihmisiin jos ei täällä ole muita kelvollisia tuttuja entuudestaan lähietäisyydellä. Ehkä ajan myötä voitte vahtia toistenne lapsia vuorotellen.
hirveä tilanne. Anteeksi, minullakaan ei ole ratkaisua ehdottaa, mutta olisiko paikkakunnallasi yhden vanhemman perheiden yhdistystä/toimintaa? Sieltä voisi saada tietoa apukanavista.
Toinen idea, löytyisikö edellisestä kotimaastanne ystävien avustuksella luotettava au pair?