Syitä teiniäitiyteen?

Olen se 19v teini ja voisin kyllä myöntää jos raskauteni olisi ollut vahinko. Kolmannesta kierrosta tärppäsi.

Teiniäitiys on "perinnöllistä" eli liittyy alimpiin sosiaaliluokkiin ja siihen, että halutaan edes jotain pysyvää ja joku, joka rakastaa ehdoitta. Tietty on poikkeuksiakin, mutta suurin osa teiniäideistä on emotionaalisella tasolla hylättyjä ja samalla ympäristö eli usein oma äiti kannustaa varhaiseen seksuaalielämään ja lapsentekoon.

vähän rupesi taas korventamaan. vaikken itse näihin "teiniäiteihin" kuulu, koska sain esikoiseni hiukan alta 21v. mutta silti ärsyttää kommentit, jotka halventavat nuoria äitejä. yleistetään, kuinka eivät osaa pitää huolta asioistaan, ovat sossupummeja ja vievät valtion viimeisetkin pennoset. joopa.



minutkin monesti teiniäidiksi luokitellaan, mutta voin suoraan sanoa mammaraadille olevani monia äitejä parempi, ÄITI lapselleni.



minulla on ammatti, vakityöpaikka, imetän vielä 7kk lastani, hän ei ole ollut ikinä missään yötä, on ollut hoidossa äidilläni kerrallaan max 2h ja näitä kertoja taitaa yhteensä löytyä jopa 3? lapsella on myöskin isä, jonka kanssa jaamme arkemme yhteisessä kodissa.



jotenpa, kysymys teille. miksi en olisi saanut tehdä lasta? mikä olisi muuttunut jos olisin tehnyt lapsen vasta 5 vuoden kuluttua?

niin, olen tavallisesta perheestä, jolla ollut ihana lapsuus, kaukana laitosnuoresta. että se siitä johtopäätöksestä.



ehkäpä ne laitosnuoret juuri tuovat raskauttaan esille? yrittävät saada täten pönkitettyä itsetuntoaan? jolloin normaalit nuoret jäävät taka-alalle..

15-17-vuotiaat teiniäidit lapsineen ovat keskimääräistä useammin lastensuojelun asiakkaita. No, onhan se ymmärrettävää, lapsiahan he ovat itsekin. Mutta heidän lapsillaan on myös useammin erityisen tuen tarvetta.

teini-ikä: 13-19v.

seksisuhteet ja yleinen kykenemättömyys suunnitella elämäänsä ja mitä siinä tapahtuu. Sitten niitä lapsia alkaakin jo tulla, kun ei ole kiirettä tai kykyä lähteä opiskelemaan.

Mä olin teiniäiti ja ihan normalista perhestä missä ei poltetu eikä juotu viina. Mä vaan halusin tulla nuorena äitiksi.

itse olen 16 vuotias ja huomannut saman asian ja miettinyt samaa asiaa. Olen taas tullut siihen tulokseen että lapsella yritetään näyttää että laitosajat ovat menneisyyttä ja pystyn huolehtimaan itsestäni ja lapsesta. Miksi sitten tällä tavalla, siihen en ole keksinyt vastausta.

Kyse siitä että halutaan jotain pysyvää? Oma lapsuus saattaa olla ollut hyvinkin rikkonainen ja vailla mitään pysyvyyttä ja tietoa tulevasta.



Jos sillä omalla vauvalla koitetaan saada sitä pysyvyyttä ja tunnetta että on se kaikkein tärkein edes jollekkin.



Vai eikö ne vaan osaa ajatella mistä oikeasti on kyse ja tekee vauvan ajatellen et "hei, kattokaa, mulla on söpö vauva jolle mä ostan kaikkee kivaa ku sossu maksaa"?





Ap

Jos ei nyt ihan teiniäidiksi ryhdytä, niin nuorena kuitenkin, ja kyllä tää on mm. lastensuojelun työntekijöilläkin aika tiedossa oleva fakta. Muistan opiskeluajoilta luennon, jota piti vuosia perhekotia pitänyt nainen, ja kun häneltä eräs opiskelija kysyi, minkä ikäisinä lapset tai nuoret heiltä yleensä lähtevät, nainen vastasi, että kyllä ne yleensä sinne 18 ikävuoteen ovat, ja varsinkin tytöt lähtevät viimeistään silloin, monella kun on jo omakin lapsi tulossa silloin.



Itsekin olen "laitoslapsi", ja sain ensimmäisen lapseni 20-vuotiaana. Mä en usko, että lasta yleensä edes hankitaan tietoisesti haluamalla teininä tai edes silloin parikymppisenä, vaan usein kyse on vahingosta. Näin on ollut useimmilla mun tuntemillani laitostaustaisilla - ehkäisy on pettänyt tai unohtunut, on oltu liian kännissä ja on luotettu tuuriin eikä haettu jälkiehkäisyä. Ja monet kun ovat oikeasti aloittaneet seksielämän varhain, he ovat ehkä vuosia pelanneet tätä samaa riskipeliä eikä vielä ole vahinkoa kohdalle osunut, joten osa kuvittelee, ettei niin vaan käy. Toisaalta monet tytöistä ovat myös kovin huomion- ja rakkaudenkipeitä, ja kaikkihan tietävät, miten teinipojat osoittavat rakkauttaan... Nämä tytöt on helppo painostaa seksiin jopa ilman ehkäisyä.



No, sitten kun se vahinko käy, monet eivät halua tai koe pystyvänsä tekemään aborttia. En tunne yhtään laitostaustaista, joka olisi abortin tehnyt. He ovat kokeneet oman äitinsä hylkäämisen, vaikka osa ei sitä myönnä eikä välttämättä itse edes tiedosta, ja heillä on viha-rakkaus-suhde äitiinsä. Mitä pahempaa äiti voisi vielä tehdä kuin tappaa lapsensa? Ns. normaalitaustaisista monella ensimmäinen ajatus positiivisen raskaustestin jälkeen on se "olenko vielä valmis äidiksi?", laitoslapsilla se on "mä oon takuulla sata kertaa parempi äiti kuin mitä mun äiti oli". Ajatuskin abortista on siis kamala ja loukkaava. Ajatus siitä, että pystyy kyllä huolehtimaan itsestään ja lapsesta, kypsyy vasta myöhemmin raskauden edetessä.



Itselläni petti ehkäisy tietämättäni (en siis tiennyt hakea jälkiehkäisyäkään), enkä minäkään aborttia edes harkinnut, ja loukkaannuin, kun neuvolan terkka sitä mulle tarjosi. Tottakai ajatteln olevani ainakin sen tuhat kertaa parempi äiti kuin omani oli, ja ajattelin olevani aikuinen, tarpeeksi vanha huolehtimaan itsestäni ja lapsesta. Jälkikäteen katsottuna olisin tarvinnut paremman tukiverkon - pystyin kyllä huolehtimaan itsestäni ja lapsestani, mutten enää parisuhteestani. Me olemme tänäkin päivänä edelleen yhdessä lapsen isän kanssa, ja odotamme tällä hetkellä kolmatta lastamme (esikoisen syntymästä on 7 vuotta), mutta parisuhteemme on todella surkeassa jamassa, jos sitä nyt voi edes väittää olevan olemassa. Minä itse kasvoin alkoholisti-yh:n kanssa (suurin osa lapsuuttani, varhaisteini-iän ja teini-iän olin laitoksessa), ja vaikka isän kanssa oli aina lämpimät ja läheiset välit, hän oli suurimmaksi osaksi poissa mun arjestani. Sen takia mulla ei ole sydäntä ottaa eroa, en halua viedä isän läsnäoloa lapsiltani, varsinkaan kun mies itsekään ei eroa hingu. Me vain elelemme lähinnä kämppiksinä ja äitinä ja isänä, emme niinkään miehenä ja vaimona. Onneksi mun lapsilleni kuitenkin sattui tällainen isä, joka on kiinnostunut lapsistaan ja haluaa heidän kanssaan aikaa viettää - ilman häntä en olisi voinut opiskella (ainakaan samassa aikataulussa kuin nyt pystyin), ja työuranikin olisi varmaan aika lailla sitä sun tätä sen sijaan, että mulla on kuitenkin myös monen vuoden ajalta oman alani työkokemusta, mikä taas tekee sen, että mun on helppo saada töitä omalta alaltani. Lastenkaan ei ole tarvinnut kököttää alle vuosikkaista asti 10-tuntisia päiviä päiväkodissa (esikoinen ei ole koskaan ollut päiväkodissa eskaria lukuunottamatta, ja kaksi ensimmäistä ovat olleet hoidossa vain 4kk:n ajan osa-aikaisesti tutulla pph:lla 3x6h/vko, eli aika ideaalit hoitokuviot ovat heillä olleet). Mä olen siis saanut samaan aikaan sekä perhe-elämän että tehtyä opinnot + luotua uraa, taustastani huolimatta. Läheskään kaikki samoista lähtökohdista olevat äidit eivät saa samoja puitteita.

ja niin harrastaa moni nuorempikin - ihan ilman laitostaustoja, alkoholistivanhempia tai muitakaan ongelmia. Joillakin vain halut ja kiinnostus heräävät aikaisemmin, ei kunnollinen perhe tarkoita seksielämän aloittamista vasta täysi-ikäisenä.



Sen sijaan teiniäideiksi valikoituvat nuo ongelmatapaukset ehkä siksi, että ns. kunnollisista perheistä tulevat tytöt tekevät abortin, koska tietävät, etteivät vanhemmat hyväksyisi asiaa, haluavat opiskella jne. Laitosnuorilla harvemmin on halua opiskella tai tehdä muutakaan tähän "muottiin" kuuluvaa. Toisaalta raskaaksi tullut nuori voi kokea, että lapsi tuo järjestystä elämään ja jotain tolkkua tekemisiin, ja katkaisisi ryyppäys- ym. kierteet.



Mieheni ex yritti kuulemma lasta jo 14-vuotiaana, nimenomaan tuon järjen ja tolkun takia. Koki elämänsä olevan aivan paskaa, ja lapsi olisi ainoa ulospääsy siitä. No, ei (onneksi) tullut noin nuorena raskaaksi, mutta kuitenkin.

..hyvin nuoria äitejä. Kouluttamattomia, yhteiskunnan pummeja, vähän yläpään resursseja saaneita. Alapää toimii, mutta yläpää ei. Tämä on fakta!

laitoslapsi. Aloin haaveilemaan omasta lapsesta 12v:na ja todella iski vauvakuume kun olin 16v. Ongelmana oli, että olin neitsyt enkä edes valmis harrastamaan seksiä. Neitsyyden menetin 17v:na ja vain sen takia että yritin tulla raskaaksi.



Muuten ei seksi kiinnostanut kuin vasta 18v:na jo lapsen saatuani. Yritin raskautta puoli vuotta ja olin ihan epätoivoinen kun joka kk negatiivisen testin tein ja pelkäsin että jos en voi ikinä lasta saadakaan. Olin niin onneni kukkuloilla kun viimein tärppäsi ja lapsen sain 18v:na. Toisen lapsen 19v:na.



Olen tuntenut useampia 15-16v:na äidiksi tulleita, kaikki tarkoituksella raskaaksi hankkiutuneita. Minulla motiivina on ollut vaan saada lapsi ja perhe.

laitoslapsi. Aloin haaveilemaan omasta lapsesta 12v:na ja todella iski vauvakuume kun olin 16v. Ongelmana oli, että olin neitsyt enkä edes valmis harrastamaan seksiä. Neitsyyden menetin 17v:na ja vain sen takia että yritin tulla raskaaksi. Muuten ei seksi kiinnostanut kuin vasta 18v:na jo lapsen saatuani. Yritin raskautta puoli vuotta ja olin ihan epätoivoinen kun joka kk negatiivisen testin tein ja pelkäsin että jos en voi ikinä lasta saadakaan. Olin niin onneni kukkuloilla kun viimein tärppäsi ja lapsen sain 18v:na. Toisen lapsen 19v:na. Olen tuntenut useampia 15-16v:na äidiksi tulleita, kaikki tarkoituksella raskaaksi hankkiutuneita. Minulla motiivina on ollut vaan saada lapsi ja perhe.

Miksi hyvin toimeentulevat eivät raskaudu 16-vuotiaana?

Tyhmyys periytyy...ja minä veronmaksajan saan sen tuta!!!

Täällä kirjottelee 19v teini (?) jonka 2kk ikäinen poika nukkua tursottaa tuola makkarissa. Mies 25v. En ole ollut laitoksessa, vaan elänyt ihan normaalia ihmisten elämää. Minulla on hoitoalan ammatti, joten yläpääkin toimii pakosta jollain tavalla. Äitini on tehnyt vanhimman siskoni 19v. Nyt hän on nelikymppinen ja omistaa viisi lasta. Kaksi siskoani ovat tehneet 17-vuotiaana esikoisensa.



Olen aina tuntenut itseni hieman kypsemmäksi kuin ikäiseni, minulla on vain muutama samanikäinen kaveri, muut ovat minusta vanhempia. Viihdyt näiden vanhempien kavereiden seurassa paljon paremmin, monestakin syystä.



Olen aina ollut perhekeskeinen ihminen. Perhe on minulle kaikki kaikessa. Ja nyt haluaisin kysyä ihmisiltä, mitä pahaa siinä on, jos saa tavallista nuorempana ensimmäisen lapsensa? Onko se jotenkin teiltä pois?



Kiitos =)

ja syyni tähän on yksinkertaisesti se, että halusimme mieheni kanssa perustaa perheen. That's it. Aivan sama syy kuin teillä muillakin todennäköisesti on ollut.

Täällä kirjottelee 19v teini (?) jonka 2kk ikäinen poika nukkua tursottaa tuola makkarissa. Mies 25v. En ole ollut laitoksessa, vaan elänyt ihan normaalia ihmisten elämää. Minulla on hoitoalan ammatti, joten yläpääkin toimii pakosta jollain tavalla. Äitini on tehnyt vanhimman siskoni 19v. Nyt hän on nelikymppinen ja omistaa viisi lasta. Kaksi siskoani ovat tehneet 17-vuotiaana esikoisensa. Olen aina tuntenut itseni hieman kypsemmäksi kuin ikäiseni, minulla on vain muutama samanikäinen kaveri, muut ovat minusta vanhempia. Viihdyt näiden vanhempien kavereiden seurassa paljon paremmin, monestakin syystä. Olen aina ollut perhekeskeinen ihminen. Perhe on minulle kaikki kaikessa. Ja nyt haluaisin kysyä ihmisiltä, mitä pahaa siinä on, jos saa tavallista nuorempana ensimmäisen lapsensa? Onko se jotenkin teiltä pois? Kiitos =)

..lisääntyjän puhetta. Taidatte olla niitä maan matosia, jotka möyritte siellä suossa ja ette ikinä sieltä nouse. Lapsilla on sama tulevaisuus. Säälilsi käy. Tyhmät lisääntyvät ja me fiksut elätämme teidät1 Ei huvittaisi. Älykkäiden pitäisi lisäntyä, jotta väestön ÄO nousisi..

Voin hyvinkin olla yksinkertainen, ei se silti tätä tilannetta pahemmaksi muuta. Voi olla myös että sinun näkökulmastasi möyrimme suossa ja syvässä, kerro sinä omasta elämästäsi siellä maanpinnalla? Millä tavalla se on parempi kuin meidän?

laitoslapsi. Aloin haaveilemaan omasta lapsesta 12v:na ja todella iski vauvakuume kun olin 16v. Ongelmana oli, että olin neitsyt enkä edes valmis harrastamaan seksiä. Neitsyyden menetin 17v:na ja vain sen takia että yritin tulla raskaaksi.

Muuten ei seksi kiinnostanut kuin vasta 18v:na jo lapsen saatuani. Yritin raskautta puoli vuotta ja olin ihan epätoivoinen kun joka kk negatiivisen testin tein ja pelkäsin että jos en voi ikinä lasta saadakaan. Olin niin onneni kukkuloilla kun viimein tärppäsi ja lapsen sain 18v:na. Toisen lapsen 19v:na.

Olen tuntenut useampia 15-16v:na äidiksi tulleita, kaikki tarkoituksella raskaaksi hankkiutuneita. Minulla motiivina on ollut vaan saada lapsi ja perhe.

eivätkä heti toteuta päähänpistojaan...

Yleensä ihmiset odottavat, että heillä on varaa elättää lapsi ennen kuin lisääntyvät.

"Yleensä ihmiset odottavat, että heillä on varaa elättää lapsi ennen kuin lisääntyvät."



Vaikka tuo kommentti ei ollutkaan minulle, vastaan silti, että vaikka olenkin se 19v teiniäiti, niin ei ainakaan meidän kohdalla ole sitä ongelmaa etteikö olisi varaa elättää lastamme. Jos jotain kiinnostaa niin mieheni ja minun nettotulot on yhteensä n 3300e/kk. Ei todellakaan mikään huima summa, mutta kyllä me tuolla eletään huoletta ja maksetaan myös asuntolainaa. Käteenkin jää reilusti rahaa. Että ei ainakaan lapsi jää ilman ruokaa ja vaatteita, jos sitä pelkäätte :)