Lue keskustelun säännöt.
Oma aika mihin sitä tarvitaan?
13.01.2012 |
Olen usein miettinyt kun monet puhuvat että kun olis sitä "omaa aikaa" kun lapset ovat pieniä. Mitä se on se oma aika? Yksinhuoltajan arjessa ymmärrän kyllä, tai jos on sairaita lapsia mutta jos lapsella on molemmat vanhemmat ja kantavat yhdessä hoitovastuun, niin mikseivät lapset voi olla mukana kun jossain liikutaan? Onko täällä muita joilla on aina lapset mukana? Jotka eivät tykkää käydä baareissa ? Kyllähän lasten kanssa voi tehdä kaikkia arjen asioita, käydä myös ulkona syömässä ja harrastamassa. Iän mukaan monenlaista tekemistä on mistä voi nauttia koko perhe. En minä kaipaa omaa aikaa, olenko jotenkin poikkeava? Lapset nyt 8 ja 10v.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun vauva nukkuu, ja ai että on ihanaa, varsinkin kun se on tänään parkunut koko päivän.
Omaa aikaa tarvitaan av-palstaa varten. :D
Oli kyllä ihana syödäkin rauhassa ja heti, kun ruoka oli valmista, eli edelleen lämmintä.. Kyllä elämä on joskus nautinnollista.
Olen koko ajan tarvinnut ja olen suunnattomasti kärsinyt sen vähäisyydestä lasten ollessa pieniä.
Oma aika on mulle sitä aikaa jolloin olen ihan yksin. Olen yksin lenkillä, kaupassa, kampaajalla, lueskelen tai teen käsitöitä kenenkään häiritsemättä.
Tykkään kyllä olla ihmistenkin seurassa mutta kaipaan paljon aikaa ihan itseni kanssa. Nyt on mukavampaa ja vapaampaa kun lapset ovat jo isoja.
että saa tehdä mitä haluaa ilman että kukaan keskeyttää, ei tarvi murehtia toisten tarpeita, saa tehdä mitä itse haluaa tai olla tekemättä.
Kaipaan omaa aikaa ja varsinkin yksinoloa tosi paljon. Maalaisin tauluja, järkkäilisin tavaroita, laittelisin valokuvia, lukisin kirjoja, lehtia. Puuhailisin puutarhassa ja ihan rauhassa, niin että kuulisin omat ajatukseni.
Ja useita ihmisiä jotka varmasti hoitaisivat lapsiamme milloin vain. Muutaman kerran olemme käyneet koko aikana joko jossain "aikuisten juhlissa" ja pari kertaa yön yli työkuvioiden vuoksi. Lapsethan menevät illalla nukkumaan, silloinhan sitä aikaa aikuisilla on parisen tuntia ainakin puuhailla ja jutella omiaan. Tottakai lapset kyläilevät kavereillaan yms.ja meillä käy kavereita mutta viihtyvät hyvin kotonakin, missä puuhaavat paljon kaikenlaista, ei pelikonemaailmaa kuin rajoitetusti. t.Ap
mietipä jos ei olisi yhtään, kyllä sitä alkais jo kaipaamaanki.
T: äiti jolla kehitysvammainen lapsi, jonka nukkumaanmmennessä nukun itsekin ja lapsi ei ikinä missään kavereillaan tai leiki itsekseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lastenkin kanssa tehdä kaikenlaista kivaa. Mutta uskon, että kaikille olisi ihan terveellistä viettää joskus aikaa ihan vaan aikuisten kesken. Jutella aikuisten asioista ilman uteliaita korvia :) Oletkohan jotenkin liikaa kiinni lapsissasi? Onko sulla omia kavereita??
Minulla jokainen arjen hetki on "omaa aikaa", en kaipaa mitään erityistä aikaa ilman lapsia tai muuta. Kotosalla lähinnä ollaan emmekä kumpikaan minä eikä mies välitetä käydä missään omissa menoissa, ei harrastuksissa eikä baareissa. Sitten kun jossain käydään vaikka ulkona syömässä niin aina on lapset mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta se oma aikani on töissä ja nautin siitä.
Mihin sitä tarvitsen?
Lukemiseen, ulkoiluun, valokuvaamiseen, ihan vaan olemiseen.
Minusta olisi ihan kammottava ajatus jos ei olisi omaa aikaa ollenkaan vaan koko ajan olisi joku "iholla" ja pitäisi olla saavutettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja useita ihmisiä jotka varmasti hoitaisivat lapsiamme milloin vain. Muutaman kerran olemme käyneet koko aikana joko jossain "aikuisten juhlissa" ja pari kertaa yön yli työkuvioiden vuoksi. Lapsethan menevät illalla nukkumaan, silloinhan sitä aikaa aikuisilla on parisen tuntia ainakin puuhailla ja jutella omiaan. Tottakai lapset kyläilevät kavereillaan yms.ja meillä käy kavereita mutta viihtyvät hyvin kotonakin, missä puuhaavat paljon kaikenlaista, ei pelikonemaailmaa kuin rajoitetusti. t.Ap
Tosin käyn töissä, asiakaspalvelutehtävissä, en siis ole kokopäiväisesti kotona ollut kuin silloin 1,5v kun lapset syntyivät, olivat kunnallisella pph:lla ja sitten kouluun. Asiahan voisi tietysti olla toisin jos olisin vain kotona koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa on jo helppo tehdä kaikenlaista.
Olet tainnut unohtaa kuinka työlästä elämä oli silloin kun lapset olivat pieniä.
Ja kuinka ihanaa silloin oli kun sai vaikka juoda kupin kahvia ihan rauhassa. Se kahvikupillinen saattoi olla sitä omaa aikaa silloin.
Omat lapseni ovat nyt 5- ja 8-vuotiaita, olen huomannut arjen muuttuneen selvästi helpommaksi, ja pikkulapsiajan työläys alkaa jo unohtumaan.
Nykyään se rauhallinen kahvikupillinen on jo arkipäivää, siihen ei tarvitse erikseen järjestää omaa aikaa :)
...on esim rauhassa paskalla istuminen :D jumppaan kotona 2-3 kertaa viikossa omalla gymillä, on periaatteessa "omaa aikaa" vaikka siinä lapset käyvät säätämässä vähän väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset eivät ole tervetulleita punttisalille, eikä golfkaan oikein suju tenavien kanssa, haluan myös kaveriporukassa käydä ulkona syömässä, leffassa, jopa siellä baarissa joskus jne. Haluan kälättää kaikenmaailman asioista kaverin kanssa ilman keskeytyksiä ja ylimääräisiä korvia :)
siis oikeasti juosta ja siihen tarvitsen "omaa aikaa".
Lapset ovat nyt 6 v, 8 v ja 10 v. Kesäisin kyllä juoksen niin, että isommat rullaluistelevat mukana ja se käy jollain tavalla ihan liikunnasta, mutta ei ole minun kunnollani lenkki, vaikka siihen menee 45 min.
En ole vielä keksinyt miten tunnin juoksulenkki tehdään tuon ikäisten kanssa, tai sanotaan etten ole keksinyt miten se olisi tehty 2 vuotta sitten ilman "omaa aikaa", nyt lapset ovat lenkin ajan keskenään.
Ja en voi väittää ettenkö nauttisi esim. pitkistä viikonlopuista Euroopan kaupungeissa kaksin miehen kanssa, kun ei tarvitse hetkeäkään välittää kenenkään muun nälästä tai nukkumaanmenosta kuin omastamme. Tai etten pitäisi siitä fiiliksestä kun istahtaa kahville tai lasilliselle ja toteaa, että jaahas, jos meitä huvittaa, voimme istua tässä vaikka tämän paikan sulkemisaikaan saakka ilman minkäänlaisia velvoitteita. Se on kiva fiilis vaikka sitä ei nappaisi kuin ne kahvit ja jatkaisi matkaa.
Onneksi nyt on omaa aikaa enemmän kun lapsi on teini.
vaikkapa hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä nauttimiseen. Rakastan lukemista ja kun luen, haluan keskittyä häiriöttömästi lukemaani opukseen. Kun kuuntelen musiikkia, tykkään kuunnella sitä kovaa. Joskus istun ihan vain tekemättä mitään ja annan ajatusten ja ideoiden lentää - sellainen virkistää todella paljon.
Olen aina ollut yksinäinen susi, ja todella tarvitsen aikaa olla ihan omassa seurassani. Onneksi lapset ovat jo teinejä, joten oman ajan ottaminen ei ole mikään ongelma.
miten näinen meidän koleman lapsen kanssa (kaikki alle 7-v) voisi:
-käydä kampaajalla
-Kosmetologilla
-Elokuvissa (muitakin kuin piirretyt)
-Kahvilla vanhojen lapsettomien kavereiden kanssa, joiden kanssa haluaa puhua aikuisen asioita
-punttisailla
-kuntouimassa
-avantouimassa
-aamulenkillä
Näitä teen omalla ajalla. Sinä siis käyttäisin omaa aikaa vaan baarissa istumiseen?
Milloin käyt kampaajalla? tai ostamassa itsellesi vaatteita? Se on kuule sitä omaa aikaa, jota "et tarvitse".
Lapsethan menevät illalla nukkumaan, silloinhan sitä aikaa aikuisilla on parisen tuntia ainakin puuhailla ja jutella omiaan.t.Ap
Ketjun avatessani arvasin, että täällä taas joku paljon nukkuvien lasten äiti ihmettelee suureen ääneen miksi joku kokee tarvitsevansa omaa aikaa.. Katsos kun kaikkien lapset eivät nuku niin paljon, että vanhemmille jäisi illalla pari TUNTIA omaa aikaa joka ikinen ilta! Eihän tuollaisella oman ajan päivittäisellä määrällä kukaan mitään muuta tarvitsekaan. Esim. meillä lapset menevät samaan aikaan nukkumaan kuin vanhemmatkin.
t. vähäunisten äiti
on varmaan vähän eri noin isojen lasten kanssa. Näin 3-vuotiaan äitinä haluan joskus olla hänestä erossa, koska jatkuva vastuu lapsen arjesta (esim. turvallisuus, ruoka-ajat, puuhat) ja "palveluvelvollisuus" (ts. lapsi kysyy/pyytää katsomaan jotain about joka 5. sekunti) on minusta pitkään jatkuessaan kuormittavaa.