Mitä pahaa siinä on, jos sanoo, että pehmotieteet ovat B-luokan tieteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän sanon aina, että humanistit opettavat matikistit lukemaan. Kovin erikoiselta näyttäisi koulussa, jos lapsia opetettaisiin vaikkapa pelkästään fysiikan sääntöjen mukaan, mitään muuta tietoa ei saisi soveltaa eikä käyttää. Voisi olla mahdoton paikka. OPH:n pitäisi myös alkaa perustamaan oma toimintansa humanistisiin tieteisiin, eikä poliittisiin agendoihin.

 

"Kovista" tieteistäkin löytyy hölynpölytutkimuksia. Ei se ole pelkästään humanistien etuoikeus.

Allekirjoittaneen matikistin opetti lukemaan DI-isä. Akateemisten perheiden lapset oppivat yleensä lukemaan ja laskemaan ennen kouluikää. Tämä siis yhtään humanisteja väheksymättä.

Siskoni oppi lukemaan 5-vuotiaana itsekseen, eikä kukaan häntä opettanut. Pääsääntöisesti kuitenkin koulu on se paikka, missä lukeminen opetetaan, opitaan. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä johtopäätöstä, että koululaitos kannattaa lopettaa, koska oppiihan ihmiset muutenkin lukemaan. Johtopäätös on, että koulun johtava periaate tulisi olla tiedeperusteisuus, eikä kulloinkin vallankahvassa olevan opetusministerin päähänpistot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloustiede on pehmotiede 

Totta, mutta silti sillä voi tehdä rahaa ja tulla onnelliseksi.

Tiedän kun on rahaa lähes miljoona ja olen vapaa tekemään mitä vain.

Mutta olen aina sanonut että kauppatieteitä yliopistoon opiskelemaan tulevien pitäisi sijoittaa vähintään 5000 aloittaessa ja jos ei sijoitus ole moninkertaistunut niin ei voi valnistua saada niitä KTM/ekonomi papereita.

No, tuskinpa taloustiede on mikään pehmotiede, koska se on pohjimmiltaan soveltavaa matematiikkaa. Taloustiede on ainoa kova yhteiskuntatiede. Kauppatieteet ovat pehmompia kylläkin jotain rahoitusta lukuunottamatta, joka pohjimmiltaan soveltavaa matematiikkaa. Teknologia eli insinööritieteet ovat myös kovia tieteitä, koska ne ovat pohjimmiltaan soveltavaa matematiikkaa. Esimerkiksi tekoäly on neuroverkkomalli, joka on oppiva matemaattinen malli. 

Taloustieteessä sovelletaan tosiaan paljon matemaattista mallintamista. Mallintamisen suurin ongelma on yleisesti se, että malleilla saadut tulokset eivät useinkaan pidä paikkaansa. Niitä ei myöskään voida todentaa kokeellisesti (koska koeasetelma muuttuu koko ajan), niiden validiteetti voidaan todentaa ainostaan sisäisesti. Malleihin valitut muuttujat ja/tai niiden arvot perustuvat myös usein johonkin ennakkokäsitykseen, jota ei aina eksplikoida, ja niiden on oltava tunnettuja, eli ne ovat menneisyyteen perustuvia ja niiden vaikutuksesta on oltava jokin tieto tai oletus. Eli ne eivät tavoita maailman monimutkaisuutta. Matemaattista mallinnusta soveltava sosiologia on usein selitysarvoltaan kurantimpaa kuin taloustiede (nämä ovat tutkimuksessa myös yhteydessä toisiinsa) ja jos matematiikan soveltaminen on joku kriteeri, niin se on yhteiskuntatieteiden alueelta kovempaa kuin taloustiede.

Taloustieteen ydin on ekonometria, joka matematiikkaa alusta loppuun saakka. Ei sosiologiassa tällaista ole, ja siksi taloustieteestä myönnetään Nobel, muttei sosiologiasta. Kokeellisuus ei ole tieteen kriteeri ollut koskaan. Tähtitiede on ei-kokeellista, jossa voidaan ainoastaan havaita asioita, niin kuin taloustiedekin on ei-kokeellinen luonteeltaan.

On taloustieteessäkin jotain kokeellista tutkimusta tehty. Käyttäytymistaloustiede on pitkälti kokeellista.

Vaikeata se on kontrolloituja kokeita tehdä laboratorio-olosuhteissa, kun taloudesta puhutaan.

On  vaikeaa, mutta mahdollista (esim. taloustieteellisen peliteoriatutkimuksen koeasetelmat ovat usein periaatteessa toistettavissa).

 

Pointtina tässä onkin tieteen määritelmä. Jos mennään luonnontieteellisen määritelmän mukaan, tieteellisten tulosten tulee olla toistettavissa. Tätä määritelmää taloustiede ei usein täytä (eikä itse asiassa kaikki luonnontieteellinenkään tutkimus). Jos määritelmää laajennetaan, pitäisi perustella, miksi joku tieteenala mahtuu mukaan ja joku toinen ei. Lisäksi tieteenalojen sisällä on erilaisia tutkimusmenetelmiä ja -suuntauksia, vaikkapa taloustieteessä tai sosiologiassa. Matemaattisia menetelmiä sovelletaan sukupuolentutkimuksessakin. 

 

Keskustelussa olisi välillä kyllä hyvä tehdä jonkinlaisia jaotteluita. Ap:n ehdottama A ja B -luokkajaottelu on huono, koska se tulkitaan arvottavaksi.

Tieteen peruskieli on matematiikka, jolla asiat voidaan ilmaista täsmällisesti ja objektiivisesti. Se, että jollain tieteen alalla käytetään tilastollisia menetelmiä, on sinänsä hyvä asia, muttei riittävää siihen, että se olisi luokiteltavia kovaksi tieteeksi. 

"Kova tiede" on epätäsmällinen, arkikielinen ilmaus. Ymmärrän, mitä ajat takaa, mutta sinulla ei ole arkikielen luokittelumonopolia ja lähtökohtaisesti et voi määritellä ilmaisun sisältöä niin, että muut kielen käyttäjät sitoutuisivat siihen tai ymmärtäisivät sen samalla tavalla. Huomauttaisin myös, että filosofia on kaikkien tieteiden äiti ja matematiikan filosofiassa on esitetty ihan perusteltujakin ajatuksia siitä, ettei matematiikka välttämättä kaikilta tai joiltakin osin täytä objektiivisuuden kriteereitä.

Koska kyseessä ei ole tosiasia vaan mielipide, näkemys. Tieteenalojen luokitteleminen on toimintaa, jossa tieteenaloja arvotetaan ja asetetaan hierarkkiseen asemaan. Se ei ole neutraalia vaan ponnistaa omista ennakko-oletuksista, asenteista ja uskomuksista. 

Toki tätä kehitystä, missä tieteenaloja arvotetaan, on tapahtunut pidempään. Mikä nähdään ja milloin "hyvänä" tieteenä ja mikä taas "huonona".  Taustalla on sama logiikka: arvotetaan ja luokitellaan sekä luodaan kategorioita, jotka ylläpitävät tietynlaista normistoa siitä miten asioiden pitäisi olla, mikä on ideaalia ja tavoiteltavaa. Esimerkiksi tässä keskustelussa humanistiset tieteet on arvotettu ja kategorisoitu alempiarvoiseksi, jonka asemaa tieteenä jopa kiistetään väittämällä sitä "pseudotieteeksi". Se, että jostakin tulee itsenäinen tiede ja toimii tieteen mukaisesti edellyttää erityisten kriteeristöjen täyttymistä kuin sen, että tiede julistetaan "epätieteeksi" ja se sellaiseksi tulisi. Toisena voidaan kritisoida jaottelua "pehmeään ja kovaan" kun huomioidaan, miten "pehmeät" tieteet käyttävät matemaattisia menetelmiä (eli kovat ja pehmeät tieteet yhdistyvät tai rajat hämärtyvät). Yhteiskuntatieteissä tällainen on esimerkiksi taloustiede, missä matemaattisten menetelmien avulla pyritään mallintamaan ihmisten käyttäytymistä ja toimintaa.  

Tieto ja tietäminen on arvokasta ja tieteenalat keino päästä tietoon käsiksi. Tämä on keskeistä mikäli haluamme ymmärtää ympäröivää todellisuutta ja luoda parempaa yhteiskuntaa. Antiikin Kreikassa tämä väitetysti ymmärrettiin sangen hyvin: on hankittava tietoa, joka ympäröivää todellisuutta koskee.