Kysymys miehille: Miten ratkaisette ongelman, jos ette saa parisuhteessa tarpeeksi seksiä?

Ylitöillä homma hoituu. Kelpaa naiset ja miehet.

Käyn kylässä lähellä asuvan naispuolisen työkaverin luona. Sitä ennen suostuin vaimon toiveeseen hankkia koira. Puolen tunnin koiran ulkoilutuksella ehtii mainiosti kaiken tarpeellisen.

Käyn pariskunnan luona luottomiehen roolissa ja kaikilla on mukavaa ja piristävää.

Parisuhteissani ja avioliitoissani on aina sitouduttu yhteisymmärryksessä laadittuun sopimukseen siitä että rakastelua ja leikkejä on aina kun jompikumpi niin haluaa.

Miehellä ei ole mitään muuta tarvetta olla suhteessa naiseen kuin leikit ja rakasteleminen, kun ne eivät toimi moitteetta on nainen pelkkä taakka, rasite, miehen taloudessa.

Menen äijien kanssa huoltikselle. Tosin huoltis lopetettiin ja äijillä on omat menonsa. Kerran meinasi kotona lipsahtaa että menen Kaisalle. Sain viime tipassa korjattua että kassalle menen ison kahvin ja hillomunkin hakemaan.

Laittamalla suhteen kuntoon, rakastan naistani aivan liikaa että pystyisin pettämään. Tätä on on kyllä vastakkaisen sukupuolen toimesta yritetty koetella mutta missään tilanteessa ei ole ollut edes lähellä. 

Suhde on edelleen kunnossa ja seksiä on paljon vaikka ollaan oltu teini- iästä asti yhdessä 😊

Itse kuulun kyllä niihin, jotka alkaa tiuskia ja tuhahdella joka asiasta silloin kun ei saa tarpeeksi usein. Siis aina kun tuntuu siltä että onko tämä nyt parisuhde vaiko muuttumassa kaverisuhteeksi.

Vastaan silti vaikka olenkin nainen. Haluttoman näkökulmastahan keskustelu on valittamista ja suru on kiukuttelua joten ilmeisesti asiasta ei saa puhua eikä siitä saa olla surullinen, joten jos ei vieraisiin halua lähteä niin vaihtoehdoksi jää salassa kärsiminen. Jos joku ajattelee että vasten tahtoaan seksittömässä liitossa oleva voi olla onnellinen vaikka asiasta ei enää keskusteltaisi ja ne kyyneleet pidettäisiin puolisolta salassa, hän on väärässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vastaan silti vaikka olenkin nainen. Haluttoman näkökulmastahan keskustelu on valittamista ja suru on kiukuttelua joten ilmeisesti asiasta ei saa puhua eikä siitä saa olla surullinen, joten jos ei vieraisiin halua lähteä niin vaihtoehdoksi jää salassa kärsiminen. Jos joku ajattelee että vasten tahtoaan seksittömässä liitossa oleva voi olla onnellinen vaikka asiasta ei enää keskusteltaisi ja ne kyyneleet pidettäisiin puolisolta salassa, hän on väärässä. 

Nuorempana mietin monesta varttuneemmasta pariskunnasta, että ei kai noilla nyt enää seksiä ole. Keskinäinen kommunikaatio oli niin lakonista ja innotonta. Mutta ennenhän oltiin ja kärsittiin siinä mikä kerran on valittu. 

Runkkaamalla ratkaisin. Suhde lässähti vuosien kuluessa, ei enää ollut mitään yhteistä. Muutin pois.

Vierailija kirjoitti:

Runkkaamalla ratkaisin. Suhde lässähti vuosien kuluessa, ei enää ollut mitään yhteistä. Muutin pois.

Kannattiko silti kokeilla parisuhteessa olemista, vai olisiko näin jälkeenpäin ajatellen tullut paremmaksi pysyä koko ajan yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Runkkaamalla ratkaisin. Suhde lässähti vuosien kuluessa, ei enää ollut mitään yhteistä. Muutin pois.

Kannattiko silti kokeilla parisuhteessa olemista, vai olisiko näin jälkeenpäin ajatellen tullut paremmaksi pysyä koko ajan yksin?

Vaikea sanoa. Kokonaisuutena lienee nettopositiivinen, koska lapsi. Jos sama aika vietetty suhteessa ilman lasta, ehkä plus-miinus nolla. Ihmisen on kovin vaikea arvioida omaa kokemustaan jälkikäteen, ja on mahdotonta tietää, miten elämä olisi mennyt ilman ks. suhdetta. Ehkä minulla olisi ollut toinen suhde sopivamman ihmisen kanssa tai muita kokemuksia sinkkuna.

Ero myös vaikuttaa siihen, millaisten linssien läpi katsoo elettyä elämää. Suhteessa ollessaan ihmiset raportoivat tyytyväisyyttä aivan eri tavoin kuin erottuaan. Sama aika ja eletty elämä, narratiivi vaan muuttuu. Ihmiset myös reagoivat fyysiseen kipuun eri tavoin riippuen siitä, mitä tarinaa heille kerrotaan kivun syystä. Kolaus futiskentällä? Joku tuntematon lyö ilman syytä? Pahanlaatuinen syöpä? Vaikka alkuperäinen kipuaistimus olisi täysin sama.

Lapsiperheet raportoivat myös jälkikäteen olleensa onnellisempia kuin perheessä olivat. Päivittäisissä kyselyissä (kuinka onnellinen/tyytyväinen elämääsi/puolisoosi, kuinka stressaantunut, itketkö paljon, haluatko kuolla, jne.) lapsiperheiden vanhemmat raportoivat säännönmukaisesti matalampia lukuja kuin lapsettomat pariskunnat ja sinkut. Joku taapero-kurahousu-vaippa-arki on aika stressaavaa, eikä yleensä kauhean kivaa. Silti se tarina ja merkitys tekee siitä jollain perverssillä tavalla palkitsevaa, ja aika kultaa muistot.

En ainakaan itse muistele elettyä elämää tai parisuhdetta pahalla. Aikansa kutakin.

Samalla tavalla kuin valtaosa miehistä, eli oman käden avulla.