Miten monta vuotta teillä meni yhdessäoloa, ennenkuin aloitte nukkumaan puolisonne kanssa eri sängyissä/eri huoneissa?
Meillä meni 15 vuotta. Nyt ei tulis miehen vieressä nukkumisesta enää mitään.
Kommentit (74)
Köyhät nukkuvat samassa makuuhuoneessa
Kun lapset muutti pois niin sain oman huoneen jossa nukkua ilman et joku kuorsaa hulluna korvan juuressa. Molemmille hyvä näin ja nukumme hyvin. Ehkä just se 15 v
Vierailija kirjoitti:
Mikä pointti siinä vierekkäin nukkumisessa on? Kumpikin taju kankaalla kuorsaa, toivottavasti, ettei toinen vaan kärvistele vieressä! Seksi hoidetaan muulloin, uni on pyhää mannaa aivoille. Itse kärvistelin 10 vuotta kuorsaajan levottomien jalkojen sätkytyksessä ennenkuin tämän tajusin!
Sama juttu meillä. Ei seksi lopu vaikka eri huoneessa ollaan. Päinvastoin, hyvin levänneenä sitä jaksaa harrastaa.
Olen nyt 50v, yhdessä 21v. Nukuttaisiin ehdottomasti eri huoneissa jos olisi tilaa. Ihana avioliitto, mutta erilaiset vrk rytmit ja vaihdevuodet. Rakastan miestäni, mutta nukun parhaiten yksin
Vierailija kirjoitti:
ihan pakko kysyä ;kuinka tiheään harrastatte seksiä? meillä noin 1-2 kertaa viikossa ja me nukutaan samassa sängyssä ...42 vuotta jo pötkötelty
N60
2-5 kertaa viikossa. Juurikin sen ansiosta että saa nukkua hyvin eikä toinen ärsytä. Me ei edes mennä samaan aikaa nukkumaan. Aamulla saatan mennä herättämään miehen.
Jos me= viellä yhdessä jatketaan, niin tuo ukko nukkuu yksin eristettynä.
25vuotta. Nyt nukutaan omissa huoneissa koska toinen vetää niin kovaa hirsiä etten saa nukuttua. Lomilla sitten samassa pedissä ja mulla korvatulpat. Yhdessä vuodesta 1978.
Kukaan ei kestä nukkua miehen vierellä noilla kuorsausdesibeleillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta. Samassa sängyssä nukkuminen oli tuskaa kun mies kuorsaa koko ajan. Häntä ei saanut herättää, koska tuo enemmän rahaa taloon. Koskaan en saanut nukkua, aina väsynyt.
Nyt kun saan nukkua eri huoneessa, olen ihan eri ihminen. Virkeä ja levännyt, jaksan töissä ja vapaalla ihan eri tavalla. Miehen mielestä olen erittäin itsekäs kun en suostu nukkumaan hänen vieressään.
Olisi kyllä kaameaa, jos ei kuorsaajaa saisi tönäistä. Ei meillä mies siihen edes kunnolla herää, vaihtaa vaan asentoa, mutta sehän riittää. Ei hän aamuisin muista, olenko töninyt ja montako kertaa.
Ja yleensä olen töninyt 3-6 kertaa, koska en siinä kuorsauksessa saa nukuttua.
Omat huoneet ei ole vaihtoehto.
...Olisiko miehen elämäntapamuutos ja/tai uniapnealaite mahdollinen? Voimakas kuorsaaminen ei ole mikään normaalijuttu, vaikka ikävän normalisoitua ja yleistä onkin.
Ei hänellä ole uniapneaa, eikä mitään elämäntapamuutoksen tarvettakaan. Normaalipainoinen, liikkuu ja syö terveellisesti. Mutta niin vaan siitä huolimatta kuorsaa.
Onko uniapnea tutkittu?
Voi olla myös ns muutoin terveillä.
Kuorsaaminen on merkki jostain ongelmasta hapensaannin suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihan pakko kysyä ;kuinka tiheään harrastatte seksiä? meillä noin 1-2 kertaa viikossa ja me nukutaan samassa sängyssä ...42 vuotta jo pötkötelty
N60
Käsittääkseni nukkumapaikalla ja seksin harrastamisella ei ole mitään yhteyttä. Mielikuvituksen puutetta😅
Tämä! Me ollaan nytkin kolmena peräkkäisenä päivänä harrastettu, eikä kertaakaan sängyssä 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä pointti siinä vierekkäin nukkumisessa on? Kumpikin taju kankaalla kuorsaa, toivottavasti, ettei toinen vaan kärvistele vieressä! Seksi hoidetaan muulloin, uni on pyhää mannaa aivoille. Itse kärvistelin 10 vuotta kuorsaajan levottomien jalkojen sätkytyksessä ennenkuin tämän tajusin!
Sama juttu meillä. Ei seksi lopu vaikka eri huoneessa ollaan. Päinvastoin, hyvin levänneenä sitä jaksaa harrastaa.
Meillä ei ole mahiksia nukkua eri huoneissa, eli heräilen miehen kuorsauksen takia useita kertoja yössä ja tönin kääntämään kylkeä. Mutta kyllä meillä silti seksiä on, ei katkonainen uni mihinkään vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta. Samassa sängyssä nukkuminen oli tuskaa kun mies kuorsaa koko ajan. Häntä ei saanut herättää, koska tuo enemmän rahaa taloon. Koskaan en saanut nukkua, aina väsynyt.
Nyt kun saan nukkua eri huoneessa, olen ihan eri ihminen. Virkeä ja levännyt, jaksan töissä ja vapaalla ihan eri tavalla. Miehen mielestä olen erittäin itsekäs kun en suostu nukkumaan hänen vieressään.
Olisi kyllä kaameaa, jos ei kuorsaajaa saisi tönäistä. Ei meillä mies siihen edes kunnolla herää, vaihtaa vaan asentoa, mutta sehän riittää. Ei hän aamuisin muista, olenko töninyt ja montako kertaa.
Ja yleensä olen töninyt 3-6 kertaa, koska en siinä kuorsauksessa saa nukuttua.
Omat huoneet ei ole vaihtoehto.
...Olisiko miehen elämäntapamuutos ja/tai uniapnealaite mahdollinen? Voimakas kuorsaaminen ei ole mikään normaalijuttu, vaikka ikävän normalisoitua ja yleistä onkin.
Ei hänellä ole uniapneaa, eikä mitään elämäntapamuutoksen tarvettakaan. Normaalipainoinen, liikkuu ja syö terveellisesti. Mutta niin vaan siitä huolimatta kuorsaa.
Onko uniapnea tutkittu?
Voi olla myös ns muutoin terveillä.
Kuorsaaminen on merkki jostain ongelmasta hapensaannin suhteen.
On tutkittu, koska yhdessä vaiheessa hikoili kovasti öisin. Ei uniapneaa, ihan normaali tulos. Ja hikoilukin loppui, kun töissä stressi helpotti.
Ei tosiaan ole mitään vikaa, kuorsaa kyllä ja tökin hereille ja sitten jatketaan unia. Elämä on.
7 vuotta, lapset tuli tehtyä 3 vuodessa ja suhde oli oikeastaan siinä. Lapset ovat ainoa syy, joka pitää vielä näennäisen avioliiton jotenkin kasassa. Muutan pois heti, kun lapset ovat riittävän isoja.
Me taas ollaan nukuttu alusta asti paljonkin erillään. Olen tosi huonouninen ja toinen kuorsaa. Nykyään molemmilla ihan omat makkarit. Halaillaan illalla ja minä painun omaan petiini aikanani, joskus vasta kuorsaukseen herätessäni. Viime yö nukuttiin olkkarissa vuodesohvalla kun leffailta venähti. Onneksi kotona on tilaa levätä missä haluaa ja tilaa ottaa myös omaa rauhaa.