Lue keskustelun säännöt.
Miten monta vuotta teillä meni yhdessäoloa, ennenkuin aloitte nukkumaan puolisonne kanssa eri sängyissä/eri huoneissa?
16.07.2026 |
Meillä meni 15 vuotta. Nyt ei tulis miehen vieressä nukkumisesta enää mitään.
Kommentit (79)
Mä taas kaipaan miehen viereen nukkumista. T sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7,5 v yhdessä asumista ja toistaiseksi pääsääntöisesti samassa vuoteessa.
20 vuotta. Samassa sängyssä nukkuminen oli tuskaa kun mies kuorsaa koko ajan. Häntä ei saanut herättää, koska tuo enemmän rahaa taloon. Koskaan en saanut nukkua, aina väsynyt.
Nyt kun saan nukkua eri huoneessa, olen ihan eri ihminen. Virkeä ja levännyt, jaksan töissä ja vapaalla ihan eri tavalla. Miehen mielestä olen erittäin itsekäs kun en suostu nukkumaan hänen vieressään.
16 vuotta tulee yhteiseloa pian ja edelleen nukutaan samassa sängyssä. Mutta meillä on kyllä aina ollut omat peitot, koska muuten miehellä ei olis peittoa ollenkaan. Ei olla kumpikaan harkittu omia makuuhuoneita vaikka se olisi mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan 47 vuotta asuttu yhdessä ja maattu samassa sängyssä, joten ei ole vielä tullut tilannetta eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olla koskaan nukuttu samassa sängyssä! Meillä on aina ollut kummallakin omat makuuhuoneet ja se on ihanaa.
En ole varma olisinko voinut muuttaa yhteen muussa tapauksessa? Rakastan miestäni todella paljon ja haluan jakaa arkeni hänen kanssaan, joten... ehkä?
Jos siis mietitään jotain pakkotilanteita, että meidän olisi asuttava yksiössä kahdestaan tmv. Jos se olisi todella väliaikaista, niin ok.
Mutta minulla täytyy olla oma makuuhuone, oma iso sänky ja tietty itsenäisyyteni. Mies nukkuisi mielellään myös samassa sängyssä, mutta hänkin pitää hyvänä sitä että on oma huone, hänelläkin paljon omia juttuja ja on hauska katsoa miten erilaiset makuuhuonemme ovat :D
Ja intiimielämä meillä on hyvin vilkasta, flirtti päivittäistä ja viimeksi äsken ennen töihinlähtöä mies nosti minut keittiössä syliin ja seinää vasten ja pussailtiin kaikkea muuta kuin platonisesti.
En vain nuku hyvin toisen kanssa eli yhteisen yön jälkeen mies sanoo aina olevansa levänneempi kuin koskaan ja minä olen kuin auton alle jäänyt supikoira hänen halailunsa jäljiltä.
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta. Samassa sängyssä nukkuminen oli tuskaa kun mies kuorsaa koko ajan. Häntä ei saanut herättää, koska tuo enemmän rahaa taloon. Koskaan en saanut nukkua, aina väsynyt.
Nyt kun saan nukkua eri huoneessa, olen ihan eri ihminen. Virkeä ja levännyt, jaksan töissä ja vapaalla ihan eri tavalla. Miehen mielestä olen erittäin itsekäs kun en suostu nukkumaan hänen vieressään.
Olisi kyllä kaameaa, jos ei kuorsaajaa saisi tönäistä. Ei meillä mies siihen edes kunnolla herää, vaihtaa vaan asentoa, mutta sehän riittää. Ei hän aamuisin muista, olenko töninyt ja montako kertaa.
Ja yleensä olen töninyt 3-6 kertaa, koska en siinä kuorsauksessa saa nukuttua.
Omat huoneet ei ole vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
27v. ja edelleen vieläpä saman peiton alla.
Vuosi, tavattiin keski-ikäisinä ja oma uni oli jo hormonien vuoksi tosi kepeää. Ihanaa on mennä illalla omaan sänkyyn nukkumaan! Ja yhtä ihanaa kömpiä aamuisin hetkeksi toisen viereen ennen töihin lähtöä.
Seksikin kärsii paljon enemmän väsymyksestä kuin omista huoneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta. Samassa sängyssä nukkuminen oli tuskaa kun mies kuorsaa koko ajan. Häntä ei saanut herättää, koska tuo enemmän rahaa taloon. Koskaan en saanut nukkua, aina väsynyt.
Nyt kun saan nukkua eri huoneessa, olen ihan eri ihminen. Virkeä ja levännyt, jaksan töissä ja vapaalla ihan eri tavalla. Miehen mielestä olen erittäin itsekäs kun en suostu nukkumaan hänen vieressään.
Olisi kyllä kaameaa, jos ei kuorsaajaa saisi tönäistä. Ei meillä mies siihen edes kunnolla herää, vaihtaa vaan asentoa, mutta sehän riittää. Ei hän aamuisin muista, olenko töninyt ja montako kertaa.
Ja yleensä olen töninyt 3-6 kertaa, koska en siinä kuorsauksessa saa nukuttua.
Omat huoneet ei ole vaihtoehto.
...Olisiko miehen elämäntapamuutos ja/tai uniapnealaite mahdollinen? Voimakas kuorsaaminen ei ole mikään normaalijuttu, vaikka ikävän normalisoitua ja yleistä onkin.
Olemme olleet yhdessä kohta 50 vuotta ja vielä nukutaan samassa huoneessa, samassa sängyssä ja vieläpä saman peiton alla! Ainakin periaatteessa :D.
Kun herään aamuyöllä käymään vessassa ja mies silloin kuorsaa, en saa nukahdettua uudelleen. Tönin muutamaan otteeseen ja jos se ei auta, hipsin toiseen makuuhuoneeseen, jossa on aina valmiiksi pedattu peti, ja jatkan uniani siellä.
Jos olen joskus oikein väsynyt, saatan pyytää miestäni siirtymään sinne jo illalla.
Nyt olen tosin alkanut nukkua nukkumista varten suunniteltujen korvatulppien (Loop) kanssa enkä kuule tai häiriinny mistään. Tavalliset korvatulpat vaivasivat korvissa koko ajan, nämä eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan ei ole nukuttu samassa sängyssä arkisin, molemmilla toisen unta häiritseviä tapoja. Ei olla erottu, yhdessä yli 20 vuotta.
27 vuotta ja yhdessä nukutaan. Omat peitot pitää olla, minkä lisäksi tarvitsen omaa tilaa; en voi nukkua missään lusikassa tai halauksessa.
Heti kun nainen pieraisi unissaan ja haistoin sen.
36 vuotta. Sitten en pystynyt nukkumaan edes korvatulppien kanssa vieressä. Mies kuorsaa, eikä häntä saa herättää, koska HÄN tarvitsee unensa (ja tuolla kuorsauksellahan uni ei oikeasti ole unta). Tienaan enemmän, ei ole kyse siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta. Samassa sängyssä nukkuminen oli tuskaa kun mies kuorsaa koko ajan. Häntä ei saanut herättää, koska tuo enemmän rahaa taloon. Koskaan en saanut nukkua, aina väsynyt.
Nyt kun saan nukkua eri huoneessa, olen ihan eri ihminen. Virkeä ja levännyt, jaksan töissä ja vapaalla ihan eri tavalla. Miehen mielestä olen erittäin itsekäs kun en suostu nukkumaan hänen vieressään.
Olisi kyllä kaameaa, jos ei kuorsaajaa saisi tönäistä. Ei meillä mies siihen edes kunnolla herää, vaihtaa vaan asentoa, mutta sehän riittää. Ei hän aamuisin muista, olenko töninyt ja montako kertaa.
Ja yleensä olen töninyt 3-6 kertaa, koska en siinä kuorsauksessa saa nukuttua.
Omat huoneet ei ole vaihtoehto.
...Olisiko miehen elämäntapamuutos ja/tai uniapnealaite mahdollinen? Voimakas kuorsaaminen ei ole mikään normaalijuttu, vaikka ikävän normalisoitua ja yleistä onkin.
Ei hänellä ole uniapneaa, eikä mitään elämäntapamuutoksen tarvettakaan. Normaalipainoinen, liikkuu ja syö terveellisesti. Mutta niin vaan siitä huolimatta kuorsaa.
Me olemme olleet yli 40 vuotta naimisissa ja edelleen nukumme samassa sängyssä ja jopa toistemme kainaloissa.
Kannattaa erota. Kukaan ei kaipaa ns. kumppania. Yksin on hyvä olla.