12v tyttö ja sotkuinen huone, huoh !

Sano tytölle että hän menettää aina jotain ( vaikka puhelimen ) jos ei siivoa. Niin minä tekisin, yksi tavara lähtee jos yhtä käskyä ei noudata. Jos on sanonut yhen käskyn ainakin sata kertaa niin huone taitaa olla melko tyhjä. On varmaan aika ikävää olla tyhjässä huoneessa ilman mitään..

Olin ihan samanlainen teininä ja lapsena. Siivosin kunnolla, kun huvitti. Lomilla joskus keskelle yötä tuli monta kertaa siivousinto. Nyt aikuisena on kämppä aina siisti, vaikka vaatekaappi ja osa muista kaapeista tuppaa sotkeentumaan, mies valittaa sotkusta ja jos vain heitän jotain pois silmistä niin tämä vähentynyt. Valittaa kyllä vaatekaapista,mutta omatpahan on vaatteeni, ja ovi on aina kiinni.

Minä olen myös opettanut yhdessä siivoten lapselle miten huone pidetään siistinä. Ja kannattaa opettaa ns. Säännöllinen siivous. Kun tyttö oli pienempi katsoimme kerran viikossa että siivotaan lelut nätisti paikoilleen. Sitten kun tuli isommaksi niin siivosimme yhdessä koko huoneen imurointia myöden. Nyt hän on 16 v ha minusta hänen huoneensa on suht siisti koko ajan. Vaatteita hän ei ole koskaan heittänyt lattialle. Johtuneeko siitä, että meillä ei missään muuallakaan ole tavaroita lattialla. Helpolla on päästy. Ei tarvitse uhkailla.

Jätesäkki..

[quote author="Vierailija" time="20.01.2012 klo 10:26"]
[/quote] Itselin ihmettelin tätä maalattiaa.

Minä luovutin 7v kanssa taistelun. Menköön kouluun tahrat paidassa, minä en enää pyykkien perässä juokse; olkoot likaiset alushousut tyynyllä, kai kaverit niitä sitten ääneen ihmettelee. Mikä illalla on muualla kuin omassa huoneessa, minä siivoan sen ja takaisin niitä ei heti saa. Lattialle ja seinämaalille kerroin hinnan, jos lattiasta löytyy liimaa tai purukumia (nähty on), niin lapsen tililtä otetaan remonttiraha.

Kärsin vieläkin siitä etten oppinut lapsena siistiksi. Se vie liikaa resursseja kun mitään ei löydy. Ehkä tärkeintä olisi oppia olemaan sotkematta, onhan se helpompaa ettei päästä tilannetta siihen että siivoamiseen kuluisi useita tunteja (tai aikuisena useita päiviä, kun on itse vastuussa koko kämpästä), niin että kynnys on liian iso. Töissä pystyy jotenkuten siihen koska on pakko.

Mun mielestä kyse ei ole pelkästään lapsen reviiristä ja hänen haluistaan. Kyse on myös toisten huomioimisesta, käytöstavoista, turhan työn teettämisestä muille (ne pyykit ja tiskit) ja asunnon terveellisyydestä (ruuanjämät sängynalla). Samoin kuin vaaditaan laittamaan leipätarpeet jääkaappiin välipalan jälkeen, vetämään vessa paskan jälkeen yms.

en ymmärrä miksei vanhemmat saisi vaatia lapselta ihmismäistä käytöstä jos kerran ihmisasumuksessa haluaa toisten ihmisten kanssa asua.

Meillä kk-raha 50e on vastikkeellinen eli se ei tule ilmaiseksi! Pitää hoitaa koulu ok ja huone pitää siivota ja kun hommat hoituu niin rahat kilahtaa tilille. Ja ne EI kilahda tilille ennenkuin hommat ok. Pari kertaa on tyttö testannut että voiko vaan olla eikä tehdä mitään mutta on tullut kiire siivota kun on huomannut että kk-rahaa ei tipu.

No en enää ihmettele miksi osa ihmisistä hyvinvointivaltio Suomessakin elää aikuisenakin kaatopaikalla!

Kun ei ole lapsuudenkodissa mitään vaadittu eikä edes perussiisteyttä vaadittu.

Rahaa vaan syydetään lapsille mutta oma huone (mikä on kai itsestäänselvyys kun sitä ei arvosteta) saa olla kuin pommin jäljiltä. Hävetkää aikuiset ihmiset ja vanhemmat...teidän pitää kasvattaa niitä lapsia ja nuoria oikeaa elämää varten eikä olla "parhaita kavereita"! Kuinka vaikeaa on pitää normaalia siisteystasoa yllä vai onko koko koti muutenkin kuin sikolätti???

Just just...meidän lapsen reviiri ja meidän lapsen oikeudet! Entäs ne velvollisuudet...kuka ne opettaa? poliisi ja vankila viime kädessä! Mutku meidän nico-jessica saa tehdä mitä haluu...niih.

Ite olin kakarana kanssa tollanen, eikä kotona nyt varsinaisesti hirveesti tohon siivoomiseen muutenkaan kehotettu.... Tai siis että koko kämppä oli aina aika läävä. Kun 15-vuotiaana eka poikaystävä astui kuvioihin niin sillon alko siivoominenkin kiinnostaan - enhän kehdannut päästää häntä mun huoneeseen kun se oli likanen. Sitten myöhemmin kun muutin pois kotoa, yhteen ekan avomiehen kanssa suoraan niin pidin kyllä meidän kodin aina siistinä. Näin sinkkuna sitten saakin paikat olla iha vapaasti leväällään, mutta aina jos jotain mieshommia on niin kyllä siivoon viimesen päälle :)

tila, jossa hän saa itse päättää olemisestaan. Meillä ei tarvitse siivota, ei pakoteta johonkin muottiin, ei kiristetä eikä lahjota. Meillä ei synny mitään konfliktia eikä valtataistelua aiheesta, joten yllätys, yllätys - huone on aina suhteellisen siisti. Satunnaisia vaatekasoja on, mutta kun se lempipusero ei tule pyykistä puhtaana, jos se ei ikinä pyykkikoppaan ilmesty, niin aika varhain lapsi oppi systeemin.



Minusta ei kannata antaa lapselle omaa huonetta, jos ei itse kykene antamaan lapselle myös oikeuksia huoneeseen.

Olen tässä tuhannesti laittanut kotiarestiin jos ei siivoa huonettaan. Huone muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa.



Yhessä vaiheessa viimetipassa aina siivosin huoneen, kun ei sotkun sekaan enää mahtunut,nyt lopetin sen.



Meillä yleinen vastaus on , ihan just...kun käskee siivoamaan. EI auta viikkorahan pois ottaminen, ei kotiaresti, ei kaverikielto. itse en tytön huoneeseen enää koske. Pistän oven vaan kiinni kun lähtee kouluun.



Meillä kyllä nuoremmat lapset (6, 7 ja 10) pojat siivoavat omat huoneensa, mutt ei tyttö. Tätä kestäny jo vuoden eikä mun silmä jaksa kohta huonetta enää katella. Jäötesäkki kohta käteen, ja huone tyhjäks. Ei kait tässä muukaan auta.

ja järjestyksen pitoa? Oletko koittanut siivota yhdessä niin, että kun saadaan joku sovittu juttu valmiiksi saa pienen palkinnon? Toisille lapsille järjestyksen pitämisen opettelu vaatii enemmän vanhemman ohjausta, toisethan ihan luonnostaan järjestelee paikkoja. En esitä tätä hahmotusasiaa mitenkään puolusteluna, että sitten vaan äiti siivoaisi tai saisi elää ihan sotkujen keskellä, vaan että siivoamiseen harjaantuminen saattaa vaatia enemmän paneutumista ja tukea vanhemmilta.



Ihan ystävyydellä kysyn, millaisia te vanhemmat olette järjestyksenpidon suhteen? Entä sisarukset?



T: sotkuinen äiti, jolla oli jo lapsena sotkuinen huone em. syistä

jos kouluun lähdettyä on sänky petaamatta ja vaatteita lattialla. Kuukausiraha on 15 eur ja jos näin käy yli 15 kertaa, niin syödään jo seuraavaa kuukausirahaa. Tästä pidetään kiinni ja rahaa ei anneta mihinkään ekstraan, jos tavarat ei ole paikoillaan. Ei tarvi nyt mitään supersiistiä olla, mutta vaatteet kaapissa ja sänky pedattuna on vaatimus joka päivä.



Meillä on tyttö luonteeltaan perussotkuinen ja huone pääsee helposti täyteen kaaokseen. Silloin siivoaminenkin on yhtä tuskaa, koska se vie niin paljon aikaa. Mainittakoon, että nipotan myös vaatteiden viikkauksesta - eli jos vaatteet vain tungetaan kaappiin myttyyn, niin kaikki vaan pois ja viikkaamaan uudestaan. Mutta olen huomannut, että mikäli pakotan huoneen pysymään perussiistinä, ei siivomisestakaan tule enää pahemmin riitaa - 10 min siivousta ja kaikki on tiptop. Pikasiivous sujuu aina hyvässä hengessä.

että mä olen sitä mieltä, ettei lapselle taas pidä antaa huonetta jos ei huolehdi siitä, eikä noudata perheen sääntöjä. Jos ei lapsuilla sääntöjä, eikä rajoaja eikä vanhemmat opeta siivoamista jne, ei lapsi ikinä opi huolehtimaan.

Olet antanut lapselle oman reviirin, lapsi hallitsee sitä tavallaan. Se taas ärsyttää sinua, koska haluat pitää kotona vallan käsissäsi ja saada kaikki ymmärtämään, että hyväksyt heidät vain, jos tottelevat.



Hellitä! Anna lapsen huoneen olla lapsen oma. Jos se on sotkuinen, ketä se haittaa?



Ainoa tuntemani täydellisen siisti 12v tyttö asuu viikot psykiatrisella osastolla. Äitinsä ei tajunnut minkään olevan vialla ennen kuin tyttö yritti tappaa itsensä.

Toiset vaan on tuollaisia, itsekin olin lapsena ja olen kyllä aika sotkutiina vieläkin. Ei omassa lapsuudessani auttanut ainakaan hyvä eikä paha, molempia äiti yritti niin palkkioita siivoamisesta kuin rangaistuksia siivoamattomuudesta. Lopulta kun olin viidentoista päätti luovuttaa kasvattamisyritykset asiassa ja siivosi itse huoneeni.



Omissa asunnoissa sen jälkeen on ollut mulla myös välillä ihan kunnon "Sillä siisti" ohjelmista tuttua meininkiä silloin kun olen sinkkuna ollut. Mä vaan oikeasti viihdyn sotkussa ja olen lisäksi liian laiska siivoamaan vain siksi että "pitäisi". Nykyisin meillä siivous on miehen hommaa joten ei ole kovin törkyistä vaikka itse olenkin melkoinen epäjärjestysgeneraattori.

että mä olen sitä mieltä, ettei lapselle taas pidä antaa huonetta jos ei huolehdi siitä, eikä noudata perheen sääntöjä. Jos ei lapsuilla sääntöjä, eikä rajoaja eikä vanhemmat opeta siivoamista jne, ei lapsi ikinä opi huolehtimaan.

Useimmat kertomallasi tavalla kasvatetut lapset eivät kotoa muutettuaan siivoa vaan nauttivat siitä, että kukaan ei jatkuvasti komenna. Tervetuloa opiskelija-asuntoloihin, siellä näkee aika ripeästi, millaisesta kodista nuori muuttaa. ne pakotetut eivät osaa ilman jatkuvaa papatusta tehdä mitään, tai viitsi.