Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä ja miten kauan kestää selvitä erosta?
01.07.2026 |
Olen eroamassa ensimmäisestä kunnon suhteesta. Tuntuu että elämältä katoaa pohja. En voi ymmärtää miten voin selvitä elämässä eteenpäin ilman ihmistä, joka on mulle ollut tärkein ja rakkain. Jonka kanssa on suunnitellut elämää pitkälle eteenpäin. Edelleen rakastan häntä ja hänkin kamppailee selkeästi ristiriitaisin tuntein. Hän enemmän eroa haluaa. Itse olisin voinut vielä yrittää korjata asioita kun tiedämme nyt tarkemmin keskusteltuamme, mistä kaikki johtuu.
Mutta ei tässä nyt varmaan enää pysty tekemään mitään ja tuntuu, että tukahdun tähän kipuun ja suruun.
Minulla on siinä mielessä vähän hankala tilanne, kun minulla ei ole läheisiä ystäviä ollenkaan. On vain pari ei niin läheistä kaveria. Perhe (vanhemmat ja sisarukset) asuu kaukana, vaikkakin ollaan onneksi läheisiä.
Tuntuu, että ei ole mitään sosiaalista sisältöä elämässä (työn lisäksi) ja olen koko ikäni ollut vähän kotihiiri. Viihdyn kotona ja yksin en uskalla juuri mihinkään mennä. Pelkään että masennun yksin neljän seinän sisälle. Pelkään, todella pelkään tulevaa.
Miten pärjään? Kotona ei yhtäkkiä ole kohta ketään kenen kanssa höpötellä päivän tapahtumista ja kuunnella miten rakas höpöttelee omia juttujaan.
Teimme ennen kumppanin kanssa kuitenkin paljon asioita. Hän oli minulle myös paras ystäväni. Samalla kyllä olen koittanut rakentaa sosiaalista verkostoa muuallekkin, mutta tuntuu että se on tosi vaikeaa aikuisena.
Miten ihmeessä selviän? Miten kauan tämä tuska tulee jatkumaan? Miten pystyn asumaan yksin? Miten selviän yksinäisyydestä? Kenelle soitan tai laitan viestiä milloin vain? Pystynkö ikinä rakastumaan kehenkään toiseen? Tai ylipäätään löydänkö ketään ikinä enää? Tai jos löydän niin entä jos hän ei ole yhtä turvallinen?
Kaipaan vertaistukea, tsemppiä, lempeyttä ja toivoa että selviän.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää elää vaan yksi päivä kerrallaan ja tehdä siitä itselle mahdollisimman hyvä. Pikku hiljaa helpottaa.
Kutsu tuttavia ja kavereita luoksesi nyyttikesteille ja lautapelejä ja korttia pelaamaan. Voitte joskus pelata korttia myös jossain pubissa ja ottaa samalla hiukan olutta. Sillä tavalla saattaa törmätä uusiinkiin tuttavuuksiin. Itse olen saanut näin pari uutta kaveria. Työväenopistojen kursseilla kävin myös vuosikausia, ja sain sieltä yhden ihan oikean ystävän.
Minusta tuntui tuolta 26-vuotiaana. Tilanne oli sama kuin sinulla, olisin vielä halunnut yrittää. Toinen ei halunnut. Kuljin kesäisellä hiekkarannalla, ja ajattelin että kukaan ei tule koskaan merkitsemään minulle mitään.
En silloin tiennyt, etten ollut vielä edes tavannut elämäni rakkautta.
Yhyy, etsi joku äijä itsellesi tunnetamponiksi. Dumppaa sitten kun uusi jännis iskee kuvioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin itsellä ensimmäiset kuukaudet (parisuhde lähes 30 vuotta) oli selviytymistä hetki kerrallaan: nouse sängystä, pue, vie koirat ulos, herätä lapset, juo kahvi, lähde töihin... Ja illalla sama. Pikkuhiljaa pakonomainen päivien suorittaminen alkoi jäämään ja kun ensimmäinen eron jälkeinen kesä alkoi häämöttämään, aloin miettimään, mitä kivaa haluaisin tehdä. Ja teinkin sitten, vaikka yksin jos en saanut kaveria mukaan ja joskus oli hyväkin lähteä yksinään miettimään asioita saareen teltalla ja nauttia elämän yksinkertaisuudesta päivän-pari.
Kliseistä, mutta totta: aika auttaa. Kukaan tosin ei tiedä, mikä on se aika, jonka sinä tarvitset.
Satsaa itsellesi mieluisiin ja mielekkäisiin asioihin, rakenna turvaverkkoa, jos voit. Kaiva esille kaikki vanhatkin kaverit.
Kukaan ei voi sanoa, koska olet valmis uuteen suhteeseen, mutta jos me kovin rikkinäisinä otetaan ensimmäinen vastaantulija, joka hivelee meidän rikottua itsetuntoa, lopputulos ei välttämättä ole kovin hyvä ja päätyy helposti täyttämään omaa tyhjyyttää ryntäilemällä suhteesta toiseen sen sijaan, että opettelee löytämään onnen ja tyytyväisyyden itsensä sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntui tuolta 26-vuotiaana. Tilanne oli sama kuin sinulla, olisin vielä halunnut yrittää. Toinen ei halunnut. Kuljin kesäisellä hiekkarannalla, ja ajattelin että kukaan ei tule koskaan merkitsemään minulle mitään.
En silloin tiennyt, etten ollut vielä edes tavannut elämäni rakkautta.
Eihän se nuorena ole mikään erota. Täällä sama tilanne päällä, elämästä tippuu pohja kun puoliso lähtee. En tiedä miten tulen selviämään kun ei kavereitakaan juuri ole. Varmaan töitä ja kotona oloa tulee seuraavat ajanjaksot olemaan. Nuorikaan en enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sinua💞.
Oletko nyt varma että te tosiaan eroatte? Oletteko käyneet pariterapiassa?
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Hyvin. Näet eri puolet toisesta myöhemmin, ei vain hyvät. Ja voit olla kotihiiri, mutta käy joskus kävelyllä se on mukavaa. Tai keskusta ostokset. Soittele vanhemmalle ja sisarukselle välillä. Tunteet tulevat katoamaan täysin toiseen jonakin päivänä, vaikka ensin tuntuu että puolikas lähti. Saat uutta sisältöä. Ja vaihtoehtoja. Tämä ei ole maailman viimeinen ihminen. Elä itsesi kautta.