Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten selvitä ja miten kauan kestää selvitä erosta?
01.07.2026 |
Olen eroamassa ensimmäisestä kunnon suhteesta. Tuntuu että elämältä katoaa pohja. En voi ymmärtää miten voin selvitä elämässä eteenpäin ilman ihmistä, joka on mulle ollut tärkein ja rakkain. Jonka kanssa on suunnitellut elämää pitkälle eteenpäin. Edelleen rakastan häntä ja hänkin kamppailee selkeästi ristiriitaisin tuntein. Hän enemmän eroa haluaa. Itse olisin voinut vielä yrittää korjata asioita kun tiedämme nyt tarkemmin keskusteltuamme, mistä kaikki johtuu.
Mutta ei tässä nyt varmaan enää pysty tekemään mitään ja tuntuu, että tukahdun tähän kipuun ja suruun.
Minulla on siinä mielessä vähän hankala tilanne, kun minulla ei ole läheisiä ystäviä ollenkaan. On vain pari ei niin läheistä kaveria. Perhe (vanhemmat ja sisarukset) asuu kaukana, vaikkakin ollaan onneksi läheisiä.
Tuntuu, että ei ole mitään sosiaalista sisältöä elämässä (työn lisäksi) ja olen koko ikäni ollut vähän kotihiiri. Viihdyn kotona ja yksin en uskalla juuri mihinkään mennä. Pelkään että masennun yksin neljän seinän sisälle. Pelkään, todella pelkään tulevaa.
Miten pärjään? Kotona ei yhtäkkiä ole kohta ketään kenen kanssa höpötellä päivän tapahtumista ja kuunnella miten rakas höpöttelee omia juttujaan.
Teimme ennen kumppanin kanssa kuitenkin paljon asioita. Hän oli minulle myös paras ystäväni. Samalla kyllä olen koittanut rakentaa sosiaalista verkostoa muuallekkin, mutta tuntuu että se on tosi vaikeaa aikuisena.
Miten ihmeessä selviän? Miten kauan tämä tuska tulee jatkumaan? Miten pystyn asumaan yksin? Miten selviän yksinäisyydestä? Kenelle soitan tai laitan viestiä milloin vain? Pystynkö ikinä rakastumaan kehenkään toiseen? Tai ylipäätään löydänkö ketään ikinä enää? Tai jos löydän niin entä jos hän ei ole yhtä turvallinen?
Kaipaan vertaistukea, tsemppiä, lempeyttä ja toivoa että selviän.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää elää vaan yksi päivä kerrallaan ja tehdä siitä itselle mahdollisimman hyvä. Pikku hiljaa helpottaa.
Kutsu tuttavia ja kavereita luoksesi nyyttikesteille ja lautapelejä ja korttia pelaamaan. Voitte joskus pelata korttia myös jossain pubissa ja ottaa samalla hiukan olutta. Sillä tavalla saattaa törmätä uusiinkiin tuttavuuksiin. Itse olen saanut näin pari uutta kaveria. Työväenopistojen kursseilla kävin myös vuosikausia, ja sain sieltä yhden ihan oikean ystävän.
Minusta tuntui tuolta 26-vuotiaana. Tilanne oli sama kuin sinulla, olisin vielä halunnut yrittää. Toinen ei halunnut. Kuljin kesäisellä hiekkarannalla, ja ajattelin että kukaan ei tule koskaan merkitsemään minulle mitään.
En silloin tiennyt, etten ollut vielä edes tavannut elämäni rakkautta.
Yhyy, etsi joku äijä itsellesi tunnetamponiksi. Dumppaa sitten kun uusi jännis iskee kuvioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin itsellä ensimmäiset kuukaudet (parisuhde lähes 30 vuotta) oli selviytymistä hetki kerrallaan: nouse sängystä, pue, vie koirat ulos, herätä lapset, juo kahvi, lähde töihin... Ja illalla sama. Pikkuhiljaa pakonomainen päivien suorittaminen alkoi jäämään ja kun ensimmäinen eron jälkeinen kesä alkoi häämöttämään, aloin miettimään, mitä kivaa haluaisin tehdä. Ja teinkin sitten, vaikka yksin jos en saanut kaveria mukaan ja joskus oli hyväkin lähteä yksinään miettimään asioita saareen teltalla ja nauttia elämän yksinkertaisuudesta päivän-pari.
Kliseistä, mutta totta: aika auttaa. Kukaan tosin ei tiedä, mikä on se aika, jonka sinä tarvitset.
Satsaa itsellesi mieluisiin ja mielekkäisiin asioihin, rakenna turvaverkkoa, jos voit. Kaiva esille kaikki vanhatkin kaverit.
Kukaan ei voi sanoa, koska olet valmis uuteen suhteeseen, mutta jos me kovin rikkinäisinä otetaan ensimmäinen vastaantulija, joka hivelee meidän rikottua itsetuntoa, lopputulos ei välttämättä ole kovin hyvä ja päätyy helposti täyttämään omaa tyhjyyttää ryntäilemällä suhteesta toiseen sen sijaan, että opettelee löytämään onnen ja tyytyväisyyden itsensä sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntui tuolta 26-vuotiaana. Tilanne oli sama kuin sinulla, olisin vielä halunnut yrittää. Toinen ei halunnut. Kuljin kesäisellä hiekkarannalla, ja ajattelin että kukaan ei tule koskaan merkitsemään minulle mitään.
En silloin tiennyt, etten ollut vielä edes tavannut elämäni rakkautta.
Eihän se nuorena ole mikään erota. Täällä sama tilanne päällä, elämästä tippuu pohja kun puoliso lähtee. En tiedä miten tulen selviämään kun ei kavereitakaan juuri ole. Varmaan töitä ja kotona oloa tulee seuraavat ajanjaksot olemaan. Nuorikaan en enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sinua💞.
Oletko nyt varma että te tosiaan eroatte? Oletteko käyneet pariterapiassa?
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
10 minuutta kestää erosta toipuminen. Itse menin baariin etsimään yhden yön seuraa unohtaakseni entisen kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mee salille ja hommaa kostokroppa.
Kun luin tuon kertomuksesi, tuli kyllä vain mieleen, että voi kun ette eroaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kutsu tuttavia ja kavereita luoksesi nyyttikesteille ja lautapelejä ja korttia pelaamaan. Voitte joskus pelata korttia myös jossain pubissa ja ottaa samalla hiukan olutta. Sillä tavalla saattaa törmätä uusiinkiin tuttavuuksiin. Itse olen saanut näin pari uutta kaveria. Työväenopistojen kursseilla kävin myös vuosikausia, ja sain sieltä yhden ihan oikean ystävän.
Luitko ollenkaan. Eihän sillä ole ystäviä ja läheisiä joita voi kutsua.
Mulle tuli avioero pari kk sitten. Oli järkytys. Tuntui ettei siitä voi selvitä, mulla sama kuin sulla eli ei kavereita eikä sosiaalista verkostoa. Mutta aloin olla yhteydessä erääseen ihmiseen joka tuntee exäni. Yllättäen hän olikin oikein kiva ja olisi voinut aloittaa jopa suhteen kanssani. Mutta musta ei ollut siihen. Aloitin myös erään mielialalääkkeen mikä on auttanut hyvin. Ihme hyvin olen lopulta selvinnyt, samaa toivon sulle. Hae apua josset pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole selvinnyt vielä viidenkään vuoden jälkeen erosta. Kamalinta on, että ei ole tilaa muille sydämessäni enää koskaaan.
Se kestää tasan niin kauan kuin mietit sitä, etkä jatka elämääsi. Jatka elämääsi niin pääset siitä yli.
Ovatko sinun tai puolisosi vanhemmat eronneet? Toisinaan ihmiset toistavat vanhempiensa kuviota jotenkin ymmärtämättä miksi ja vaikka ei olisi syytä. Miksi olette eroamassa siis?
Ensin teet kuolemaa, sitten toivot kuolemaa, sitten tunnet itsesi kuolleeksi. Tätä kestää tovi. Siitä sen pitäisi lievittää. Jättäjä ei tätä ymmärrä. Todennäköisesti panee jo toista.
Vierailija kirjoitti:
Ensin teet kuolemaa, sitten toivot kuolemaa, sitten tunnet itsesi kuolleeksi. Tätä kestää tovi. Siitä sen pitäisi lievittää. Jättäjä ei tätä ymmärrä. Todennäköisesti panee jo toista.
Tämä. Minulla oli hirveä tuska, miehellä jo uusi nainen.
Itselläni kesti noin puoli vuotta, ennen kuin aloin ajatella, että elämä on ehkä sittenkin hyvää. Tuli kesä, aurinko paistoi ja kukat puhkesi kukkaan.
Ja juuri kun aloin päästä taas jaloilleni, mies romahti, tajusi mitä oli tehnyt ja halusi palata yhteen 😀
Mutta siis aloittajalle, itselläni ja kaveripiirissäkin pahinta oli eka puoli vuotta. Tsemppiä!!
Vaikka kuinka on klisee, niin aika parantaa tai ainakin tuurruttaa. Anna itsellesi lupa surra kunnolla ja päästä kaikki ulos, tukahduttamatta/kieltämättä mitään tunteita, mutta älä silti kuormita surulla muita ihmisiä. Ota tarvittaessa vaikka sairaslomaa.
Erosta selviää kyllä tai vähintään sen kanssa oppii elämään. Toisaalta siinä missä esim. lähiomaisen kuolema vaivaa helposti loppuiän, erosta toipuu viimeistään siinä vaiheessa jos/kun löytää uuden rakkaussuhteen, enkä tarkoita mitään laastarisuhdetta.
Alue: Aihe vapaa
Hyvin. Näet eri puolet toisesta myöhemmin, ei vain hyvät. Ja voit olla kotihiiri, mutta käy joskus kävelyllä se on mukavaa. Tai keskusta ostokset. Soittele vanhemmalle ja sisarukselle välillä. Tunteet tulevat katoamaan täysin toiseen jonakin päivänä, vaikka ensin tuntuu että puolikas lähti. Saat uutta sisältöä. Ja vaihtoehtoja. Tämä ei ole maailman viimeinen ihminen. Elä itsesi kautta.