Lue keskustelun säännöt.
Kerro oman (pienehkön) koirarotusi hyvät ja huonot puolet
08.10.2008 |
Meillä on mietinnässä koiran hankinta. Olen itse halunnut koiraa jo kauan ja nyt kun lapsemme ovat vähän kasvaneet, voimme sellaista myös harkita. Meillä on myös yksi sosiaalisesti vetäytynyt lapsi, jonka seuraksi terapeutti on lämpimästi suositellut lemmikkiä. Koiran pitäisi olla pienehkö, sillä meillä ei ole rivitalossa hirveästi tilaa ja olisi myös hyvä mikäli koululaiset pystyisivät koiraa välillä ulkoiluttamaan silloin kun itse en ehdi tai pysty.
Seuraavia rotuja olemme miettineet: cockerspanieli, cavalier, havannalainen.
Mieheni tykkää toisaalta kovasti pienistä terriereistä ja käppänöistä, joilla riittää puhtia lenkkiseuraksi.
Kertoisitteko hieman omia kokemuksianne koirista lapsiperheessä. Meillä lapset ovat siis 4-v, 7-v ja 9-v ja heistä tuo 9-vuotias on siis se, jolle terapeutti on hoivattavaa suositellut.
Kommentit (15)
Virtaa tosiaan riittää, eli jaksaa pitkiäkin lenkkejä. Todella innokas leikkimään. Ollaan koulutettu koiraa pennusta lähtien, eikä ole ollut kovin vaikeaa. Koira on erittäin ihmis- ja eläinrakas, joskus liiankin kanssa.
Meillä ei ole ollut auktoriteettiongelmia, eli lähinnä on pitänyt kouluttaa rauhoittumista, eli ettei saa heti sännätä ihan joka suuntaan. Juuri tuon innokkuuden takia en suosittelisi pienten lasten seuraksi. Meillä ainakin koira innostuu juoksevista lapsista ja siinä saattaa käydä vahinkoja. Eli saattaa tuupata lapset kumoon.
Kääpiösnautsereissa on monenlaista luonnetta. Jos tämän rodun valitsee, niin koulutus on ihan ehdoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täydellinen lapsiperheen koira. Meillä ainakin uros on huomattavasti rauhallisempi, nartut ovat olleet kipakampia.
Nätti, kiltti, leikkiväinen. En tiedä onko tämä meidän lullukka rotunsa tyypillinen edustaja, kun en muita tunne, mutta on kyllä ihana. Ja ihana lasten kanssa myös, sekä omien että vieraiden. Ottakaas mietintään : )
Ei vie autossa pahemmin tilaa eikä veneessä. Ruokaakin syö vähemmän kuin iso koira, jos sillä nyt jotain merkitystä on loppupeleissä? Ja sitten se että vaikka tolla hampaat on, enkä niitä naamassani haluaisi tuntea, niin ei siitä kyllä tappajakoiraksi ole.
Huonot puolet. Oma räkyttää pihalla, jos ohi kulkee vieraita ihmisiä, remmin päässä ei onneksi räkytä edes vieraille koirille.
Niin ja vaikka toi räkyttää pihalla päivällä vieraille, niin yöt se kyllä nukkuu niin sikeesti että meille vois tulla vaikka ukkomustalainen ja se ei herää, joten ei mikään maailman paras vahti, hyvä ystävä kuitenkin :D
Niin ja meillä nuorinkin voi viedä koiran ulos, kun se on niin pieni. Isoa koiraa en uskaltais antaa 10-vuotiaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosiaan hyvän kokoinen koira. jaksaa leikkiä ja tohuta mutta viihtyy myös itsekseen.
iso ego, muille koirille pitää räyhätä ja tosi kovapäinen eli vaatii jatkuvaa kouluttamista.
leikkii nätisti 9kk vauvan kanssa. : )
tosiaan hyvän kokoinen koira. jaksaa leikkiä ja tohuta mutta viihtyy myös itsekseen.
iso ego, muille koirille pitää räyhätä ja tosi kovapäinen eli vaatii jatkuvaa kouluttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rivitalossa ei oikein mitään hirveää räkyttäjää kehtaa pitää. Lapset ovat jo yksinään naapureiden epäsuosiossa kun jos jonkinlaista porua kuuluu aina.
Ap
Leikkisä, seurallinen, sosiaalinen, helposti koulutettava ja oppii nopeasti. Ei räyhää.
Miinuksena trimmattava turkki, välillä liiankin seurallinen (ainakin tämä meidän yksilö)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cockerspanielia. Meillä 2 cockeria ja 3 pientä lasta. Koirat eivät tarvitse niin kauheasti aktivointia, toki aamuisin ja iltaisin pitemmän lenkin, päivällä ulkoilen lasten ja koirien kanssa pihalla.Koirat opetettu pysymään pihalla irti ja lenkilläkin tottelevat vaikka olisivat irti..ja lapsista alkaa olemaan lenkittämisessä apua. Eivät ehkä niin hyvin tottele lapsia kuin meitä aikuisia, tosin koirat olivat jo ennen lapsia..joten eivät olleet kasvatuksessa ja koulutuksessa mukana...
Onhan se terapiaa itsellekin rapsutella ja hoivata eläintä, joten taatusti hyvää tekee teidänkin terapiaa tarvitsevalle lapselle!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin suositella omistani kääpiövillakoiraa, jos turkin hoito ei hirvitä.
On aktiivinen koira, joka jaksaa lenkkeillä, muttei kuitenkaan sekoa, vaikkei aina pääsisikään juoksemaan. Oppii lastenkin opettamana helposti vaikka mitä temppuja. Käpertyy mielellään syliin hellittäväksi. On lasten mielestä suloisen näköinen, ei vie paljoa tilaa ja värivaihtoehtojakin on paljon.
Toinen pieni rotu on meillä Welsh corgi, mutta sitä en suosittele ekaksi koiraksi enkä ihan välttämättä pikkulapsiperheeseen, ainakaan oman kokemukseni mukaan. Esim. paimentaa näykkien, kun sille päälle sattuu, ei erityisemmin ole "sylikoira" josta lapset monesti pitää ja haukkuu meillä paaaljon enemmän kuin villis.
Cockeri on muuten todella vaativa rotu, se TÄYTYY kouluttaa eikä sen kouluttaminen aina ole helppoa...
tosiaan hyvän kokoinen koira. jaksaa leikkiä ja tohuta mutta viihtyy myös itsekseen.
iso ego, muille koirille pitää räyhätä ja tosi kovapäinen eli vaatii jatkuvaa kouluttamista.
Meilläkin on kääpiösnautseri, aivan mahtava pakkaus pienessä koossaan. Seurallinen, uskollinen ja aina niin energinen. Kovapäisyys ja iso ego eivät tarkoita vaarallisuutta tai aggressiivisuutta, vaan itsepäistä luonnetta ja tosiaan sitä jatkuvaa koulutusta ja paikan osoittamista perheessä. Itse asiassa käppänä on aivan ihanteellinen lapsiperheen koira. Mutta se vaatii auktoriteetin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki kakki koirat ovat yksilöitä ja paljon riippuu sen kokemuksista ja kouluttamisesta, mutta lähtökohtaisesti cavalier on "helppo" seurakoira, joka kyllä jaksaa lenkkeilläkin ihan riittävästi.
Terrieri, tietysti merkistä riippuen saatta olla vähän ärripussi, kuten snautserikin.
Toisaalta snautserissa on vähän sitä terrierin näköä...
Mutta kuten sanottu, paljon riippu teistä itsestänne, millaisesta pidätte ja millaisia itse olette.
Aivan valloittava ja kainen lisäksi kaunis.
Rakastaa niin lapsia kuin aikuisiakin, tykkään temmeltää ja toututa/ olla mukana perheen aktiviteeteissa mutta ei rotunsa puolesta vaadi pitkiä lenkkejä.
Jenkit ovat sen verran miellyttämisen haluisia, että makupaloilla ne saa koulutettua helposti. Kukaan tuntemani jenkki ei esim hauku, kun ne on pienestä pitäen koulutettu ettei ihmisille eikä toisille koirille haukuta.
Miinuksena turkki ja sen hoito, mutta turkkiahan ei tarvitse pitää näyttelypituisena vaan helppohoitoisena lyhyenä.