Mitä tekisit sijassani? Asiaa teinistä:
Tyttäreni on lähdössä loppuvuodesta turnaukseen ulkomaille lentopallojoukkueensa kanssa. Ehtona hänellä oli, että reissuun pääsee, jos kouluarvosanat eivät laske. Asiasta on muistuteltu pitkin kesää ja syksyä. Nyt on palautettu useita kokeita ja tuloksena on se, että yhtä lukuunottamatta kaikki numerot ovat viime todistusta huonompia, 6-7,5. Mitä tekisit? Olisitko ryhdikäs kasvattaja ja pitäisit sanasi, eli matka peruuntuu ja hän jää kotiin, kun muut lähtevät (matka on joukkueen puolesta vapaaehtoinen)? Vai olisiko matkan peruuntuminen liian rankka ratkaisu? Ratkaisisitko tilanteen jotenkin muuten?
Kommentit (29)
Ja kysyisin, onko koulussa joku ongelma kun numerot laskevat. Ihan syyllistämättä.
mutta siitä huolimatta saanut huonompia arvosanoja, vai onko vaan laiskuuttaan jättänyt opiskelut vähemmälle. Jos on kuitenkin yrittänyt parhaansa, niin minä päästäisin matkalle.
Itse en kyllä alun alkaenkaan olisi sitonut koulumenestystä ja reissullelähtemistä toisiinsa...
että ensin ota selvää, mistä numeroiden lasku johtuu. Jos tyttäresi aidosti tuntuu yrittävän parhaansa eikä slarvaa läksyjä, niin en rankaisisi poisjäämisellä.
Ylipäänsä en asettaisi tuollaisia uhkauksia. Jos joutuisit kieltämään menon, mieti, lisääkö vai laskeeko se opiskelumotivaatiota?
Jos se sitten on puhdas laiskuus, niin hankalampi paikka. Vähän epäilen, että reissun kieltäminen ei ainakaan paranna tilannetta. Itse ehkä hoitaisin siinä tapauksessa tilanteen niin, että muistuttaisin teiniä asiasta ja huomauttaisin, että hänen laiskuutensa koulun suhteen on ollut sellaista, että hän ei ole täyttänyt sopimusta ja siksi teidän ei pitäisi päästää häntä reissuun, koska hän ei sinne pääsyä ansaitse. Sitten kuitenkin kertoisin, että pitkällisen harkinnan jälkeen vanhemmat ovat päättäneet antaa armon käydä oikeudesta ja että hänet päästetään reissuun, mutta sen sijaan häntä rangaistaan laiskuudesta koulun suhteen tavalla X.
Jos harrastukset ei selkeesti häiritse koulunkäyntiä, väsytä yms. niin harrastuksia on hyvä olla olemassa, varsinkin teinin kohdalla harrastus voi pitää erossa ns. paheista.
Läksyjä hän on tehnyt minimaalisesti, ei joka päivä mitään, joskus 5-15 min. Ennen kokeita sanoi, että koealue on helppo, osaa melkein ulkoa kappaleet. Ja näin sitten kävi. Oli minulta virhe kytkeä koulu ja harrastus yhteen, se vain on ainoa, millä on arvoa tyttäreni elämässä. Muuta kauppavälinettä minulla ei ole, se on testattu aikaisemmin. -ap
että syksyllä ollaan hieman "tiukempia" arvostelujen suhteen.
Ainakin arvosanoissa tämä pätee, jos syksyllä on kiikun kaakun antaakko 7 vai 8, niin se 7 annetaan. Keväällä taas anneaan se 8.
Ehkä pyrkimyksenä on "tsempata" oppilaita parempiin tuloksiin eikä vain tyytyväisenä myhäilemään että kasi tuli ---> keväällä sitten muka voi ottaa rennommin ja se kostautuu kun se 8 laskeekin 7 tai jopa 6.
Ei ainakaan tuonikäisten kanssa enää. Kehumalla, kannustamalla, teinin kanssa juttelemalla ja häntä kunnioittavasti kohtelemalla saa aikaan huomattavasti parempia tuloksia.
Voit vaihtaa rangaistusta. Kuvauksesi perusteella hän ON slarvannut, joten jollain tavalla sinun lienee paikallaan häntä rangaista.
Läksyjä hän on tehnyt minimaalisesti, ei joka päivä mitään, joskus 5-15 min. Ennen kokeita sanoi, että koealue on helppo, osaa melkein ulkoa kappaleet. Ja näin sitten kävi. Oli minulta virhe kytkeä koulu ja harrastus yhteen, se vain on ainoa, millä on arvoa tyttäreni elämässä. Muuta kauppavälinettä minulla ei ole, se on testattu aikaisemmin. -ap
Selkeästi kyse laiskuudesta, teininne on syytä oppia syyn- ja seurauksen suhde. hän on ilmeisesti itsekin suostunut "diiliinne" joten on minusta vastuussa tekemisistään. Miten sanasi tulee enää merkitsemään mitään jos annat tässä periksi?
Eli en päästäisi reissuun, selittäisin syyt ja tarjoaisin jotain tosi kivaa "kannustinta" tulevaisuuteen, esim. seur. todistukseen
Jos lapsellasi on asiallisia opettajia, voit kysyä heidänkin näkemystään. Minulla ainakin on aika hyvä käsitys siitä, ovatko omat oppilaani yrittäneet vai eivätkö ole.
t. yläkoulun ope
Mikään häirikkö hän ei silti ole. Mietin, että lyökö hän koulun sitten ihan leikiksi, jos ei reissuun pääse. Vai pitääkö meidän uhkauksiamme turhana löpinänä, jos annamme kuitenkin periksi. Muuten olemme aina tukeneet häntä järkevässä ja terveessä harrastuksessa. Läksyjä hän ei siis juurikaan tee, pakolliset tehtävät, mutta ei lue oikeastaan koskaan mitään. Hän on itse harmissaan numeroista. En tiedä, mikä olisi korvaava rangaistus; tyttö ei pahemmin seikkaile tietokoneella, ei katso juurikaan televisiota, sillä illat hän treenaa. -ap
Tyttäresi on kuitenkin jo niin iso, että hänelle syy- ja seuraussuhteet ovat selvät. Hän on ollut tietoinen matkalle pääsyn ehdoista, joten kyse on valinnoista.
Viikko kotiarestia ilman harrastukseen pääsyä? Itse ehkä kokeilisin kuitenkin jonkinlaista valvottua läksyjentekoa. Siis tytöltä pylly penkkiin joka päivä 45 minuutiksi valvovan katseen alle ja koulukirjat nenän eteen ja lopuksi vanhemmat vielä vilkaisevat, tai kyselevät, että jotain on myös tehty, eikä vain istuttu. Tätä niin kauan, että keskiarvo alkaa taas kiivetä hyväksytylle tasolle. Ja ilmoitus, että sama toistuu, jos numerot alkavat taas lipsua.
Että ei pääse jos ei nyt numerot lähde nousuun, vielä on aikaa korjata tilanne ja nostaa koenumeroita.
Pistä reissuun lähdön ehdoksi, että jatkossa läksyt tehdään ja kokeisiin luetaan kunnolla. Arvosanat on sitten mitä on. Numeroita tärkeämpää minusta on se, että nuori tekee töitä eikä lusmuile.
t. teinin äiti ja yläkoulun ope
Valitettavasti matka on maksettava lähiaikoina, joten uusia arvosanoja ei ehdi enää odotella. Yksi koe on palauttamatta ja kaksi tulossa. Ehkä ne voisivat olla viimeisinä ehtoina, jos vielä ehtii. Ellei ehdi, on keksittävä vaihdokkirangaistus tai kiellettävä koko reissu. Tuntuisi kurjalta jättää hänet kotiin, ja kadun alkuperäistä vaadetta. Mutta muuta vaihdokkia meillä ei tosiaankaan ole ollut, ei mitään, millä olisi hänelle arvoa. -ap
sekä kouluun että harrastukseen niin harrastus jää pois.
Ottaisin asian puheeksi tytön kanssa. Muistuttaisin, mistä on sovittu ja kysyisin, miten hänen mielestään hänen puolensa sopimuksesta on sujunut. Kysyisin myös, että tuntuuko se koulu hankalalta ja tuntuuko hänestä, että tarvitsee apua läksyihin. Sitten selittäisen tylsään aikuiseen tapaan, että kannattaa panostaa opiskeluun nyt, niin pääsee myöhemmin helpommalla kuin on hyvä pohja. Lisäksi yrittäisin puhua siihen sävyyn, että tyttö on yhtä hyväksytty ja rakastettu, oli se koulunumero 5 tai 10, mutta parempi menestys tosiaan helpottaa HÄNEN tulevaisuuttaan.
Jos tyttö myöntää, ettei se ole ehkä yrittänyt tarpeeksi.
Selitä, että haluaisit kuitenkin päästää tytön reissuun, koska tiedät, että se on hänelle tärkeää, mutta toisaalta sopimukset on sopimuksia. Olet kuitenkin valmis vaihtamaan tytön puolen johonkin muuhun. Ja tyttö saa sitten ehdottaa, mitä tekee. Esimerkiksi kotitöitä tms.