Haluaisin antaa anteeksi niille jotka ovat kohdelleet minua huonosti, mutta eivät he ilmeisesti halua asioita sopia
Vuosien ajan jo ollut välit poikki sekä omaan siskoon, että muutamaan miehen sisarukseen. Ovat kohdelleet minua todella huonosti, toisesta asiasta olisivat varmasti saaneet tuomionkin, jos olisin asiasta rikosilmoituksen tehnyt. En halunnut, koska ovat kuitenkin "läheisiä", enkä halunnut enempää vettä myllyyn. Toisessa tapauksessa taas välirikon aiheutti jatkuva haukkuminen ja ylenkatse, joka rikkoi minut aika tavalla.
Näistä kaikista on jo pitkä aika, ja haluaisin jo sopia heidän kanssaan asiat. Enkä tarkoita nyt mitään "anna anteeksi omassa mielessäsi, niin pystyt jatkamaan eteenpäin"-höpinää, vaan sitä että oikeasti puhuttaisiin asiat selväksi, he pyytäisivät anteeksi, ja sen jälkeen kättä päälle ja oltaisiin jälleen tekemisissä.
Mutta. Siskoni kanssa kun yritin olla tekemisissä, se haukkuminen ja väheksyminen jatkui heti. Olin toivonut että hän olisi myös iän myötä viisastunut mutta ei, totesin, että antaa sitten olla.
Mieheni taas ei hyväksy sitä että sisarensa ovat, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Koska asia on vakava, pitäisi asiat saada puhuttua, mutta kun heidän mielestään mitään ei ole koskaan ollutkaan, vaan minä olen se hankala tyyppi kun en vieläkään halua unohtaa asioita, ja "pakotan miehenikin heitä välttelemään", mikä ei lainkaan pidä paikkaansa. Mies ei itse halua olla tekemisissä.
Ja ennen kuin kukaan älähtää niin ei, en ole hankala ihminen, päinvastoin. Minulla on todella hyvät välit muihin omiin ja miehen sisaruksiin ja sukulaisiin, ystäviin, työtovereihin, jopa naapureihin. En jaksa mitään "vihanpitoa", mutta liian kiltistä tytöstä toivuttuani, en hyväksynyt myöskään sitä että minun ylitseni kävellään, tai että minulle saa mitä vaan sanoa tai tehdä.
Mutta ilmeisesti pitää vaan hyväksyä että välit eivät palaa koskaan?
Kommentit (54)
ap ei pääse eteenpäin koska vaatii sovitusta. Unohda se.
Sinä et sitä tarvi.
Pointti on kumminkin siinä, että sanot haluavasi sopia, mutta OIKEASTI näytät haluavan, että muut myöntävät olleensa täysin väärässä ja sinulta pyydetään anteeksi. Sitä taas ei tule tapahtumaan, koska muiden kokemus noista tilanteista on täysin erilainen kuin sinun.
Oletko valmis siihen, että asiat keskustellaan perinpohjaisesti ja sen päätteeksi sinä pyydät anteeksi, koska olet loukannut muita? Ja että keskustelussa sinusta sanotaan asioita, joita et halua kuulla? Ja että nuo, joilta odotat anteeksipyyntöä, kertovat keskustelun myös muille sukulaisille ja huomaat, että olet pian todella yksin.
Perheen/sukulaisten kanssa on tunnetusti huomattavasti haastavampaa
määritellä rajoja. Vedotaan perheen sisäiseen kiukutteluun ja tuttuuteen. 'En mä tarkoittanut, sori.' Ventovieraiden kanssa puolestaan tianne on aivan toinen. On suoraviivaisen yksinkertaista nähdä, mikä on invasiivista ja selvästi lakia rikkovaa toimintaa. E
On inhimillistä haluta pitää välit omiin lapsuudenperheen jäseniin, vaikka ongelmiakin olisi. Ei tuossa kuitenkaan siltä näytä, että esimerkiksi siskosi olisi mitenkään reflektoinut omaa käytöstään. Ehkä sinun pitäisi vain tunnustaa, että siskosi on tasoton ihminen, vaikka ei kukaan mielellään niin ajattele, koska verisukulainen mielletään vähän kuin osaksi itseä ja silloin voi kokea itsensäkin huonoksi.
Miehesi on oikeassa, kun välttelee omien sisarustensa seuraa, koska ovat käyttäytyneet huonosti sinua kohtaan. Hän näyttää sinulle mallia rajanvedosta, jonka voi tehdä omiin sisaruksiinsakin.
Aina asioita ei voi puhua selväksi vaikka toisella olisi siihen tarve. On monia ihmisiä, jotka ovat tulleet jätetyiksi pitkästäkin suhteesta ilman mitään selityksiä. Se on julmaa, mutta niin kätevää jättäjän kannalta. Tässä siskosi ja miehesi sisarukset eivät kykene asiaa käsittelemään, minkä haluttomuuden voi lukea niin, että aavistavat tehneensä väärin ja siksi on helpompi vain ohittaa asia.
Päästä irti noista ihmisistä. Kiinnipitäminen on panttivankisyndroomaa ja epäkohteliasta niitä kohtaan, jotka kohtelevat sinua hyvin.
Se pyytää anteeksi, joka katuu ja tuntee tehneensä väärin. Siskosi ei ilmeisesti koe niin. Anna olla.
Vierailija kirjoitti:
On inhimillistä haluta pitää välit omiin lapsuudenperheen jäseniin, vaikka ongelmiakin olisi. Ei tuossa kuitenkaan siltä näytä, että esimerkiksi siskosi olisi mitenkään reflektoinut omaa käytöstään. Ehkä sinun pitäisi vain tunnustaa, että siskosi on tasoton ihminen, vaikka ei kukaan mielellään niin ajattele, koska verisukulainen mielletään vähän kuin osaksi itseä ja silloin voi kokea itsensäkin huonoksi.
Miehesi on oikeassa, kun välttelee omien sisarustensa seuraa, koska ovat käyttäytyneet huonosti sinua kohtaan. Hän näyttää sinulle mallia rajanvedosta, jonka voi tehdä omiin sisaruksiinsakin.
Aina asioita ei voi puhua selväksi vaikka toisella olisi siihen tarve. On monia ihmisiä, jotka ovat tulleet jätetyiksi pitkästäkin suhteesta ilman mitään selityksiä. Se on julmaa, mutta niin kätevää jättäjän kannalta. Tässä siskosi ja miehesi sisarukset eivät kykene asiaa käsittelemään, minkä haluttomuuden voi lukea niin, että aavistavat tehneensä väärin ja siksi on helpompi vain ohittaa asia.
Päästä irti noista ihmisistä. Kiinnipitäminen on panttivankisyndroomaa ja epäkohteliasta niitä kohtaan, jotka kohtelevat sinua hyvin.
Siskoni kohdalla luovutinkin nyt, kun totesin ettei mikään ole muuttunut.
Miehen sisarusten kohdalla ajattelen että he ovat voineet viisastua, koska tapahtumasta, rikoksesta, on jo niin pitkä aika. Todella pitkä. Ovat aikuistuneet ja perustaneet perheen ym, toki täysi-ikäisiä olivat silloinkin. Välimme ovat koko ajan olleet täysin poikki, mutta itse haluaisin jo puhua asiat selväksi. En edes tiedä mistä heidän hyökkäyksensä aikanaan johtui, en voinut sitä selvittääkään silloin, koska ei ollut turvallista.
Haluaisin kyllä kuulla aivan suoraan mistä oikein oli kyse, olisin valmis antamaan anteeksi jotta välimme palaisivat. Mutta tietenkään se ei onnistu, jos ja kun ovat, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Paitsi, että minä "jostain syystä välttelen heitä enkä anna miehenikään olla tekemisissä". Ap
Asia voi olla noin kuten sinä kerrot.
Tai se voi olla niin, että sinä olet ollut epäkunnioittava muita ihmisiä kohtaan, ja sinulle ei ole annettu anteeksi. Ethän ole anteeksi pyytänytkään. Puolustusmekanismisi kääntävät roolit toisin päin, ja näin ollen sinä saat luotua itsellesi uhrin roolin, joka on paljon helpompi kuin syyllisen rooli.
Helpompi toivoa parasta läheisille salaa ilman että heille kertoo siitä. Efekti on silti sama ja yhtä nopea.
Mutta kertomisesta johtuvia haittoja ei tule. -sama
Mihin sinä mitään selvittelyä tarvitset? Onhan sinulla omassa päässäsi ajatus asioiden kulusta. Nyt vain annat anteeksi niille pahantekijöille, ja tarina on valmis. Loppuunkäsitelty.
Mene ap elämässäsi eteenpäin. En minä muista kuka minua peruskoulussa loukkasi ja jota itse loukkasin 30 vuotta sitten. Silloin oltiin pentuja. Kukaan ei ole loukannut sen jälkeen.
Ei sinun anteeksiantoon vaadita muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mene ap elämässäsi eteenpäin. En minä muista kuka minua peruskoulussa loukkasi ja jota itse loukkasin 30 vuotta sitten. Silloin oltiin pentuja. Kukaan ei ole loukannut sen jälkeen.
Näiden kanssa nyt kuitenkin on oltava välillä tekemisissä. Olisi helpompaa, kun olisi edes asialliset välit. Ap
Anteeksianto on sinun sisäinen prosessisi, johon ei tarvita muita ihmisiä. Anteeksianto on sitä, että päästät ihan oman itsesi ja oman mielenterveytesi vuoksi irti siitä katkeruudesta, joka niin selvästi aloitusviestistäsi paistaa.
Anteeksianto on eri asia kuin sopiminen. Sopimiseen tarvitaan se toinen osapuoli, anteeksiantoon ei.
Aloita pyytämällä itse anteeksi mainitsemiltasi. Ehkä he jopa antavat.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on sinun päässäsi, ap. Jos joku on tehnyt väärin sinua kohtaan mutta haet kuitenkin yhteyttä häneen, ongelman nimi on joko läheisriippuvuutesi tai kaunaisuutesi.
En minä kerjää huomiota niiltä jotka on mua jotenkin loukanneet. Jätän onaan arvoonsa.
Mutta sinä hingut ottaa uudestaan ns turpiin, vai pyritkö kostamaan?
Olet draamahakuinen.
Ja väsäät tuon saman aloituksen joka kesä oletettavasti eräänlaisena loman alkamisseremoniana tissutellessasi, eikö.
Päästä irti. Älä roiku.
Huutista
Vierailija kirjoitti:
Oletko valmis siihen, että asiat keskustellaan perinpohjaisesti ja sen päätteeksi sinä pyydät anteeksi, koska olet loukannut muita? Ja että keskustelussa sinusta sanotaan asioita, joita et halua kuulla? Ja että nuo, joilta odotat anteeksipyyntöä, kertovat keskustelun myös muille sukulaisille ja huomaat, että olet pian todella yksin.
Kyllä huomio ap:n kertomuksessa kiinnittyi juurikin tuohon yksisuuntaisuuteen. Vika on vain muissa ja muiden pitää pyytäää anteeksi.
Todennäköisesti ihan kaikilla osapuolilla olisi anteeksipyydettävää. Ap ei ole tainnut lähestyä muita kovin sovittelevasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on sinun päässäsi, ap. Jos joku on tehnyt väärin sinua kohtaan mutta haet kuitenkin yhteyttä häneen, ongelman nimi on joko läheisriippuvuutesi tai kaunaisuutesi.
En minä kerjää huomiota niiltä jotka on mua jotenkin loukanneet. Jätän onaan arvoonsa.
Mutta sinä hingut ottaa uudestaan ns turpiin, vai pyritkö kostamaan?
Olet draamahakuinen.
Ja väsäät tuon saman aloituksen joka kesä oletettavasti eräänlaisena loman alkamisseremoniana tissutellessasi, eikö.
Päästä irti. Älä roiku.
Huutista
Kumpikaan ei Een. Minulta E-merkatut.
Olisiko savolainen aloitus, ovat huolissaan
ovicasesta.. 🤔💁E
Anna olla. Unohda.