Lue keskustelun säännöt.
Se tunne kun tajuaa olevan todella yksin
24.06.2026 |
Kaverit asuvat kaukana kasvaneet erilleen ja heillä on oma elämä. Läheisillä on oma elämä. Työpaikalla ollaan töissä ja ihmisillä on sieläkin oma elämänsä. Aikuisuus on pinnallista ja yksinäistä.
Kommentit (27)
No minä taas muutin viraalle paikkakunnalle että saan olla rauhassa yksin. 16v vierähtänyt enkä tunne mitään ikävää yksinäisyyden hetkiä. Tämä on oma valintani. Tulen hyvin itseni kanssa toimeen. 🦋
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena leikittiin paivittäin kavereiden kanssa pihalla, teininä hengailtiin, yliopistossa oli jatkuvasti kaikenlaista rientoa ja kahden ystävän kanssa vuokrattiin yhdessä kolmen makuunhuoneen asunto soluasunnoksi. Vielä ensimmäisinä työvuosina oli duunissa hyvä alle kolmekymppisten porukka, jonka kanssa oli myös vapaa-ajan rientoja. Sitten suurin osa pariutui, osa sai lapsia ja niistä ikisinkuistakin tuli keski-ikäisiä, jotka työpäivän jälkeen käyvät ehkä kuntosalilla ja muuten levätään kotona tai kävelytetään koiraa. Kavereita näkee ehkä kerran kahdessa kuussa, kunhan se päivä ja aika päätetään hyvissä ajoin eikä työkiireet tai lasten vatsataudit tule viime hetkessä väliin.
Sellaista se jokseenkin on. Ainoa ratkaisu on se, jos itseltä löytyy energiaa harrastusseura tms. puuhaan. Jos ei löydy niin sitten on aika hiljaista ja yksinäistä elämä.
Se iskee jokaiseen joka köyhtyy, saurastuu tai tarvitsee muute apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Mitä läheisiä ne on jos kaukaisia? Saako jonkun uuden ystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota Puppa elämääsi 👴🏻👍
Ota lääke omaasi
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mitä läheisiä ne on jos kaukaisia? Saako jonkun uuden ystävän.
Aikuisena ystävystyminen on hankalampaa. En halua olla negatiivinen, mutta se ei oikeasti ole helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mitä läheisiä ne on jos kaukaisia? Saako jonkun uuden ystävän.
Aikuisena ystävystyminen on hankalampaa. En halua olla negatiivinen, mutta se ei oikeasti ole helppoa.
Onhan se haastavaa. Lähinnä kai siksi, että aikaa ystäville on varsinkin työssäkäyvillä ja perheellisillä vähän ja se aika tietenkin käytetään niihin muutamaan kaikkein läheisempään jo olemassa olevaan ystävään. Jos muuttaa esim. sellaiselle paikkakunnalle, jossa ei lähisukua tai ystäviä asu, niin aika paljon aikaa ja energiaa joutuu laittamaan, jotta ajan kuluessa muutaman hyvän kaverin löytää.
Jeesus pelastaa! Rukoile jumalaa. 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muilla ei taida kaikilla olla edes tuttuja. Tai hyvää tuttua myöskään.
Olevansa ellet tarkoita jonkun muun olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala ruokkimaan sieluasi luonnolla, hyvällä ruoalla, musiikilla, taiteella ja harrastuksilla. Yksinolostakin voi alkaa nauttimaan.
Tai sitten muuta maahan, jossa ollaan yhteisöllisempiä. Niitä löytyy myös ihan Euroopasta, kuten Italiasta.
Tajuaa kenen olevan? Otsikko on sekava.
Esikoinen täytti 18 ja silloin tuli vähän juureton olo, kun tajusin ettei kukaan lapsuudenperheestäni (äiti, isä, 4 sisarusta) tiedä edes hänen nimeään. Kun ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Se iskee jokaiseen joka köyhtyy, saurastuu tai tarvitsee muute apua.
Ei pidä paikkaansa. Mä jouduin vuodelepoon muutamaksi vuodeksi ja kaverit kävi kaupassa ja juoksutti mun koiraa päivittäin.
Jos auttaa muita, ne auttaa sua
Se tunne kun työ vei sulta sen kaikkein tärkeimmän, hyvin alkaneen ihmissuhteen. Sen, joka tuntui siltä että "vihdoin". N
Vierailija kirjoitti:
Se tunne kun työ vei sulta sen kaikkein tärkeimmän, hyvin alkaneen ihmissuhteen. Sen, joka tuntui siltä että "vihdoin". N
Miten työ sen vei? :O
Joo. Mut astetta paskempaa tajuta että on koko elämän ajan ollut vain hyödyke ja näkymätön muille ihmisille. Itse olen totaaliyksinäinen, sisaruksilla oma elämä, ei kavereita tällä paikkakunnalla, kukaan ei soittele, ei viestittele, yksin saa pärjätä.