Lue keskustelun säännöt.
Elämä tuntuu merkityksettömältä
22.06.2026 |
Oon 25-vuotias, mies enkä päivääkää en oo työtä tehnyt jossei jotai koulun tet-paikkoja lasketa. Hävettää ihan helvetisti se etten oo jotenkin pystynyt ottamaan itteäni niskasta kiinni ja tiiän et ne yks kaks jotka tän avauksen näkee pitää mua säälittävänä, epäonnistuneena ihmisenä sen takia. Mä en osaa selittää miks en oo vaan pystynyt. Kaikki nykyään tehää jotenkin hakemuksien kautta ja niin monimutkasesti et en jotenkin saa alotettua niin simppeliäkään urakkaa kuin cv:n tekeminen. Jotenki ajatus siitä et sais marssia johonki ja kysyä suoraa töitä tuntuis helpommalta. Sit on kausia ku en pysty vaa kohtaa ihmisiä. En pääse ees kauppaan. En mä tätäkään osaa selittää, oon vaan heikko.
Se raha mitä saan menee kaikkee muuhu ku vuokraan. Pari hyvää kaverii löytyy mistä oon kiitollinen mut niitäkin tulee kohdeltua huonosti jos on paha olla. En pysty olee onnellinen niiden onnistumisista, vaikka haluaisin. Totta kai haluaisin mut sit en vaa vastaa niille jos ne laittaa mulle kuvia tai kertoo onnistumisistaan. Oon niin kateellinen siitä et ne pystyy tekemään asioita vaik tiiän et niil on vaikeuksia, joillakin pienempiä joillakin isompia. Päässä on joku väärä mielikuva siitä et niil onnistuu kaikki ja mulla ei, vaikka eihän se niin mene. Ne on nähneet töitä unelmiensa eteen, toisin kuin minä. Mut vaikeuksiahan kaikilla on, ylämäkee ja alamäkee mut jotenkin mä en vaan pääse ylös tästä montusta mihin oon itteni kaivanut. Tiiän et pelkästään mun tekstiä on raskasta ja turhauttavaa lukea kun mitään selvää syytä tai konkreettista ongelmaa ei ole. Ei mitää järkee missäkään. Se kuuluista niskasta kiinni ottaminen ei vaan onnistu. Terapia ei auta, ADHD-diagnoosi on ja siihen lääkitys.
Faija japanilainen enkä oo tavannut sen kun mitä nyt lapsuudessa muutaman kerran. Äiti on ainoo kenestä välitän muutaman kaverin lisäksi mut ajatus siitä et oon sille pettymys ja satutan sitä joka päivä tekemällä huonoi valintoja on niin paha et ajatus siitä etten ois ees syntynyt ois helpompi niin en olisi koskaan päässyt satuttaa sitä silleen miten oon satuttanut. Tiiän et se odottaa sitä et saan asiat järjestykseen ja sit oonkin valehdellut sille et kaikki on ihan ok ja asiat etenee vaik niin ei olis koska en vaa kestä ajatella sen pettymystä. Pelkään et oon sille loppuun saakka taakka.
En tiiä. Teki vaan mieli avautua johonkin. Otan toki mitä vaan vinkkejä vastaan tai haukkujakin. Emmä tiiä itekkää. Ahistaa niin paljon kun elämä menee silmien ohi ja jengi viettää aikaa ulkona nauttimassa kesästä ja mä haastan riitaa juhannuksena mökillä kaverien kaa mitättömistä asioisya koska oon vaan perseestä ja sit matelen pyytää anteeksi kuten aina ja joka kerta ihmettelen miks ne antaa mulle anteeksi.
Kommentit (52)
Jännä, kuulostat ihan multa paitsi että oon 26 V nainen. Itellä ADHD, epilepsia ja bipolaarihäiriö (se pahempi) sekä toki näihin liittyvät perus ahdistukset ja somaattiset oireet. En oo vuosiin saanu tehtyä mitää tai edettyä oikeen, on täs traumojakin käyny kuten paras kaveri kuoli ja muut sitten hylkäs kun olin ja oon niin kyyninen ja ymmärrän sen, ite vaan autoin niitä vaikeina aikoina nii tuntuu pahalta. Tuntuu etten jaksa mitään tai pysty mihinkään, mun suku vielä sattuu oleen tosi menestyvää ja ite oon se huono siellä joukossa, oon kyllä käyny lukion ja amiksen (josta opintolainaa 20000) mutta töitä ei eli sekin masentaa. Ei jaksais kyllä enää joka päivä laskea senttejä mut en voi muuta ennenku kuolen näihin sairauksiini koska lääkkeet vie rahaa myös tosi paljon ja niihin ei enää ala olla rahaa. Ymmärrän siis hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sinulla voi olla oma asunto jos et käy töissö?
Vierailija kirjoitti:
Miten sinulla voi olla oma asunto jos et käy töissö?
Ap on se kuuluisa kelapummi
Kun olit pieni mitä tykkäsit tehdä ja mistä haaceilit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kunnat tarjoa enää mitään lyhyitä työelämään siirtymis-koulutuksia? Ite olin sellaisessa 28-vuotiaana ilman aiempaa työkokemusta ja sieltä jatkoin ammatin opiskeluun ja sain työssäppimisen kautta vakituisen työpaikan. Itse koulutushan oli ihan sitä kuuluisaa haista pa*** hommaa, mutta se antoi rohkeutta olla ihmisten parissa. Siellä kun kaikki muutkin oli vähän vaikeassa elämäntilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan typeriä kommentteja, ylilautajonnet kömpineet luolastaan?
Yksi ja sama häiriintynyt yksilö esittää montaa, vastailee itselleen. Jumala rakastaa häntäkin vaikka hän ei rakasta Jumalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan typeriä kommentteja, ylilautajonnet kömpineet luolastaan?
Yksi ja sama häiriintynyt yksilö esittää montaa, vastailee itselleen. Jumala rakastaa häntäkin vaikka hän ei rakasta Jumalaa.
Jakaantunut persoonallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei tee mitään, kaiken tekeminen alkaa tuntua kuormittavalta. Kun alkaa tekemään, kummasti voimavarat kasvavat. Ratkaisu on alkaa tekemään mitä tahansa, lähteä liikkeelle. Vaikka se olisi lenkkeily tai lupiinien keräily (juuri eilen lenkillä mietin että jos ei olisi mitään, noita keräisin) tai mitä tahansa, tekeminen auttaa. Mieli on kuin lihas, kun sitä käyttää, se vahvistuu. Itselläkin tulee yleensä joku hetki päivästä että ei huvittaisi tehdä mitään, silloin lähden yleensä kävelylenkille. Kun sieltä palaa, on taas täynnä tarmoa. Jos en lähde, en jaksa tehdä mitään koko päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei tee mitään, kaiken tekeminen alkaa tuntua kuormittavalta. Kun alkaa tekemään, kummasti voimavarat kasvavat. Ratkaisu on alkaa tekemään mitä tahansa, lähteä liikkeelle. Vaikka se olisi lenkkeily tai lupiinien keräily (juuri eilen lenkillä mietin että jos ei olisi mitään, noita keräisin) tai mitä tahansa, tekeminen auttaa. Mieli on kuin lihas, kun sitä käyttää, se vahvistuu. Itselläkin tulee yleensä joku hetki päivästä että ei huvittaisi tehdä mitään, silloin lähden yleensä kävelylenkille. Kun sieltä palaa, on taas täynnä tarmoa. Jos en lähde, en jaksa tehdä mitään koko päivänä.
Yritin miettiä mitä kirjoittaisin mutta tämä viesti tiivisti hyvin omatkin aatokseni, iso komppaus tälle!
Outo tyypppi