Lue keskustelun säännöt.
Elämä tuntuu merkityksettömältä
22.06.2026 |
Oon 25-vuotias, mies enkä päivääkää en oo työtä tehnyt jossei jotai koulun tet-paikkoja lasketa. Hävettää ihan helvetisti se etten oo jotenkin pystynyt ottamaan itteäni niskasta kiinni ja tiiän et ne yks kaks jotka tän avauksen näkee pitää mua säälittävänä, epäonnistuneena ihmisenä sen takia. Mä en osaa selittää miks en oo vaan pystynyt. Kaikki nykyään tehää jotenkin hakemuksien kautta ja niin monimutkasesti et en jotenkin saa alotettua niin simppeliäkään urakkaa kuin cv:n tekeminen. Jotenki ajatus siitä et sais marssia johonki ja kysyä suoraa töitä tuntuis helpommalta. Sit on kausia ku en pysty vaa kohtaa ihmisiä. En pääse ees kauppaan. En mä tätäkään osaa selittää, oon vaan heikko.
Se raha mitä saan menee kaikkee muuhu ku vuokraan. Pari hyvää kaverii löytyy mistä oon kiitollinen mut niitäkin tulee kohdeltua huonosti jos on paha olla. En pysty olee onnellinen niiden onnistumisista, vaikka haluaisin. Totta kai haluaisin mut sit en vaa vastaa niille jos ne laittaa mulle kuvia tai kertoo onnistumisistaan. Oon niin kateellinen siitä et ne pystyy tekemään asioita vaik tiiän et niil on vaikeuksia, joillakin pienempiä joillakin isompia. Päässä on joku väärä mielikuva siitä et niil onnistuu kaikki ja mulla ei, vaikka eihän se niin mene. Ne on nähneet töitä unelmiensa eteen, toisin kuin minä. Mut vaikeuksiahan kaikilla on, ylämäkee ja alamäkee mut jotenkin mä en vaan pääse ylös tästä montusta mihin oon itteni kaivanut. Tiiän et pelkästään mun tekstiä on raskasta ja turhauttavaa lukea kun mitään selvää syytä tai konkreettista ongelmaa ei ole. Ei mitää järkee missäkään. Se kuuluista niskasta kiinni ottaminen ei vaan onnistu. Terapia ei auta, ADHD-diagnoosi on ja siihen lääkitys.
Faija japanilainen enkä oo tavannut sen kun mitä nyt lapsuudessa muutaman kerran. Äiti on ainoo kenestä välitän muutaman kaverin lisäksi mut ajatus siitä et oon sille pettymys ja satutan sitä joka päivä tekemällä huonoi valintoja on niin paha et ajatus siitä etten ois ees syntynyt ois helpompi niin en olisi koskaan päässyt satuttaa sitä silleen miten oon satuttanut. Tiiän et se odottaa sitä et saan asiat järjestykseen ja sit oonkin valehdellut sille et kaikki on ihan ok ja asiat etenee vaik niin ei olis koska en vaa kestä ajatella sen pettymystä. Pelkään et oon sille loppuun saakka taakka.
En tiiä. Teki vaan mieli avautua johonkin. Otan toki mitä vaan vinkkejä vastaan tai haukkujakin. Emmä tiiä itekkää. Ahistaa niin paljon kun elämä menee silmien ohi ja jengi viettää aikaa ulkona nauttimassa kesästä ja mä haastan riitaa juhannuksena mökillä kaverien kaa mitättömistä asioisya koska oon vaan perseestä ja sit matelen pyytää anteeksi kuten aina ja joka kerta ihmettelen miks ne antaa mulle anteeksi.
Kommentit (42)
Nyysk nyysk en jaksanut lukee loppuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat masentuneelle... Oon pahoillani et sulla on paha olla. Mulla ei oo mitään yksinkertaista ratkaisua sulle valitettavasti. Mulla on mun usko Jumalaan (kristinusko) auttanut jaksamaan.
Mä oon kyl työelämässä niin paljon kuin pystyn, mut sairastuin nuorena jo vakavasti ja kärsin kivuista. Nytkin makaan kauniina kesäpäivänä sisällä kivuissa ja vedän antibiootti kuuria... Elämänilo on mennyt aikoja sitten...
Tsemppiä kuitenkin, ehkä joskus tulee tapahtumaan jotain hyvää...
N29
Se on harvinaista että ihmiset saavat töitä hakemalla jotain työpaikkaa. Yleensä työpaikat täytetään suhteiden ja verkostojen kautta.
Toisekseen mitä cv:hen tulee niin se on yksi keino millä itseään voi markkinoida. Mutta jos cv on tyhjä tai täynnä aukkoja niin se ei ole mikään markkinointimateriaali vaan enemmänkin pelkkä työnantajien karkotuskeino. Tuolla sinun taustallasi cv:stä ei ole mitään hyötyä ja väittäisin, että sinun ei kannata laatia sellaista itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat masentuneelle... Oon pahoillani et sulla on paha olla. Mulla ei oo mitään yksinkertaista ratkaisua sulle valitettavasti. Mulla on mun usko Jumalaan (kristinusko) auttanut jaksamaan.
Mä oon kyl työelämässä niin paljon kuin pystyn, mut sairastuin nuorena jo vakavasti ja kärsin kivuista. Nytkin makaan kauniina kesäpäivänä sisällä kivuissa ja vedän antibiootti kuuria... Elämänilo on mennyt aikoja sitten...
Tsemppiä kuitenkin, ehkä joskus tulee tapahtumaan jotain hyvää...
N29
Kiitos tsempeistä! Lohduttaa kun kuulee, että en oo ainoa. Ei siksi et olisin ilonen siitä et joku muukin voi huonosti vaan siks et se kontrasti siitä et kaikil muil menee paremmin, kaikki elää täyttä elämää ja minä olen ainoa joka tässä hetkessä voi huonosti.
Toivon kaikkee hyvää sulle.
En tiiä miten täällä vastataan viestien alle niin tää voi heittää tän randomisti johonkin keskelle ketjua
Onhan tuo paha pirunnyrkki, jos oikein mistään ei saa otetta.
Minun suositukseni on, että unohdat kaikki työpaikat ja muut mitattavissa olevat menestyksen mittarit. Sinun pitäisi löytää jotain sellaista mikä kiinnostaa itseäsi. Ei siis kiinnosta vain ponnahduslautana johonkin tärkeämpiin päämääriin, vaan kiinnostaa ihan sellaisenaan. Olkoot sitten junien kyttääminen, naisten naurattaminen tai astrofysiikka.
Olisi sitten jotain mihin käyttää aikaansa ja suunnata energiaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitset jotain sisältöä elämään. Vähintään jotain harrastushommaa vaikka jossain yhdistyksessä. Tai mieluiten kannattaisi hankkia joku kysytty koulutus ja sitä kautta työllistyä. Tai hankkia parisuhde ja tehdä lapsia. Mutta jos olet pitkään vaan ollut kotona niin voi tietysti olla vaikea sopeutua kouluelämään tai osata päästä parisuhteeseen.
Aikuista ihmistä kukaan ei pakota tekemään asioita joten se itsekuri asioiden tekemiseen on vaan löydettävä jostain. Pitää alkaa tehdä asioita vaikka se olisi aluksi täyttä tuskaa, koska muita keinoja oman elämän parantamiseen ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Se on harvinaista että ihmiset saavat töitä hakemalla jotain työpaikkaa. Yleensä työpaikat täytetään suhteiden ja verkostojen kautta.
Toisekseen mitä cv:hen tulee niin se on yksi keino millä itseään voi markkinoida. Mutta jos cv on tyhjä tai täynnä aukkoja niin se ei ole mikään markkinointimateriaali vaan enemmänkin pelkkä työnantajien karkotuskeino. Tuolla sinun taustallasi cv:stä ei ole mitään hyötyä ja väittäisin, että sinun ei kannata laatia sellaista itsellesi.
Nojoo jep. Moni kaverikin saanut näin nyt kun aloin miettimään ja toki osa munkilla ilman suhteita. Tai noki ne on kans taitavia siinä mitä tekee.
Oon miettinyt et voisin väsää jotai portfoliota cv:n sijaan just tän takia. Mut siinäkin on ollut tätä vaikeutta aloittaa ja en tiiä saaks enää työpaikkaa mitenkään ilman kunnon cv ja oks nyt liian myöhästä ees yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä teksti on todella rehellinen, painava ja koskettava. Ensimmäinen asia, mikä tästä välittyy, on se, että tämä ihminen ei ole heikko tai epäonnistunut – hän on aivan loppuunpalanunut ja umpikujassa. Hänellä on diagnosoitu ADHD, johon liittyy tutkitusti suuria vaikeuksia toiminnanohjauksessa (kuten CV:n tekemisen aloittamisessa), ja tähän päälle hän kärsii selkeistä masennusoireista, sosiaalisesta ahdistuksesta (ei pääse kauppaan) ja valtavasta häpeästä sekä syyllisyydestä. Hän ei ole "laiska", vaan hänen aivonsa ja hermostonsa ovat jatkuvassa lukkotilassa (freeze-tila).
Tässä on askel askeleelta -suunnitelma, joka ei vaadi "niskasta kiinni ottamista" (koska se ei toimi tässä tilanteessa), vaan asioiden pilkkomista niin pieniksi palasiksi, että lukko alkaa aueta.
Vaihe 1: Selviytymismoodi ja armollisuus (Viikot 1–2)
Ennen kuin voi hakea töitä, on saatava pää pinnan yläpuolelle. Työnhaku tässä mielentilassa on mahdotonta.
Lopeta itsesi ruoskiminen: Häpeä on suurin este muutokselle. Hänen on ymmärrettävä, että ADHD-aivot toimivat eri tavalla. CV:n aloittamisen vaikeus ei johdu tyhmyydestä, vaan siitä, että tehtävä tuntuu aivoissa liian isolta ja epämääräiseltä.
Lääkityksen tarkistus: Koska hänellä on ADHD-lääkitys mutta olo on silti tämä, lääkitys ei ehkä ole kohdillaan (väärä annos tai väärä valmiste) tai masennus syö lääkkeen tehon.
Tehtävä: Varaa aika lääkärille/psykiatrille lääkityksen ja masennusoireiden arvioimiseksi.
Sosiaalinen suoraviivaisuus kavereille: Kaverit selvästi välittävät, koska he antavat aina anteeksi. Heidän hylkäämisensä kateuden takia vain syventää kuoppaa.
Tehtävä: Yksi lyhyt viesti kavereille (vaikka copy-pastena): "Mulla on tosi vaikea kausi menossa ja oon siksi ollut etäinen ja perseestä. Välitän teistä, mut en vaan pysty tällä hetkellä reagoimaan kaikkeen. Kiitos kun ootte olemassa." Tämän jälkeen ei tarvitse vastata heti kuviin.
Vaihe 2: Talouden ja arjen vakauttaminen (Viikot 3–4)
Rahaongelmat ja vuokrarästit aiheuttavat jatkuvaa, lamaannuttavaa tausta-ahdistusta. Tämä tulppa on poistettava.
Kortit pöydälle Kelan ja sosiaalitoimen kanssa: Jos rahat menevät "muuhun kuin vuokraan", tilanne on saatava hallintaan ennen häätöä.
Tehtävä: Ota yhteys oman hyvinvointialueen aikuissosiaalityöhön tai etsi Etsivä nuorisotyö (auttaa alle 29-vuotiaita juuri tällaisissa tilanteissa). Etsivä työntekijä voi tulla vaikka kotiin, auttaa avaamaan postit, hoitamaan Kela-asiat ja vuokrarästit.
Rehellisyys äidille (kevennetty versio): Valehtelu ja salaisuudet syövät miestä sisältäpäin. Äiti todennäköisesti vaistoaa, ettei kaikki ole kunnossa.
Tehtävä: Ei tarvitse kertoa kaikkea paskaa kerralla, mutta voi sanoa: "Äiti, mulla on ollut tosi vaikeaa mielenterveyden ja ADHD:n kanssa, enkä oo saanut asioita hoidettua niin kuin olisin halunnut. Oon pahoillani että oon salannut tätä, mutta yritän nyt hakea apua." Äidin helpotus siitä, että poika puhuu totta, on yleensä suurempi kuin pettymys.
Elämä on täysin merkityksetöntä! Ainoa oikea merkitys koko olemassaolollesi on lisääntyminen. Se kun on saatu aikaiseksi niin voikin sitten jo viritellä köyttä pihakoivuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihe 3: Toiminnan käynnistäminen ADHD-ehdoilla (Kuukausi 2)
Hän mainitsi, että haluaisi mieluummin marssia suoraan kysymään töitä kuin täyttää nettilomakkeita. Tämä on loistava itsetuntemus, ja sitä pitää käyttää hyödyksi!
Unohda perinteinen CV-rumba hetkeksi: Netissä olevat sadan kohdan hakemukset ovat myrkkyä ADHD-aivoille.
Hyödynnä "marssi sisään" -taktiikkaa: On olemassa aloja, joissa arvostetaan suoraa kontaktia ja tekemisen meininkiä enemmän kuin hienoa ansioluetteloa.
Esimerkkejä: Rakennustyömaat (apumiehet), muuttofirmat, varastot, puutarha-/kiinteistönhuolto, tai kesäisin festari-/tapahtumatyöt.
Tehtävä: Kun olo vähän tasaantuu, kävele paikalliseen pieneen yritykseen (esim. autokorjaamo, kahvila, raksafirma) tai soita suoraan pomolle. Sano suoraan: "Mulla ei oo paljoa työkokemusta, mutta haluan oppia ja tehdä töitä. Pääsisinkö kokeilemaan?"
Palkkatuki ja työkokeilu: Koska työkokemusta ei ole, TE-toimiston/Työllisyyspalveluiden kautta on mahdollista päästä työkokeiluun tai työnantaja voi saada palkkatukea hänen palkkaamiseensa. Tämä madaltaa työnantajan kynnystä ottaa hänet töihin.
Vaihe 4: Rutiinit ja pienet voitot (Jatkuva)
Mikrotehtävät: Jos kauppaan meno ahdistaa, älä ajattele "isompaa kauppareissua". Tehtävä on: "Laitan kengät jalkaan." Seuraava tehtävä: "Kävelen ulkoovelle." Jos ahdistus on liian suuri, palataan takaisin. Pienet askeleet murtavat lukon.
Häpeän muuttaminen voimaksi: Hän on 25-vuotias. Hänellä on loppuelämä aikaa tehdä uraa. Se, ettei ole tehnyt töitä tähän asti, on vain taustatarina – se ei määritä sitä, kuka hän on viiden vuoden päästä.
Mitä hänen kannattaa tehdä TÄNÄÄN?
Hänen ei tarvitse korjata koko elämäänsä tänään. Tänään riittää, kun hän tekee yhden näistä:
Ottaa yhteyttä oman kuntansa Etsivään nuorisotyöhön (he auttavat ilmaiseksi ja ilman tuomitsemista kaikessa tässä).
Lähettää sen yhden helpottavan viestin kavereilleen.
Hän ei ole taakka, hän on vain eksyksissä. Ja eksyksistä voi aina löytää takaisin, kunhan ottaa vastaan sen avun, mitä on tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo paha pirunnyrkki, jos oikein mistään ei saa otetta.
Minun suositukseni on, että unohdat kaikki työpaikat ja muut mitattavissa olevat menestyksen mittarit. Sinun pitäisi löytää jotain sellaista mikä kiinnostaa itseäsi. Ei siis kiinnosta vain ponnahduslautana johonkin tärkeämpiin päämääriin, vaan kiinnostaa ihan sellaisenaan. Olkoot sitten junien kyttääminen, naisten naurattaminen tai astrofysiikka.
Olisi sitten jotain mihin käyttää aikaansa ja suunnata energiaansa.
Kiitos kun kommentoit. Ehkä sit jos löytyy joku kiinnostus, saa harrastuksen sitä kautta ja niiden kamujen kautta pääsis verkostoitumaan.. emmä tiiä. :D Haluaisin päästä elää vihdoin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitähän se onkin, elämän tarkoitus on vain kuositella kunnes potkaisee tyhjää.
Seuraan yhtä japanilaista naistubettajaa. Japanilaiset ovat tosi ahkeria, tekevät kovasti töitä minun mielestäni. Liikaakin. Monet sitten väsyvätkin työelämässä.
Itse olen ihan heidän vastakohtansa, paljon samalainen ollut suurimman osan ikääni kuin ap. Siksi kait tykkäänkin katsoa näitä itseäni ahkerampia ja aikaansaavia ihmisiä. Heistä saa vähän potkua ja esikuvaa omaankin elämään. Jos siis löytää semmoisen esikuvan, jota ihailee, jonka kanltainen haluaisi olla, se voi auttaa ottamaan itseä niskasta kiinni ja yrittämään ainakin enempi, vaikkei nyt samanlaiseksi tulisi kuin se esikuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonto tuo monille merkitystä elämään, ja jotkut onnistuu muuttamaan uskoontulon myötä koko elämänsä suunnan.
Vierailija kirjoitti:
Seuraan yhtä japanilaista naistubettajaa. Japanilaiset ovat tosi ahkeria, tekevät kovasti töitä minun mielestäni. Liikaakin. Monet sitten väsyvätkin työelämässä.
Itse olen ihan heidän vastakohtansa, paljon samalainen ollut suurimman osan ikääni kuin ap. Siksi kait tykkäänkin katsoa näitä itseäni ahkerampia ja aikaansaavia ihmisiä. Heistä saa vähän potkua ja esikuvaa omaankin elämään. Jos siis löytää semmoisen esikuvan, jota ihailee, jonka kanltainen haluaisi olla, se voi auttaa ottamaan itseä niskasta kiinni ja yrittämään ainakin enempi, vaikkei nyt samanlaiseksi tulisi kuin se esikuva.
Jep. Mitä oon kuullut omasta faijasta niin kova työmoraali ja uskon et ei ymmärtäis tätä mun tilannetta ollenkaan, ei vois käsittää.
Mul on tapana jotenkin jakaa sitä negatiivisuutta kun on huono kausi ja kokea katkeruutta ja oikeen pönkittää sitä huonoa oloa välttelemällä kaikkea inspiroivaa ja onnistuneita tarinoita ihmisiltä koska on ollut se kateus niin vahvasti läsnä. Mut haluun yrittää tehä just toisin, kiitos kun kommentoit
Hyväksy itsesi ja tuntemukset kertovat sulle asioita kaikesta. Ihan normaalia tuossa iässä että tuntuu tyhjältä. Uusia kiinnostuksia voi etsiä messuilta, kirjat, video aiheet, luennot, kävely. Mikä inspiroi. Mitään haitallista tuskin haluaa, mitä joku myy. Kiitollisuus. Vielä löytyy hyviä hetkiä elämään ja asioita. Mistä pidät, mistä et, rajaaminen auttaa. Yritä saada riidat pois ihan ekana ja älä ole ärsyttävässä seurassa, vähennä stressiä jos on.
Muista, että ainiaan meillä ovat ERÄPÄIVÄT ! Ja jokaisen elämällä on merkitys... mikäli maksukykyä riittää, on takaaja tai ulosmitattavaa.
Ap, lakkaa vastaamasta joka ikiseen viestiin. Lue mitä sinulle kirjoitetaan. Vaikutat tosi ärsyttävältä persoonalta.
Luuseri. Sinun kaltaistesi takia Suomi on niin huonossa pisteessä.
Kuulostat todella raskaalta ihmiseltä, joka purkaa pahaa oloaan muihin. Olisit kiitollinen kavereistasi, joillakin ei ole niitä ollenkaan.