Muita, jotka eivät jaksaa enää edes unelmoida?
Tuli mieleen tuosta unelmaelämä-ketjusta... Ennen tykkäsin miettiä noita. Nykyään tulee vain surullinen olo, koska se unelmaelämän kuvittelu vain muistuttaa siitä, etten pysty sellaista saamaan. Miten kaukana se on siitä, mitä elämää oikeasti joudun elämään. Ehkä toivo ja unelmatkin voivat tietyssä pisteessä vain alkaa sattua...
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko se jaksamisesta kiinni vaan siitä, mikä on järkevää. Unelmia voi olla vaikea saavuttaa, ja sitten kun elämä on halutulla mallilla, niin sitten tulee syöpä ja kuolee pois, tai tapahtuu muuta ikävää. Parasta onkin alkaa tyytyä siihen, miten asiat ovat nyt, ja nauttia tämänhetkisistä mahdollisuuksista. m48
Kun ei ole edes vakaata elämää mihin tyytyä kun tuntuu että kaikki vähäinenkin viedään pois niin nauti siinä sitten niistä ei mistään mahdollisuuksista.
Itse olen työtön, rahaton, eronnut, menettänyt akateemisen uran, syönyt mielialalääkkeitä, loppuunpalanut. Terveys on jäljellä tosin. m48
Muuten aivan samikset, mutta olen muutaman vuoden vanhempi.
:) Kappas vaan. Minäkin olen sitten muutaman vuoden päästä.
Kaikki unelmat eivät vaan toteudu, ja se on aika surullista. Mitään isoja ne eivät edes olleet. Ihan tavallisia vaan, että olisi ystäviä ja joku jota rakastaa.
No nepä ne sairaudet, jotka eivät parane, ja jotka vaikuttavat joka päivä koko ajan, niin ettet jaksa mitään.
Et jaksa, väsyttää, uuvuttaa, tuntuu pahalta, on tuskainen sietämätön ja helvetillinen olo, ja tahtoisi kuolla pois kärsimästä.
Kun elämä on pelkkää selviytymistä ja kitumista, niin ei siinä ole tilaa unelmoinnille.
Olet naiivi.