Muita, jotka eivät nelikymppiseksi mennessä ole eläneet oikeastaan ollenkaan?

Ilmoittaudun! Harmittaa koko elämä.

Täällä!

Tuskin tulen elämään jatkossakaan.

Täällä! Paitsi että olen jo 50v ja edelleen odottele, että milloin se elämä alkaa. Ei näköjään mulle koskaan. 

Minä.

Poikuus on tallella tukevasti enkä ole koskaan edes treffeillä käynyt naisen kanssa.

Työelämässä onneksi olen päässyt eteenpäin ja johtaja-titteli löytyy käyntikortista.

Muuten sitten ei olekkaan hurraamista. 

M40

Mikä lasketaan elämikseksi?

Vierailija kirjoitti:

Täällä! Paitsi että olen jo 50v ja edelleen odottele, että milloin se elämä alkaa. Ei näköjään mulle koskaan. 

No mikset lähde vaikka reissaileen yksin?

Voi pojat! Minä olen elänyt täysillä!!

Tavallaan lohduttaa, että teitä on muitakin, vaikkei tätä tietenkään kenellekään toivoisi... <3

Mitä tarkoitat ettei ole elänyt? Eiköhän jokainen elossa oleva ole elänyt omaa elämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä.

 

Poikuus on tallella tukevasti enkä ole koskaan edes treffeillä käynyt naisen kanssa.

 

Työelämässä onneksi olen päässyt eteenpäin ja johtaja-titteli löytyy käyntikortista.

 

Muuten sitten ei olekkaan hurraamista. 

M40

Johtajana et kuulu elämättömiin.

Nelkyt ja noin luovuttanut!?

Itse 38 ja elän täysillä, mutta jos en eläisi niin miksen aloittaisi nyt? Nyt ok kyllä sussa vikaa. Ketään ei kiinnosta, kukaan ei estä.

Odotan omia 40v bileitä ja ylipäätään nelikymppisyyttä innolla. Kuin kääntäisi uuden sivun ja aloittaisi aikuisen vaiheen!

Ps virhe numero 1 on tehdä lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä! Paitsi että olen jo 50v ja edelleen odottele, että milloin se elämä alkaa. Ei näköjään mulle koskaan. 

No mikset lähde vaikka reissaileen yksin?

Olen reissannut, varmaan enemmän kun keskivertokansalainen. Mutta ne ihmissuhteet, miehistä ei juurikaan kokemusta ja neitsyys edelleen tallella. Miehille olen ollut näkymätön koko ikäni, paitsi silloin kun piti saada jonkun niskaan kaataa oma paha olo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä.

 

Poikuus on tallella tukevasti enkä ole koskaan edes treffeillä käynyt naisen kanssa.

 

Työelämässä onneksi olen päässyt eteenpäin ja johtaja-titteli löytyy käyntikortista.

 

Muuten sitten ei olekkaan hurraamista. 

M40

Johtajana et kuulu elämättömiin.

Onko työnteko elämistä? 

Vierailija kirjoitti:

Nelkyt ja noin luovuttanut!?

Itse 38 ja elän täysillä, mutta jos en eläisi niin miksen aloittaisi nyt? Nyt ok kyllä sussa vikaa. Ketään ei kiinnosta, kukaan ei estä.

Odotan omia 40v bileitä ja ylipäätään nelikymppisyyttä innolla. Kuin kääntäisi uuden sivun ja aloittaisi aikuisen vaiheen!

Ps virhe numero 1 on tehdä lapsia

38 on vielä nuori. 

Täällä. En ole edes munaa saanut koskaan.

Mitä te sitten olette tehneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä.

 

Poikuus on tallella tukevasti enkä ole koskaan edes treffeillä käynyt naisen kanssa.

 

Työelämässä onneksi olen päässyt eteenpäin ja johtaja-titteli löytyy käyntikortista.

 

Muuten sitten ei olekkaan hurraamista. 

M40

Johtajana et kuulu elämättömiin.

Onko työnteko elämistä? 

Onhan se. On rahaa ja voi hankkia merenranta-asunnon ja kissan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te sitten olette tehneet?

Olen ollut aika paljon täällä.

Mitä tarkoitat, että et ole elänyt ollenkaan?

Minä! Mä olen vaan tehnyt duunia. Mutta en ole hankkinut ihmissuhteita, perhettä, en edes omistusasuntoa. Mä oon vaan haahuillut päivästä toiseen, odottaen että joskus se oikea elämä alkaa. Suuria toiveita on kohdistunut mm. Sen Oikean kohtaamiseen, mitä ei valitettavasti ole koskaan tapahtunut. Joten elämä on mennyt sitten odotellessa. 

Sitten tuli täyteen 40 v ja tajusin, että moneen asiaan alkaa hitto vie aika loppumaan, esim. lasten saamiseen. Että ei tässä nyt enää voi enää vaan odotella. Tosin en löytänyt miestä sitten kuitenkaan vaikka etsinkin, joten jäin lapsettomaksi. Nyt ikää on jo 50, ja kyllähän se harmittaa, että tuhlasin ikävuodet 25-40 ihme haahuiluun, miettimättä edes mitä haluan. Mutta eihän se tässä vaiheessa auta kuin päivä kerrallaan tehdä elämästä niin hyvä kuin voi. Turha niitä menneitä murehtia.