Voiko älykkyydestä muka olla jotain haittaa?
Kommentit (73)
Älykkyyden ja hulluuden raja voi toisinaan olla vain veteen piirretty viiva...
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyden ja hulluuden raja voi toisinaan olla vain veteen piirretty viiva...
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyden ja hulluuden raja voi toisinaan olla vain veteen piirretty viiva...
Itseasiassa ero on todella iso. Älykkyys on aivojen prosessointikykyä, mutta hulluus liittyy mielikuvitukseen ja tunteisiin. Ihminen irtoaa todellisuudesta ja ajautuu psykoosiin.
Siksipä juuri Oulun puukottajanasut on Niuvassa, että he eivät ole millään tavoin neroja mutta erittäin pahasti sekaisin. Jos heillä olisi ollut älykkyyttä hakeutua kouluterveydenhoitajan tai terveysaseman kautta psykiatriseen avohoitoon, he olisivat saaneet ajoissa lääkehoitoa, keskusteluapua ja jättäneet mahdollisesti puukottamatta ventovieraita ja syyttömiä sivullisia. Eivätkä olisi vaipuneet psykoosiin, joka on siitä ikävä, että se voi kestää loppuiänkin.
Psykoottisuus voi joskus hyvin harvoin napsahtaa päälle jonkin traumaattisen tilanteen takia, mutta yleensä tila kehittyy ja pahenee vähitellen, omaisten oltua jo pitkään huolissaan nasupotsistaan. Älykäs ihminen tajuaa, että hän tarvitsee hoitoa ja hakeutuu sinne ajoissa.
Aloittaja sinulla ei ole huolta siitä, että olisit älykäs.😂😂😂
On se sillai harmillista että luulin koko nuoruuteni olevani todella tyhmä. Edes kympit koulutodistuksessa ei vakuuttaneet minua muusta. Vasta yli nelikymppisenä kun työuupumuksen yhteydessä tutkittiin pääkoppaa ja mitattiin siinä sivussa älykkyys ja todettiin, että ei mulla ole muistisairautta vaan burn out, mulle kerrottiin että ÄO:ni on yli 150.
Se selitti melko paljon aiemmista vaikeuksista. Siitä, etten oikein kohdannut muiden ihmisten kanssa ja että he ei pysyneet mun ajatuksissa mukana.
Kun tietää olevansa älykäs, voi pikkasen säätää itseään tyhmemmäksi muiden tasolle. Jos ei tiedä, ihmettelee koko ajan, mikä hemmetti tässä on ongelmana, kun minä ja muut ei tajuta toisiamme. Muut voi tuumata että jopas tuo tuossa keulii tiedoillaan kun itse ajattelen, että kaikkihan nämä jutut tietää kun kerran minäkin.
Voi olla älykäs, mutta lapsuudessa ei ole opetettu tunnetaitoja tai on esimerkiksi aleksitymia lapsuuden laiminlyöntien takia. Hermoston herkkyys. Nykyinen yhteiskunta on julma ympäristö monelle.
Tajuaa miten tyhmiä muut ihmiset ovat ja heidän kansaan pitäisi jaksaa elää. Älykkäitä on hyvin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla älykäs, mutta lapsuudessa ei ole opetettu tunnetaitoja tai on esimerkiksi aleksitymia lapsuuden laiminlyöntien takia. Hermoston herkkyys. Nykyinen yhteiskunta on julma ympäristö monelle.
Tyhmä sinä olet kuin vasemman jalan saapas
Ulkopuolisuuden tunne. Vaikeus löytää kavereita joiden kanssa keskustella ”samalla viivalla”.
Oma lapseni on jostain syystä epätavallisen fiksu.
Varsinkin yläaste oli hänelle aika raskasta aikaa kun koki olevansa ”outo”. Myöhemmin hän on hakeutunut opiskelemaan kouluun missä kaikki ovat jollain mittarilla keskivertoa lahjakkaampia, ja nyt hän vaikuttaa elämäänsä oikein tyytyväiseltä.
Vähemmän älykäs on varma kaikesta. Hän tietää mikä on paras automerkki, olut ja makkara, mitä puoluetta, lätkäjoukkuetta ja sodan osapuolta pitää kannattaa. Hänelle mielen vahvuutta on se ettei koskaan muuta mieltään, vaikka todisteet kuinka puhuisivat vastaan.
Älykäs ei ota mitään itsestään selvyytenä. Kaikesta pitää miettiä, onko se niin vain onko se näin, vai ehkä jollain kolmannella tavalla. Ei älykäs pyri löytämään mitään lopullista totuutta, koska tietää että useimista asioista sellaista ei ole. Hän muodostaa mallin, joka parhaiten selittää syyt ja seuraukset. Ja hän on aina valmis kehittämään ja muuttamaan mallia. Älykäs on myös valmis tunnustamaan tietämättömyytensä, mutta innokas korjaamaan sen. Kaikki tämä vaatii ajatustyötä. Älykäs voi istua hiljaa ja tuijottaa harmaata seinää, ja silti pääkopassa käy armoton pöhinä.
Joten: vaikka älykkyys on lahja, niin on se myös rasitus.
Ainakin älykkäänä miehenä on vaikeampaa löytää parisuhde, kun naisia ei harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kiinnosta älykkäät miehet. Toisaalta melkein kaikki muu elämässä sujuu helpommin älykkäänä.
Vierailija kirjoitti:
On se sillai harmillista että luulin koko nuoruuteni olevani todella tyhmä. Edes kympit koulutodistuksessa ei vakuuttaneet minua muusta. Vasta yli nelikymppisenä kun työuupumuksen yhteydessä tutkittiin pääkoppaa ja mitattiin siinä sivussa älykkyys ja todettiin, että ei mulla ole muistisairautta vaan burn out, mulle kerrottiin että ÄO:ni on yli 150.
Se selitti melko paljon aiemmista vaikeuksista. Siitä, etten oikein kohdannut muiden ihmisten kanssa ja että he ei pysyneet mun ajatuksissa mukana.
Kun tietää olevansa älykäs, voi pikkasen säätää itseään tyhmemmäksi muiden tasolle. Jos ei tiedä, ihmettelee koko ajan, mikä hemmetti tässä on ongelmana, kun minä ja muut ei tajuta toisiamme. Muut voi tuumata että jopas tuo tuossa keulii tiedoillaan kun itse ajattelen, että kaikkihan nämä jutut tietää kun kerran minäkin.
Tämä. Ja sitten kun asian tajuaa siitä ei voi puhua ettei vaikuta leuhkalta/muut loukkaannu.
älä huoli, sun ei varmaan tartte olla huolissaan...
Ei voi. Mistään hyvästä asiasta ei voi olla haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi. Muiden jutut tuntuvat tyhmiltä ja menee hermot kun ihmiset eivät ymmärrä yksinkertaisia asioita.
Et ole riittävän älykäs sitten.
Älykkyyttä on montaa eri lajia. Esim matikkaneron sosiaaliset taidot voi olla heikot
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyden ja hulluuden raja voi toisinaan olla vain veteen piirretty viiva...
Positiivisessa mielessä kyllä, muuten on ongelmia jotka heikentävät älykkyyttä.
Kommunismissa omilla aivoilla ajattelu on kielletty. Siksi vihervassarit ja demarit ovat raivoissaan, jos joku ei halua että Suomi tuhotaan.
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttä on montaa eri lajia. Esim matikkaneron sosiaaliset taidot voi olla heikot
Totta. Yliopiston käytävillä kun kävelee niin näkee miten olematon monen kehonrakennuksellinen älykkyys on.
Voi. Muiden jutut tuntuvat tyhmiltä ja menee hermot kun ihmiset eivät ymmärrä yksinkertaisia asioita.