Onko täällä muita iloisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä?

Olen luonteeltani sellainen, että näen usein asioissa hullunkurisen puolen. Joskus kun elämä menee uskomattoman huonosti, se on jo tragikoomista.  Perusasiani ovat kyllä kunnossa, mutta kyllähän meille jokaiselle järjestyy vastoinkäymisiä ja odottamattomia tapahtumia.  En ole kuitenkaan taipuvainen jatkuvaan masennukseen, se on äärettömän raskasta ihmiselle itselleen ja läheisille. 

Tänäänkin tullut naureskeltua vaikka miten. Ihan hyväntahtoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä! Vaikka elämässäni onkin moni asia ihan objektiivisestikin tarkasteltuna huonosti, olen aina ollut suht tyytyväinen. Tänä vuonna voisin sanoa olleeni jopa onnellinen. Olen kuitenkin hyvin säyseä luonne, enkä ilmaise iloa esim. kiljumalla ja hyppimällä tasajalkaa, niin moni tuskin arvaakaan, että minulla on lähestulkoon aina hyvä fiilis.

Tämä palsta kyllä on rasittava negatiivisuuden pesäke, enkä haluaisi viettää tosielämässä aikaa juuri kenenkään tänne kirjoittelevan kanssa, ja siksi pyrinkin käymään täällä mahdollisimman vähän.

Olethan kuullut myös sellaisesta kuin toksinen positiivisuus? No sitä täältä ei löydy.

Palsta kehittää arvostelukykyä, täällä on sekaisin monenlaista. Eli myös tärkeitä nostoja ja (usein ikävien) asioiden näkyväksitekemistä hyvistä päämääristä. Ikävät asiat ovat ihmisille kovin erilaisia. Näin se tulee ehkä aina olemaan. 

Olen toki, mutta itse en sitä kyllä edusta. Palstalla taas monet ovat ihan vain toksisia :D

Tällaiset anonyymifoorumit tuntuvat pikemminkin heikentävän monien arvostelukykyä, kun palstalle tuutataan ties mitä kuonaa kun niin pystyy tekemään nimettömänä. Omista ikävistä kokemuksistaan on tietenkin tärkeää päästä puhumaan, mutta sekin olisi hyvä toteuttaa edes jossain määrin aikuismaisessa hengessä. Ihan liian moni aloittaa keskusteluja vain, jotta pääsisi haukkumaan jotakuta.

Minä oon pääosin. Vaikka on rahahuolia, eikä elämä ulkoisesti ole upeaa, on paljon asioita joiden vuoksi olen tyytyväinen elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Olen luonteeltani sellainen, että näen usein asioissa hullunkurisen puolen. Joskus kun elämä menee uskomattoman huonosti, se on jo tragikoomista.  Perusasiani ovat kyllä kunnossa, mutta kyllähän meille jokaiselle järjestyy vastoinkäymisiä ja odottamattomia tapahtumia.  En ole kuitenkaan taipuvainen jatkuvaan masennukseen, se on äärettömän raskasta ihmiselle itselleen ja läheisille. 

Ihminen ei oikeastaan voi valita, onko taipuvainen masennuksen vai ei. Joku on, toinen ei. 

Olen itse keskellä sellaista tilannetta, mistä kaikki tukitahot toteavat, ettei ihminen voisikaan selvitä terveenä. Silti en ole depressoitunut, muttei se ole omaa ansiota vaan sitä, miten juuri minun elimistöni ja psyykeni reagoi. 

Jatkuva tyytyväisyyskin on haitallista, hus siihen ei ole aihetta.