Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Ystävät kyllästyvät minuun parin vuoden ystävyyden jälkeen - voiko tätä jotenkin välttää?
24.05.2026 |
Ystävyyden alussa minuun ihastutaan ystävänä. Olen toisen mielestä mitä hauskinta ja mukavinta seuraa. Minulle puhutaan asioista, asioistani ollaan kiinnostuneita. Luonnettani arvostetaan ja sanotaan, miten ihana ystävä olen. Eli kyse ei ole siitä, että itse kuvittelisin meidän olevan ystäviä, vaan toinen on ystävyyden myös todennut.
Tiedän kyllä itsekin, että osaan olla hyvä ja luotettava ystävä. En ole mikään räiskyvä rämäpää, vaan rauhallinen ja tasaista elämää elävä perheenäiti. Minua ihan harmittaa, kun toinen nostaa minut alussa jollekin jalustalle ja pitää minua upeana ihmisenä. Sen nimittäin tietää, että tuollaiselta jalustalta tullaan rytisten alas. Haluaisin, että minut nähtäisiin hyvänä, tasaisena ystävänä.
Kun on mennyt pari vuotta ystävyyttä, niin ihastus minuun lakkaa, ystävä kyllästyy minuun, ottaa etäisyyttä ja häviän johonkin "ö-luokan tuttu" osastoon. Minä jään hoomoilasena ihmettelemään, että miksi hyvä ystävyyteni ei riittänyt. Eli vähän sama kuin seurustelusuhteiden rakastumisvaihe ei koskaan syvene rakkaudeksi, vaan parin vuoden yhdessäelon jälkeen laitetaan lusikat jakoon. Minulle käy ystävänä samoin. En ole enää toisen silmissä mielenkiintoinen. Ja tämä on tapahtunut minulle monta kertaa.
Miten voisin välttää tämän kohtalon tulevissa ystävyyssuhteissa? Voisinko tehdä itse jotain toisin?
Kommentit (29)
Kerroit itse syyn: olet liian kärkäs haluamaan ystäväksi kenet tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö noin tapahdu, kun elämät kehittyvät eri suuntiin ja toisen kanssa tavatessa huomaa jumittavansa samoissa, vanhoissa asioissa tai kuvioissa, jotka eivät oikeasti enää kiinnosta, piristä, innosta. Eikä siinä kai oikein mitään kannata tai voi tehdä, elää vain eteen päin.
Kyllä jotkut ihastuvat ystäviinsä siinä missä kumppaneihinsa. Kun ihastumisvaihe on ohi ja alkuhuuma taputeltu, et enää herätä samanlaista tunnereaktiota. Ei sille oikein mitään voi.
Ehkä lähtökohtaisesti yrittäisin orastavan ystävyyden alussa selvitellä, onko ihmisellä pitkiä ystävyyssuhteita. Jos on, tuskin olisi laittamassa ystävää mäkeen ihastuksen mennessä ohi. Toisilla taas ystäväpiiri elää jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Oletko liian kiltti ystävä?
Minä olin se, joka oli heti ryntäämässä avuksi, aina valmis kuuntelemaan ja huomioimaan toista. Alkuun tästä kiiteltiin, mutta sen jälkeen sitä ryhdyttiin pitämään itsestäänselvyytenä. Minua kohtaan ei oltu valmiita toimimaan samoin. Kannattaa siis harkita, ryhtyisitkö vähemmän ystävälliseksi. Et menisi heti sanomaan, että tulet avuksi, et kuuntele juuri nyt (mutta huomenna olisi aikaa) ja jättäisit huomionosoitukset vähemmälle.
Tämä. Kun et ole aina saatavilla, alat kiinnostaa toista enemmän.
Ehkä et keskity tarpeeksi omaan elämääsi ja tee siitä mielenkiintoista. Sinulla ei ole riittävästi annettavaa muille ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jotkut ihastuvat ystäviinsä siinä missä kumppaneihinsa. Kun ihastumisvaihe on ohi ja alkuhuuma taputeltu, et enää herätä samanlaista tunnereaktiota. Ei sille oikein mitään voi.
Ehkä lähtökohtaisesti yrittäisin orastavan ystävyyden alussa selvitellä, onko ihmisellä pitkiä ystävyyssuhteita. Jos on, tuskin olisi laittamassa ystävää mäkeen ihastuksen mennessä ohi. Toisilla taas ystäväpiiri elää jatkuvasti.
Minuun ovat ihastuneet myös ihmiset, joilla on pääsääntöisesti pitkiä ystävyyssuhteita. He eivät ole heivanneet minua, mutta ovat selvästi siinä parin vuoden kohdalla kyllästyneet. Eivät ota yhtä aktiivisesti yhteyttä, tapaamisten sopiminen jää jne. Kyse ei ole elämäntilanteissa tapahtuneista muutoksista, vaan ihastus on mennyt ohi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko liian kiltti ystävä?
Minä olin se, joka oli heti ryntäämässä avuksi, aina valmis kuuntelemaan ja huomioimaan toista. Alkuun tästä kiiteltiin, mutta sen jälkeen sitä ryhdyttiin pitämään itsestäänselvyytenä. Minua kohtaan ei oltu valmiita toimimaan samoin. Kannattaa siis harkita, ryhtyisitkö vähemmän ystävälliseksi. Et menisi heti sanomaan, että tulet avuksi, et kuuntele juuri nyt (mutta huomenna olisi aikaa) ja jättäisit huomionosoitukset vähemmälle.
Samanlaisia kokemuksia ja havaintoja minulla: kilttejä ihmisiä osataan kyllä käyttää hyväksi eikä vastavuoroisuutta välttämättä tipu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä et keskity tarpeeksi omaan elämääsi ja tee siitä mielenkiintoista. Sinulla ei ole riittävästi annettavaa muille ehkä.
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi ihmisen pitäisi olla "mielenkiintoinen" saadakseen ystävät pidettyä? Ja ihmisille mielenkiintoisia ovat eri asiat. Joku nauttii boulderoinnista, sukeltamisesta ja patikoinnista kaukaisissa maissa. Joku toinen taas nauttii arjesta kotona, kirjojen lukemisesta ja puutarhatöistä. Kai niillä kotihiirilläkin ystäviä on, eikä vain menevillä tapauksilla.
Sinä olet liian erilainen kuin ystäväsi. Olet mielenkiintoinen, koska olet erilainen. Jossain vaiheessa se muuttuu rasitteeksi. vrt. bailaaja sekä kotihiiri. Molemmat pitävät varmasti toistensa elämää mielenkiintoisena vaihteluna, mutta eivät loppujen lopuksi sovi yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä et keskity tarpeeksi omaan elämääsi ja tee siitä mielenkiintoista. Sinulla ei ole riittävästi annettavaa muille ehkä.
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi ihmisen pitäisi olla "mielenkiintoinen" saadakseen ystävät pidettyä? Ja ihmisille mielenkiintoisia ovat eri asiat. Joku nauttii boulderoinnista, sukeltamisesta ja patikoinnista kaukaisissa maissa. Joku toinen taas nauttii arjesta kotona, kirjojen lukemisesta ja puutarhatöistä. Kai niillä kotihiirilläkin ystäviä on, eikä vain menevillä tapauksilla.
Ei minusta kiinnostavuus tarkoitakaan mitään extremeseikkailuja, vaan ehkä enemmän jotakin sellaista, että ihminen rohkeasti valitsee ja elää syvällä omassa elämässään, kiinnostuneena ja aidosti innostuneena vaikka siitä lukemisesta tai puutarhanhoidosta. Ja osaa silloin olla aidosti kiinnostunut myös toisten ystäviensä innostuksen kohteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä et keskity tarpeeksi omaan elämääsi ja tee siitä mielenkiintoista. Sinulla ei ole riittävästi annettavaa muille ehkä.
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi ihmisen pitäisi olla "mielenkiintoinen" saadakseen ystävät pidettyä? Ja ihmisille mielenkiintoisia ovat eri asiat. Joku nauttii boulderoinnista, sukeltamisesta ja patikoinnista kaukaisissa maissa. Joku toinen taas nauttii arjesta kotona, kirjojen lukemisesta ja puutarhatöistä. Kai niillä kotihiirilläkin ystäviä on, eikä vain menevillä tapauksilla.
Ei minusta kiinnostavuus tarkoitakaan mitään extremeseikkailuja, vaan ehkä enemmän jotakin sellaista, että ihminen rohkeasti valitsee ja elää syvällä omassa elämässään, kiinnostuneena ja aidosti innostuneena vaikka siitä lukemisesta tai puutarhanhoidosta. Ja osaa silloin olla aidosti kiinnostunut myös toisten ystäviensä innostuksen kohteista.
Minä olen tällainen, mutta silti lakkaan kiinnostamasta jossain vaiheessa. Ja huomaan, että toista ei niin kiinnosta, jos kerron työstäni tai muusta minulle tärkeästä. Alkuun erikoinen ammattini on voinut olla eksoottinen, mutta myöhemmin enää ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä et keskity tarpeeksi omaan elämääsi ja tee siitä mielenkiintoista. Sinulla ei ole riittävästi annettavaa muille ehkä.
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi ihmisen pitäisi olla "mielenkiintoinen" saadakseen ystävät pidettyä? Ja ihmisille mielenkiintoisia ovat eri asiat. Joku nauttii boulderoinnista, sukeltamisesta ja patikoinnista kaukaisissa maissa. Joku toinen taas nauttii arjesta kotona, kirjojen lukemisesta ja puutarhatöistä. Kai niillä kotihiirilläkin ystäviä on, eikä vain menevillä tapauksilla.
Kuka nyt haluaa ystävää jonka kanssa ei ole mitään yhteistä ja tuijotetaan vain seinää tai kahvikuppia. Mielenkiintoinen ystävä on sellainen jonka kanssa voidaan yhdessä tehdä asioita joista molemmat pitävät.
Koska moni nykyihminen on dopamiinikoukussa. Uusi ystävyys voi olla jännittävää, kuten ihastuminen. Mutta ihastuminenkaan ei kestä ikuisesti, vaan arki astuu suhteeseen kuin suhteeseen. Sitten jännitystä lähdetään hakemaan jostain muualta. Onhan se ikävää, mutta pettymystä voi lieventää pitämällä yllä useampia kaverisuhteita, joista yksi ei ole ylitse muiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyys kuihtuu aika helposti, jos ei ole tunnetasolla tarttumapintaa. Liika kiltteys voi pitemmän päälle kyllästyttää. Olen itsekin aika kiltti ja minulla on ystävä, joka on vielä kiltimpi. Huomasin vähän aikaa sitten, etten oikeastaan kovin usein jaksaisi viettää aikaa yhdessä. Syynä se, että on niin kovin tylsää. Pieni annos rämäpäisyyttä ja yllätyksiä pitää ystävyyden elävänä. Tämä siis minun kohdallani, muilla voi olla toisin.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys kuihtuu aika helposti, jos ei ole tunnetasolla tarttumapintaa. Liika kiltteys voi pitemmän päälle kyllästyttää. Olen itsekin aika kiltti ja minulla on ystävä, joka on vielä kiltimpi. Huomasin vähän aikaa sitten, etten oikeastaan kovin usein jaksaisi viettää aikaa yhdessä. Syynä se, että on niin kovin tylsää. Pieni annos rämäpäisyyttä ja yllätyksiä pitää ystävyyden elävänä. Tämä siis minun kohdallani, muilla voi olla toisin.
Tämä se. Erilaiset luonteet ja elämäntyylit toimivat sopivasti annosteluina, mutta pidemmän päälle ei.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys kuihtuu aika helposti, jos ei ole tunnetasolla tarttumapintaa. Liika kiltteys voi pitemmän päälle kyllästyttää. Olen itsekin aika kiltti ja minulla on ystävä, joka on vielä kiltimpi. Huomasin vähän aikaa sitten, etten oikeastaan kovin usein jaksaisi viettää aikaa yhdessä. Syynä se, että on niin kovin tylsää. Pieni annos rämäpäisyyttä ja yllätyksiä pitää ystävyyden elävänä. Tämä siis minun kohdallani, muilla voi olla toisin.
Minä tunnistan itsessäni sen, etten ole rämäpäinen, enkä yllätyksellinen. Elämäntilannekaan ei anna oikein myöten, kun on hektinen työ ja lapsen päiväkotirumba. Ei ole oikein mahdollisuutta sanoa, että lähdetäänpäs nyt illaksi ulos/mennään extempore lähikaupunkiin tai jäädäänkin nyt pidemmäksi aikaa kävelylle.
Minä kaipaisin niitä monien mielestä tylsiä ystäviä (kotona viihtyviä perheenäitejä, joilla elämä täyttyy pitkälti työstä ja perhearjesta), mutta kaltaisillani ei näytä olevan tarvetta tai aikaa ystäville.
Jospa olet sellainen asiat suoraan puhuja, joka haluaa aina järjestää asiat toistenkin edestä, päättää ja mikromanakeerata? Suututko, jos sinulle ei vastaa heti, tai jos sinun fb-päivityksistäsi ei joka kerran tykkääkään?
Minä olen huomannut sen, että en ole ikäisistäni ihmisistä (30-40 v) riittävän mielenkiintoinen. Minua ei kiinnosta baarit, ei festarit, ei keikat. Ei kiinnosta reissata maailmalle. Ei kiinnosta eksoottiset ravintolat, ei jatkuva vaihtelu. Ei kiinnosta jatkuva valittaminen siitä, miten kamalaa on.
Sen sijaan nappaisi kahvittelu, puhuminen yhteiskunnallisista asioista/uutisista/perhe-elämästä, puutarhatyöt, kiertely kauniissa puistoissa, uimahallit ja kylpylät, kaupunkien kaduilla kävely jne. Haluaisin nauttia siitä, että elämässä menee hyvin. Mutta eipä sitä kukaan halua kuulla, että toisella on asiat hyvin. Eniten on ollut ystäviä silloin, kun olen ollut muiden mielestä säälittävä reppana, jolla on asiat vielä surkeammin kuin itsellä.
Ehkä AP ei ole kiltti vaan terrieri.
Oletko liian kiltti ystävä?
Minä olin se, joka oli heti ryntäämässä avuksi, aina valmis kuuntelemaan ja huomioimaan toista. Alkuun tästä kiiteltiin, mutta sen jälkeen sitä ryhdyttiin pitämään itsestäänselvyytenä. Minua kohtaan ei oltu valmiita toimimaan samoin. Kannattaa siis harkita, ryhtyisitkö vähemmän ystävälliseksi. Et menisi heti sanomaan, että tulet avuksi, et kuuntele juuri nyt (mutta huomenna olisi aikaa) ja jättäisit huomionosoitukset vähemmälle.