Lue keskustelun säännöt.
Ystävät kyllästyvät minuun parin vuoden ystävyyden jälkeen - voiko tätä jotenkin välttää?
24.05.2026 |
Ystävyyden alussa minuun ihastutaan ystävänä. Olen toisen mielestä mitä hauskinta ja mukavinta seuraa. Minulle puhutaan asioista, asioistani ollaan kiinnostuneita. Luonnettani arvostetaan ja sanotaan, miten ihana ystävä olen. Eli kyse ei ole siitä, että itse kuvittelisin meidän olevan ystäviä, vaan toinen on ystävyyden myös todennut.
Tiedän kyllä itsekin, että osaan olla hyvä ja luotettava ystävä. En ole mikään räiskyvä rämäpää, vaan rauhallinen ja tasaista elämää elävä perheenäiti. Minua ihan harmittaa, kun toinen nostaa minut alussa jollekin jalustalle ja pitää minua upeana ihmisenä. Sen nimittäin tietää, että tuollaiselta jalustalta tullaan rytisten alas. Haluaisin, että minut nähtäisiin hyvänä, tasaisena ystävänä.
Kun on mennyt pari vuotta ystävyyttä, niin ihastus minuun lakkaa, ystävä kyllästyy minuun, ottaa etäisyyttä ja häviän johonkin "ö-luokan tuttu" osastoon. Minä jään hoomoilasena ihmettelemään, että miksi hyvä ystävyyteni ei riittänyt. Eli vähän sama kuin seurustelusuhteiden rakastumisvaihe ei koskaan syvene rakkaudeksi, vaan parin vuoden yhdessäelon jälkeen laitetaan lusikat jakoon. Minulle käy ystävänä samoin. En ole enää toisen silmissä mielenkiintoinen. Ja tämä on tapahtunut minulle monta kertaa.
Miten voisin välttää tämän kohtalon tulevissa ystävyyssuhteissa? Voisinko tehdä itse jotain toisin?
Kommentit (46)
Jos oot joka päivä kylässä niin sillä saa kaverit kaikkoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä et keskity tarpeeksi omaan elämääsi ja tee siitä mielenkiintoista. Sinulla ei ole riittävästi annettavaa muille ehkä.
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi ihmisen pitäisi olla "mielenkiintoinen" saadakseen ystävät pidettyä? Ja ihmisille mielenkiintoisia ovat eri asiat. Joku nauttii boulderoinnista, sukeltamisesta ja patikoinnista kaukaisissa maissa. Joku toinen taas nauttii arjesta kotona, kirjojen lukemisesta ja puutarhatöistä. Kai niillä kotihiirilläkin ystäviä on, eikä vain menevillä tapauksilla.
Ei minusta kiinnostavuus tarkoitakaan mitään extremeseikkailuja, vaan ehkä enemmän jotakin sellaista, että ihminen rohkeasti valitsee ja elää syvällä omassa elämässään, kiinnostuneena ja aidosti innostuneena vaikka siitä lukemisesta tai puutarhanhoidosta. Ja osaa silloin olla aidosti kiinnostunut myös toisten ystäviensä innostuksen kohteista.
Minun mielestäni parhaiten yhdistää yhteinen mielenkiinnon kohde tai ehkä vieläkin paremmin yhteensopivat huumorintajut ja arvot. Ei kiinnosta, vaikka ystävä olisi miten kiinnostunut jostain omasta jutustaan tai sitten ei olisi, sillä ei oikeastaan ole väliä. Tämän takia en itsekään ymmärrä tuota "pitää olla mielenkiintoinen", tulee lähinnä mieleen, että halutaan joku erikoinen/suosittu kaveri, jolla kehuskella muille ja nostaa omaa statusta. -eri
Vierailija kirjoitti:
Ehkä et keskity tarpeeksi omaan elämääsi ja tee siitä mielenkiintoista. Sinulla ei ole riittävästi annettavaa muille ehkä.
Ehkä hän on liian takertuva ihminen, jolla on kova tarve miellyttää muita. Ehkä on parempi olla osa tiettyä ystävä- ja tuttavapiiriä, jossa ollaan luontevasti tekemisissä tuttujen ihmisten kanssa ilman että kyse olisi mistään sisäänpäin lämpivästä porukasta. Joidenkin ihmisten kanssa se henkilökemia toimii alusta lähtien ja vaikka välillä ei näkisikään, niin tavattaessa löytyy helposti yhteistä puhuttavaa. Jotkut saattavat muuttaa toiselle puolelle Suomea ja jonkun siviilisääty saattaa vaihtua, jolloin hän viettää enemmän aikaa uusien ihmisten kanssa. Ei niitä ihmissuhteita voi mitenkään sitoa jollekin tietylle tasolle.
Ovatko kaverisi olleet epävakaita? Epävakaille tyypillistä on nostaa jalustalle (narsistiset tekee saman, mutta kuvauksesi ei muutoin sovi siihen) ja sitten tapahtuu jotain, josta epävakaa suuttuu ja joudut epäsuosioon tai välit katkeaa kokonaan. Se voi olla mitä vain, yksi väärinkäsitys, pieni erimielisyys, jotain mitä hän halusi sinun tekevän, mutta et tehnyt, et välttämättä ikinä saa tietää syytä.
Toinen mieleen tuleva vaihtoehto on, että he ovat tosi sosiaalisia ja heillä on paljon kavereita ja haluavat jatkuvasti tutustua uusiin ihmisiin. Jokaisella on vain 24h/vrk, joten osa ystävyyksistä väljähtää tuttavuuksiksi uusien tieltä. Heillä usein lapsuudenystävät pysyvät ja muut kaverit/ystävät vaihtuvat. Tätä voi tapahtua muillakin, mutta tosi sosiaalisilla vaihtuvuus voi olla nopeampaa, koska niitä uusia ihmisiä tulee elämään paljon. Jollain muulla sykli esim. 5-10 vuotta, sosiaalisella saattaa olla 1-3 vuotta. Tällaista olen huomannut tutuissa.
Kerroit, että sinulla on erikoinen ammatti ja se kiinnostaa aluksi ihmisiä. Tämä. Jotkut ovat niin tärkeänä, että heillä on menestyneitä ja erikoisia ystäviä. Se tekee heistäkin omissa silmissään hienoja. Kun he löytävät muita riittävän hienoja/erikoisia/rikkaita/taiteellisia/menestyviä ja pääsevät piireihin, he eivät tarvitse sinua enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhukaa vielä tuttavuudesta kahden vuoden tuntemisen jälkeen. Ei kaikki tuttavuudet kypsy ystävyydeksi, eikä tarvitsekaan. Ja mikä vika tuttavuudessa on. Ystävyys tulee hitaasti, jos on tullakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jotkut ihastuvat ystäviinsä siinä missä kumppaneihinsa. Kun ihastumisvaihe on ohi ja alkuhuuma taputeltu, et enää herätä samanlaista tunnereaktiota. Ei sille oikein mitään voi.
Ehkä lähtökohtaisesti yrittäisin orastavan ystävyyden alussa selvitellä, onko ihmisellä pitkiä ystävyyssuhteita. Jos on, tuskin olisi laittamassa ystävää mäkeen ihastuksen mennessä ohi. Toisilla taas ystäväpiiri elää jatkuvasti.
Minuun ovat ihastuneet myös ihmiset, joilla on pääsääntöisesti pitkiä ystävyyssuhteita. He eivät ole heivanneet minua, mutta ovat selvästi siinä parin vuoden kohdalla kyllästyneet. Eivät ota yhtä aktiivisesti yhteyttä, tapaamisten sopiminen jää jne. Kyse ei ole elämäntilanteissa tapahtuneista muutoksista, vaan ihastus on mennyt ohi.
Varsinkin nuorilla aikuisilla on tuota kyllästymistä. Ehkä kuuluu ikään? Sehän on "puolison etsintä ikä", joten varmaankin luonnollista olla sosiaalisempi ja kiinnostunut uusista ihmistä. Iän myötä muututaan aiempaa introvertimmiksi, eikä niin paljon kiinnosta uusiin ihmisiin tutustuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kaverisi olleet epävakaita? Epävakaille tyypillistä on nostaa jalustalle (narsistiset tekee saman, mutta kuvauksesi ei muutoin sovi siihen) ja sitten tapahtuu jotain, josta epävakaa suuttuu ja joudut epäsuosioon tai välit katkeaa kokonaan. Se voi olla mitä vain, yksi väärinkäsitys, pieni erimielisyys, jotain mitä hän halusi sinun tekevän, mutta et tehnyt, et välttämättä ikinä saa tietää syytä.
Toinen mieleen tuleva vaihtoehto on, että he ovat tosi sosiaalisia ja heillä on paljon kavereita ja haluavat jatkuvasti tutustua uusiin ihmisiin. Jokaisella on vain 24h/vrk, joten osa ystävyyksistä väljähtää tuttavuuksiksi uusien tieltä. Heillä usein lapsuudenystävät pysyvät ja muut kaverit/ystävät vaihtuvat. Tätä voi tapahtua muillakin, mutta tosi sosiaalisilla vaihtuvuus voi olla nopeampaa, koska niitä uusia ihmisiä tulee elämään paljon. Jollain muulla sykli esim. 5-10 vuotta, sosiaalisella saattaa olla 1-3 vuotta. Tällaista olen huomannut tutuissa.
Minulla on ollut ystävä, joka oli sekä epävakaa että todella sosiaalinen. Arvatenkin hänen käsityksensä ystävyytemme päättymisestä oli hyvin erilainen kuin omani. Ei nähnyt omassa käytöksessään mitään ikävää. Olihan aina tottunut siihen, että uusi ihminen odottaa nurkan takana ja vanhat voi laittaa hattuhyllylle 10 vuodeksi.
Olen kärsinyt samasta ongelmasta. Oma vinkkini on, että ota etäisyyttä heihin, jotka heti alkajaisiksi alkavat hehkuttaa sinua ja ovat ylenpalttisen kiinnostuneita tekemisistäsi, sanomisistasi ja ajatuksistasi. Nämä ovat niitä ystäviin ihastuvia tyyppejä, jotka etsivät ystävistä dopamiinikiksejä. Heillä ei ole riittävää kypsyyttä, pitkäjänteisyyttä ja vakautta syvällisiin ja pitkäaikaisiin ihmissuhteisiin. Sinun kaltaisesi rauhalliset ja luotettavat ystävät kelpaavat silloin, kun he tarvitsevat tsemppaajaa tai kuuntelijaa vuodatuksilleen. Muuten joudut tyytymään seinäkukkasen rooliin heidän elämässään.
Seuraavan kerran, jos törmäät tällaiseen iholle tunkevaan hehkuttajaan, niin pyri olemaan mahdollisimman asiallinen ja neutraali. Ystäviin ihastujat eivät kauaa jaksa heidän mielestään "tylsää" ihmistä vaan viipottavat välittömästi seuraavan kohteen luo. Normaali mielenkiinto ei ole yliampuvaa ja todellisuudentajutonta fanittamista vaan maltillista ja positiivisella tavalla uteliasta suhtautumista. "Onpa kivan oloinen tyyppi, häneen voisi tutustua paremmin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko liian kiltti ystävä?
Minä olin se, joka oli heti ryntäämässä avuksi, aina valmis kuuntelemaan ja huomioimaan toista. Alkuun tästä kiiteltiin, mutta sen jälkeen sitä ryhdyttiin pitämään itsestäänselvyytenä. Minua kohtaan ei oltu valmiita toimimaan samoin. Kannattaa siis harkita, ryhtyisitkö vähemmän ystävälliseksi. Et menisi heti sanomaan, että tulet avuksi, et kuuntele juuri nyt (mutta huomenna olisi aikaa) ja jättäisit huomionosoitukset vähemmälle.
Tälläiseen tilanteeseen itsekin joutunut, MUTTA sitten kun on hätä, muistetaan !
Että se tympäisee. Ei tiedä mitä tehdä.
susta vois tulla mun bestis.
Joten tsemppiä, älä heti ole auttamassa, vaan ota rauhallisesti alussa. <3
ps, jopa naapurit laukkoo, kysyy (ilmaista) apua ja alan kyllästyä.
Vierailija kirjoitti:
Jos oot joka päivä kylässä niin sillä saa kaverit kaikkoamaan.
Riippuu kuin kauan on kylässä, piipahtaa vai tuntikaupalla ?????
TÄMÄ ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et ole aito, vaan esität itseäsi ihmissuhteissa, teatteriin kyllästyy lopulta vääjäämättä.
Itselläni oli tällainen ystävä. Pintapuolisesti ihana ihminen, mutta se sama ihana naamio piti aina olla minuun päin suunnattuna. Suhde ei syventynyt, jutut kiersivät kehää. Jos yritin ravisuttaa hommaa jotenkin, hän vastasi kuten ”kuuluu”. Hänellä oli paljon lyhyitä ihmissuhteita.
Eli avaudu. Älä näyttele, paljasta pöljyytesi, omaperäisyytesi, huonotkin puolet.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä et keskity tarpeeksi omaan elämääsi ja tee siitä mielenkiintoista. Sinulla ei ole riittävästi annettavaa muille ehkä.
Ajatelkaa, kun tavalliselle ihmiselle sanotaan, että tee elämästäsi mielenkiintoisempaa, keskity siihen ja anna itsestäsi muille, jotta voit saada ystäviä. Ystävyys pitäisi ansaita suorittamalla. Sitten on kaikenlaisia epävakaita tuittupäitä, joilla riittää ystäviä ikävästä käytöksestä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jotkut ihastuvat ystäviinsä siinä missä kumppaneihinsa. Kun ihastumisvaihe on ohi ja alkuhuuma taputeltu, et enää herätä samanlaista tunnereaktiota. Ei sille oikein mitään voi.
Ehkä lähtökohtaisesti yrittäisin orastavan ystävyyden alussa selvitellä, onko ihmisellä pitkiä ystävyyssuhteita. Jos on, tuskin olisi laittamassa ystävää mäkeen ihastuksen mennessä ohi. Toisilla taas ystäväpiiri elää jatkuvasti.
Minuun ovat ihastuneet myös ihmiset, joilla on pääsääntöisesti pitkiä ystävyyssuhteita. He eivät ole heivanneet minua, mutta ovat selvästi siinä parin vuoden kohdalla kyllästyneet. Eivät ota yhtä aktiivisesti yhteyttä, tapaamisten sopiminen jää jne. Kyse ei ole elämäntilanteissa tapahtuneista muutoksista, vaan ihastus on mennyt ohi.
Inhoan tätä, kun minulle käy samoin.
Tekisi mieli jo silloin ihastumisvaiheessa huutaa toiselle, että älä nosta minua jalustalle, älä ihastu näin ja hypetä minua, vaan suhtaudu rauhallisemmin ja älä sitten ihastuksen mennessä ohi työnnä minua sivuun. En kaipaa itseeni ihastujaa, vaan tasaista ystävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huomannut sen, että en ole ikäisistäni ihmisistä (30-40 v) riittävän mielenkiintoinen. Minua ei kiinnosta baarit, ei festarit, ei keikat. Ei kiinnosta reissata maailmalle. Ei kiinnosta eksoottiset ravintolat, ei jatkuva vaihtelu. Ei kiinnosta jatkuva valittaminen siitä, miten kamalaa on.
Sen sijaan nappaisi kahvittelu, puhuminen yhteiskunnallisista asioista/uutisista/perhe-elämästä, puutarhatyöt, kiertely kauniissa puistoissa, uimahallit ja kylpylät, kaupunkien kaduilla kävely jne. Haluaisin nauttia siitä, että elämässä menee hyvin. Mutta eipä sitä kukaan halua kuulla, että toisella on asiat hyvin. Eniten on ollut ystäviä silloin, kun olen ollut muiden mielestä säälittävä reppana, jolla on asiat vielä surkeammin kuin itsellä.
Kannattaisi etsiä itselleen hieman vanhempia ystäviä. Luulen, että moni viisikymppinen leidi viihtyisi seurassasi.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kaverisi olleet epävakaita? Epävakaille tyypillistä on nostaa jalustalle (narsistiset tekee saman, mutta kuvauksesi ei muutoin sovi siihen) ja sitten tapahtuu jotain, josta epävakaa suuttuu ja joudut epäsuosioon tai välit katkeaa kokonaan. Se voi olla mitä vain, yksi väärinkäsitys, pieni erimielisyys, jotain mitä hän halusi sinun tekevän, mutta et tehnyt, et välttämättä ikinä saa tietää syytä.
Toinen mieleen tuleva vaihtoehto on, että he ovat tosi sosiaalisia ja heillä on paljon kavereita ja haluavat jatkuvasti tutustua uusiin ihmisiin. Jokaisella on vain 24h/vrk, joten osa ystävyyksistä väljähtää tuttavuuksiksi uusien tieltä. Heillä usein lapsuudenystävät pysyvät ja muut kaverit/ystävät vaihtuvat. Tätä voi tapahtua muillakin, mutta tosi sosiaalisilla vaihtuvuus voi olla nopeampaa, koska niitä uusia ihmisiä tulee elämään paljon. Jollain muulla sykli esim. 5-10 vuotta, sosiaalisella saattaa olla 1-3 vuotta. Tällaista olen huomannut tutuissa.
Sivusta: mistähän tuollainen 1-3 vuoden tai 5-10 vuoden ystävyyssykli johtuu? Eivätkö ihmiset kaipaa pysyvää ystävyyttä?
Ehkä ihmiset näkee läpi, että kyseessä on vain keskustelupalstoilla kylpevä tapaus. Pidemmän päälle tosi rasittava
Haikailetko liikaa ystävien perään. Eikö perheesi ole sinulle tarpeeksi. Älä käännä selkääsi perheellesi.
Sitä pitäisi aina olla jotenkin mielenkiintoinen ja hyödyksi muille että kaverit ei katoa. Ja olla hauska. Kun ovat tarpeekseen saaneet sinusta tai siirtyvät elämässään eteenpäin niin katoavat. Näin se menee, sympaattisia ihmisiä on harvassa nykyään eikä osata olla kiitollisia ihmisille jotka ovat olleet avuksi.
Jossakin tv-sarjassa tai leffassa sanottiin aikoinaan osuvasti, että ensimmäisten vuosien jälkeen kaikki jännittävät ja henkevät jutut on jo kerrottu. Sen jälkeen toinen kyllästyy.
On niin tullut huomattua tämä.