MIksi monille vanhemmille ihmisille kelpaa vain omien lasten tai lapsenlapsien seura?
Eivät esim halua tutustua uusiin ikäisiinsä ihmisiin tai mennä harrastustoimintaan. Sitten valittavat yksinäisyydestä. Yritän ymmärtää?
Kommentit (23)
Kuinka moni ylipäätään ikinä haluaa tutustua jatkuvasti uusiin ihmisiin? En minä ainakaan koskaan ole ollut kiinnostunut. Muutama pitkän ajan opiskelu/työkaveruus on vuosien aikana syventynyt ystävyydeksi. Muuten olen viihtynyt perhepiirissä. En usko että vanhana muutun..
Koska aikaa on rajallisesti ja huomaa liian monen ihmisen kaksinaamaisuuden ja juoruilun halun. Kun ei tapaa uusia ihmisiä eikä puhu omista asioistaan ei pääse kukaan onnea pilaamaan.
Miksi pitäisi tutustua uusiin ihmisiin? Osa niistä on jopa huijareita ja hyväksikäyttäjiä. Toki on mukava jutella bussissa tai kaupassa jonkun ventovieraan kanssa mutta en todellakaan anna yhteystietojani. N59
En minä halua tutustua ihmisiin, joiden ainoa tavoite on saada minusta maksuton lastenhoitaja tai vapaaehtoistyöntekijä johonkin eettis-poliittiseen järjestöön. Harrastuksia en erityisemmin kaipaa ja kaikki väkinäiset seniorikerhot on kuin perhekerhot aikanaan eli ydinporukka, joka säätää ja määrää ja sitten me muut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi tutustua uusiin ihmisiin? Osa niistä on jopa huijareita ja hyväksikäyttäjiä. Toki on mukava jutella bussissa tai kaupassa jonkun ventovieraan kanssa mutta en todellakaan anna yhteystietojani. N59
Puhelinnumeroni voin antaa ja olen antanutkin. Mulla puhelimessa toisena prepaid liittymä.
Kun jo tässä keski-iässä on jo kyllästynyt ihmisten näkemiseen, voin vain kuvitella, miten se tympäsee vanhana.
Lähipiiri tärkein. Lapsenlapset kasvaa nopeasti, haluaa nauttia heidän seurasta.
Asia toinen jos ei oo lapsenlapsia. Ja lapset asuu kaukana. Silloin voi viihtyä senioritalossa ja saada uusiakin ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Kun jo tässä keski-iässä on jo kyllästynyt ihmisten näkemiseen, voin vain kuvitella, miten se tympäsee vanhana.
Mutta silloin onkin ihan mielellään yksin eikä valita yksinäisyyttä.
Eikös se luontokin tässä todista jotakin?
Vieraiden ihmisten lastenlapset kiinnostavat viimeisenä. Uusia ystäviä en karta, jos niitä siunaantuu.
Tutussa seurassa tuntee olonsa turvalliseksi. Ehkei vain jaksa enää alusta saakka tutustua johonkuhun toiseen.
Pitkän elämäni aikana olen saanut tavata ihan riittävästi erilaisia ihmisiä, lopulta aika samanlaisia ollaan kaikki. Tosiaan lähipiiri on nyt se tärkein ja sekä aikaa että voimia on vain rajallinen määrä, se sanelee myös aika paljon.
En halua pyöriä vieraiden vanhusten kanssa. Omat lapset ja lapseniapset ovat niin rakkaita.
Valintoja voi tehdä helpommin, kun velvollisuudet ovat hoidettu lasten kasvatuksen suhteen, ja toki, jos haluaa, voi myös viettää aikaa muiden kanssa. Jos ja kun hyvät välit omiin lapsiin, viettää mielellään aikaa heidän, ja lastenlasten kanssa. Tällöin ei myöskään tarvitse valittaa yksinäisyyttään.
Pitkät välimatkat voivat tietysti aiheuttaa ongelmia näkemistiheyteen, jolloin voi tulla yksinäisyyden tuntua, jos itse haluaisi nähdä useammin. Se asia sitten täytyy itse kunkin yrittää ratkaista yhteisesti jälkipolven kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ylipäätään ikinä haluaa tutustua jatkuvasti uusiin ihmisiin? En minä ainakaan koskaan ole ollut kiinnostunut. Muutama pitkän ajan opiskelu/työkaveruus on vuosien aikana syventynyt ystävyydeksi. Muuten olen viihtynyt perhepiirissä. En usko että vanhana muutun..
Mä halusin nuorena. Nykyään en halua olla tekemisissä edes tuttujen kanssa.
N45
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni ylipäätään ikinä haluaa tutustua jatkuvasti uusiin ihmisiin? En minä ainakaan koskaan ole ollut kiinnostunut. Muutama pitkän ajan opiskelu/työkaveruus on vuosien aikana syventynyt ystävyydeksi. Muuten olen viihtynyt perhepiirissä. En usko että vanhana muutun..
Etkö ole koskaan muuttanut tai vaihtanut työpaikkaa?
Ihminen muuttuu vanhetessaan. Osalla muutokset voivat vaikuttaa sosiaalisuuteen: ei enää halua tutustua uusiin ihmisiin tai olla tekemississä muiden kuin lähisuvun kanssa.