Lue keskustelun säännöt.
MIksi monille vanhemmille ihmisille kelpaa vain omien lasten tai lapsenlapsien seura?
Eivät esim halua tutustua uusiin ikäisiinsä ihmisiin tai mennä harrastustoimintaan. Sitten valittavat yksinäisyydestä. Yritän ymmärtää?
Kommentit (251)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi tutustua uusiin ihmisiin? Osa niistä on jopa huijareita ja hyväksikäyttäjiä. Toki on mukava jutella bussissa tai kaupassa jonkun ventovieraan kanssa mutta en todellakaan anna yhteystietojani. N59
#vainsuomijutut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua pyöriä vieraiden vanhusten kanssa. Omat lapset ja lapseniapset ovat niin rakkaita.
Saavatko lapset ja lapsenlapset pyöriä muiden kanssa?
Tottakai. Hehän asuvatkin eri paikkakunnilla. En roiku heissä, mutta ovat aina tervetulleita. En silti kaipaa vieraiden vanhusten seuraa. On muutama hyvä ystävä ja viihdun hyvin yksin ja puolison kanssa.
Lapsille on hyvin ahdistavaa jos omilla vanhemmilla ei ole elämässään muita ihmisiä kuin lapset, joihin he sitten takertuvat.
Vierailija kirjoitti:
Mökkihöperöityminen on alkanut.
Eli siis moniin dementiatauteihin kuuluu pelokkuus vieraita ihmisiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille on hyvin ahdistavaa jos omilla vanhemmilla ei ole elämässään muita ihmisiä kuin lapset, joihin he sitten takertuvat.
TÄMÄ !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen tämmöisen ihmisen. Sillä niin paljon lapsia ja lapsenlapsia niin muu ei kiinnosta.
En tiedä meneekö ohi aiheen mutta meillä on vähän tämä tilanne. Kun lapsi syntyi niin moni vanhempi sukulainen halusi mielellään nähdä ja kutsuivat käymään, mökille ja muuta. Ollaan aika tavallinen pieni perhe, lapsi (nykyään nuori) on ollut kiltti ja hyväkäytöksinen, pärjää hyvin koulussa. Ei vaadita tai pyydetä täysihoitoa eikä edes pikkulapsiaikaan ollut tiukkoja rutiineja tai nukkumaanmenoaikoja.
Nyt on ollut yli kymmenen vuotta tilanne että kukaan ei ehdi tai halua nähdä, nämä samat ihmiset ovat niin kiinni omissa lapsenlapsissaan ja heidän hoitamisessa että hautajaisetkin pitää näiden mukaan suunnitella. Yksi lapsenlapsi on vielä pieni, muut jo esiteinejä tai teinejä. Kun pari kertaa ollaan nähty niin lähes ainoa mistä puhuvat ovat nämä lastenlapset. Kaikilla lapsenlapsilla on kaksi vanhempaa perheessä, kukaan ei ole vuorotyössä käyvä yksinhuoltaja.
Harmittaa oman lapsen puolesta kun hän varmaan ainakin nuorempana koki että hänet yhtäkkiä "hylättiin". Tiedän että kenenkään vastuu tai velvollisuus ei ole ryhtyä sijaisisovanhemmaksi. Mutta kyllä se vähän kummalta tuntuu kun ei voi kahta minuuttia kauemmin jutella ettei vaan kukaan omista lapsenlapsista loukkaannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valittavat lapsilleen yksinäisyyttä, vaikka miltei joka päivä soitellaan ja kerran viikossa tai kahdessa käydään. Samassa talossa tai viereisissä asuisi heidän naapureinaan kuitenkin paljon muitakin jopa tuttuja vanhuksia. Mikseivät seurustele toistensa kanssa aikansa kuluksi? Ei lapset voi alkaa tuntikaupalla monta kertaa viikossa pelkästään pitämään seuraa vanhemmilleen.
Hyvä huomio aloittajalta. Olen ihmetellyt samaa. Muutenkin suomalaiset on sellaisia erakkoja, mutta vanhetessaan piireistä tehdään niin pienet että näinköhän edes arkun kantajia on riittävästi. Omat lapset ja lapsen lapset riittäisivät, muita sukulaisia ja naapureita arvostellaan rajustikin. Oikein ketään ei enää hyväksytä. Lapsena koen tämän ahdistavana kun kaikki on kiinni meistä. Puhumattakaan, että olisi enää mukavia isompia sukujuhlia tms koska isovanhemmat eivät enää halua ympärilleen omia tai edes meidän lasten ystäviä ja suku rajoitettu tarkoituksella vain tähän perheeseen ei edes vanhempien sisaruksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omilla vanhemmillani ei ole ikinä ollut mitään muuta elämää kuin me lapset. Nyttemmin lapsenlapset. Ihan kiva, että on hoitoapua ollut aina ja nyt jo teini-ikäisillä lapsillani on läheiset suhteet isovanhempiinsa, mutta onhan tuo outoa. Lapsettomalla tädilläni on laaja sosiaalinen verkosto.
Sosiaalinen toimintakyky laskee iän myötä, kuten muukin toimintakyky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa en osaa sanoa, mä tunnen vain aktiivisia eläkeläisiä. Niin oman äitini ja hänen miehensä kuin oman kansalaisopistoryhmäni eläkeläisopiskelijat.
Minulle kelpaa kaikki seura. Enimmäkseen ystäväni ovat vuosiikymmenten takaa harrastuspiireistä. Miksi tarjotaan vain "uusia" tuttavuuksia, onhan ystäviä nuoruudesta, jopa lapsuudesta asti ja niistä nuoruuden harrastuksista. Innostun uusistakin tuttavuuksista, ilmoittauduin juuri syksyn ruskamatkalle mukaan, en tunne ketään. N77.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He ovat olleet aina sellaisia. Nuoruuden tavoite oli parisuhde, perhe ja oma koti. Työelämä vei suurimman osan arjesta ja työpaikalla oli pakko tutustua erilaisiin ihmisiin. Lasten itsenäistyessä ja eläkkeelle siirtyessä loppuu aika paljon ulkoiset hääräämiset ja jää aikaa itselleen. Se on monelle melkoinen elämänmuutos, isompikin kriisi, ja siinä voi yksinäisyyden tunne tuntua vaikealta. Jos omia harrastuksia ja ystäväpiiriään ei ole "ehtinyt" ajoissa hoitamaan ei niitä osaa hoitaa vanhemmitenkaan. Helpoin ratkaisu on valittaa yksinäisyyttään kuin miettiä, että kannattaako ryhdistäytyä ja kehittää sosiaalisia taitojaan.
Lapset ja lastenlapset ovat tuttuja, turvallisia, joissa voi roikkua tarjoamalla aina apuaan sekä olemalla osana kaikessa mahdollisessa lapsen elämässä. Ongelmia voi tulla, jos vanhempi ihminen ei osaa katsoa itseään ja etsimään elämäänsä muutakin kuin lapset perheineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille on hyvin ahdistavaa jos omilla vanhemmilla ei ole elämässään muita ihmisiä kuin lapset, joihin he sitten takertuvat.
TÄMÄ !
Jep. Itsellä vaativa työ (menee joskus illat ja viikonloput) ja lapsella omia kavereita ja harrastuksia niin ei todellakaan olisi intoa tai aikaa viettää aikaa mummon kanssa. Jatkuvasti valittaa kun hänen kanssaan ei tehdä mitään ja lähdetä minnekään. Ja on niin yksinäinen jne. On kateellinen siskolleen, joka kyllä käy lastenlastensa kanssa vaikka missä (koska toimii viikoittain heidän ilmaisena lapsenvahtinaan). Mutta toisaalta ei sitten kiinnosta tulla kuitenkaan katsomaan esim lapsenlapsensa jalkapalloturnausta, vaan aina pitäisi tehdä hänen juttujaan. Ja voitte kuvitella miten paljon 10 vuotiasta poikaa jaksaa kiinnostaa musikaali tai ravintolaillallinen yms.
Ei kai se aloittajan pointti se ollut, että miksi vanha ihminen rakastaa eniten omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Sehän on luonnollista, ja joillekin se riittää hyvin.
Vaan pointti taisi olla se, kun omien verisukulaisten kanssa vietettävä aika ei tunnu tyydyttävän kyseisen vanhuksen sosiaalisia tarpeita, ja sitten valitetaan yksinäisyyttä sen sijaan, että ottaisi vastuuta omasta sosiaalisesta elämästään.
Jotkut vanhemmat ihmiset ovat luonteeltaan niin vaikeita, etteivät he saa ystäviä. He voivat olla niin itsekeskeisiä, ettei toisten samanikäisten ihmisten vastavuoroinen kuuntelu kiinnosta.
Omat lapset ovat elämänsä ajan oppineet olemaan näiden vanhempien puutteiden kanssa ja osaavat edelleen toimia niin, että heidän ja vain heidän seuransa on toivottua
Vierailija kirjoitti:
Omilla vanhemmillani ei ole ikinä ollut mitään muuta elämää kuin me lapset. Nyttemmin lapsenlapset. Ihan kiva, että on hoitoapua ollut aina ja nyt jo teini-ikäisillä lapsillani on läheiset suhteet isovanhempiinsa, mutta onhan tuo outoa. Lapsettomalla tädilläni on laaja sosiaalinen verkosto.
Tuossa se yleisin syy tulikin, että lapsettomilla on enemmän ystäviä, koska he eivät ole kasvattaneet omia lapsia.
Lapsiperheen arki pyörii niin paljon lasten ympärillä, ettei ole aikaa muulle.
Sitten kun lapset ovat isoja ja olisi aikaa ystäville, ei niitä niin vaan luotettavia ja samanhenkisiä ihmisiä löydy.
Elämänkokemus on myös ihmistuntemusta ja nopeasti huomaa, jos toinen ihminen on määräilevä, liian utelias tai juoruileva.
Samoin myöskään ikuiset valittajat eivät ole hyvää seuraa, niiden kanssa omakin mieli apeutuu.
Ainahan se on helppoa sanoa, miten toisen pitäisi elää, mutta kun itse tulee samaan ikään, ymmärtää sitten.
Harrastusten puute on sitten omaa syytä, jos ei viitsi mitään kokeilla. Tai ei jaksa jos on sairauksia.
Turha valittaa yksinäisyyttään jos itse ei hae seuraa ikäisistään ihmisistä joilla on aikaa olla seurassa.
Saavatko lapset ja lapsenlapset pyöriä muiden kanssa?