Puskuri hupenee

Turhaan kitiset. Itse olette eläneet kuin miljonäärit.

Oletko itse töissä josta saat kohtalaista palkkaa? Ei kannata käyttää kaikkia säästöjä vaan ajoissa harkita esim. halvempaa asumismuotoa.

Elätte sinun tuloillasi tietysti. 

Mikä on sinun taloudellinen kontribuutiosi? Paljonko tienaat ja oletko ponnistellut omalta osaltasi tulojen kasvattamiseksi?

Ihan käyn töissä. Enkä kitise vaan mietin miten tämä yhteiskunta toimii. Ja miten voi sattua omalle kohdalle yllättäen kun firmoilla menee huonosti. Ja sitä miksei ihmiset uskalla kuluttaa. No tämän takia.

Tuliko tuo teille jonkinlaisena yllätyksenä? 

Minä valmistuin 90-luvun lamassa suoraan kortistoon. Elämä oli köyhää ja näköalatonta, koska harkkaripalkasta laskettu ansiosidonnainen oli niin pieni.

Olen siitä lähtien yrittänyt kerätä puskuria tiedostaen ansiosidonnaisen pienuuden ja keston määräaikaisuuden. Sitä paitsi ansiosidonnaista on heikennetty vuosien saatossa.

Vierailija kirjoitti:

Tuliko tuo teille jonkinlaisena yllätyksenä? 

Minä valmistuin 90-luvun lamassa suoraan kortistoon. Elämä oli köyhää ja näköalatonta, koska harkkaripalkasta laskettu ansiosidonnainen oli niin pieni.

Olen siitä lähtien yrittänyt kerätä puskuria tiedostaen ansiosidonnaisen pienuuden ja keston määräaikaisuuden. Sitä paitsi ansiosidonnaista on heikennetty vuosien saatossa.

Tuli ja ei tullut. Seuraan kyllä uutisia ja sillähän pahaanpäivään oli jotenkin varauduttu.

Mekin valmistuttiin ysärilamassa ja sillä takaraivoon jäi ylimääräisen velan välttely.

Tähän saakka on töitä riittänyt ja verojakin maksettu kiitettävästi yli kolkyt vuotta.

Minä jäin töistä pois omatoimisesti ilman tukia vuosia sitten. Piti vain suunnitella asia ennakkoon.

Vierailija kirjoitti:

Ihan käyn töissä. Enkä kitise vaan mietin miten tämä yhteiskunta toimii. Ja miten voi sattua omalle kohdalle yllättäen kun firmoilla menee huonosti. Ja sitä miksei ihmiset uskalla kuluttaa. No tämän takia.

Oletko niitä palstan "menkää töihin" huutelijoita, jotka uskoivat, että mitään pahaa ei voi sattua omalle kohdalle?

Sitä, että jotkut politikot ja elinkeinoelämä kehottaa kansalaisia kuluttamaan, ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Yksityistalous ei ole sama asia kuin kansantalous, vaan jokaisen pitää ennen kaikkea huolehtia omasta taloudestaan ja puskurista pahanpäivän varalle.

Sitä vartenhan puskuri on että käytetään kun tarvii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan käyn töissä. Enkä kitise vaan mietin miten tämä yhteiskunta toimii. Ja miten voi sattua omalle kohdalle yllättäen kun firmoilla menee huonosti. Ja sitä miksei ihmiset uskalla kuluttaa. No tämän takia.

Oletko niitä palstan "menkää töihin" huutelijoita, jotka uskoivat, että mitään pahaa ei voi sattua omalle kohdalle?

Ei ole tapana huudella ja käyttäytyä ikävästi. Kokeilin voiko täällä keskustella asiallisesti, koska aihe on ajankohtainen ja kiinnostava.

Lomautuksen aikana saa mennä töihin.

Ne menot pitää suhteuttaa tuloihin niin, että pärjää, kun se elämä ns yllättää, esim tulo laskee, hinnat nousee, jne. 

Vierailija kirjoitti:

Tuliko tuo teille jonkinlaisena yllätyksenä? 

Minä valmistuin 90-luvun lamassa suoraan kortistoon. Elämä oli köyhää ja näköalatonta, koska harkkaripalkasta laskettu ansiosidonnainen oli niin pieni.

Olen siitä lähtien yrittänyt kerätä puskuria tiedostaen ansiosidonnaisen pienuuden ja keston määräaikaisuuden. Sitä paitsi ansiosidonnaista on heikennetty vuosien saatossa.

Minä synnyin keskelle tuota 90-luvun suurta lamaa. Eikä tämä elämä ole edennyt, esim noihin lapsiin. Tiedostan, ettei sitä arkea kannata esim lähteä rahoittamaan arjenluotoilla vaikka sitä joka ostoksen yhteydessä tarjotaan. Kirjatkin lainaan kirjastosta, enkä tilaa äänikirjoja. Levyjä ja leffojakin lainaan tai ostan kirppareilta, enkä tilaa mitään suoratoistopalveluja, yms. Elän hyvin 90-luvun elämää ajamalla samalla polkupyörällä kun olen joskus teininä saanut. Kausiverhotkin on aika monelta kesältä jäänyt vaihtamatta. Ap nyt vaan nauttii siitä elämästä josta kaikki on niiiiin kanteellsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko tuo teille jonkinlaisena yllätyksenä? 

Minä valmistuin 90-luvun lamassa suoraan kortistoon. Elämä oli köyhää ja näköalatonta, koska harkkaripalkasta laskettu ansiosidonnainen oli niin pieni.

Olen siitä lähtien yrittänyt kerätä puskuria tiedostaen ansiosidonnaisen pienuuden ja keston määräaikaisuuden. Sitä paitsi ansiosidonnaista on heikennetty vuosien saatossa.

Tuli ja ei tullut. Seuraan kyllä uutisia ja sillähän pahaanpäivään oli jotenkin varauduttu.

Mekin valmistuttiin ysärilamassa ja sillä takaraivoon jäi ylimääräisen velan välttely.

 

Tähän saakka on töitä riittänyt ja verojakin maksettu kiitettävästi yli kolkyt vuotta.

Niin kauan kuin muistan, aina on ollut lama. Ei kai se niistä talousluvuista riipu. Se vain on, eikä se koskaan lopu, ennen kuin tulee jo seuraava. Kriisitietoisuus, kipeät leikkaukset ja epämääräisen uhkan tunnelma pesiytyivät ilmeisen pysyvästi yhteiseen tajuntaamme. Vaikka talous kasvaisi, päättäjien puheet vilisevät rakennesopeutuksia, niukkuutta, velkoja ja vajeita. Aina. Entä, jos kyseessä ei olekaan lama, vaan maan tavaksi tullut lamaannus? Sen voi jokainen lopettaa osaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko tuo teille jonkinlaisena yllätyksenä? 

Minä valmistuin 90-luvun lamassa suoraan kortistoon. Elämä oli köyhää ja näköalatonta, koska harkkaripalkasta laskettu ansiosidonnainen oli niin pieni.

Olen siitä lähtien yrittänyt kerätä puskuria tiedostaen ansiosidonnaisen pienuuden ja keston määräaikaisuuden. Sitä paitsi ansiosidonnaista on heikennetty vuosien saatossa.

Tuli ja ei tullut. Seuraan kyllä uutisia ja sillähän pahaanpäivään oli jotenkin varauduttu.

Mekin valmistuttiin ysärilamassa ja sillä takaraivoon jäi ylimääräisen velan välttely.

 

Tähän saakka on töitä riittänyt ja verojakin maksettu kiitettävästi yli kolkyt vuotta.

Niin kauan kuin muistan, aina on ollut lama. Ei kai se niistä talousluvuista riipu. Se vain on, eikä se koskaan lopu, ennen kuin tulee jo seuraava. Kriisitietoisuus, kipeät leikkaukset ja epämääräisen uhkan tunnelma pesiytyivät ilmeisen pysyvästi yhteiseen tajuntaamme. Vaikka talous kasvaisi, päättäjien puheet vilisevät rakennesopeutuksia, niukkuutta, velkoja ja vajeita. Aina. Entä, jos kyseessä ei olekaan lama, vaan maan tavaksi tullut lamaannus? Sen voi jokainen lopettaa osaltaan.

1990-luvun alun lamaakin on liioiteltu. Pahimmankin notkon aikana 80% työvoimasta kävi ihan normaalisti töissä. Ellei lähipiirissä ollut konkurssin tehneitä yrittäjiä tai työttömiä, suuri enemmistö ei huomannut lamaa muusta kuin lehtiotsikoista ja siitä, että kaikenlaista sai hetken ajan shopata entistä halvemmalla. On selvää, että Suomi on ongelmien äärellä ja eikä niistä pidä vaieta, mutta se ei ole koko todellisuus. Tämä on yhä yksi maailman hyvinvoivimmista ja vakaimmista maista, jonka kansalaisista iso osa saa elää maailman mittakaavassa suorastaan yltäkylläistä elämää. Kaikilla suomalaisilla ei mene hyvin, mutta valtaosa elää ihan kelpo elämää. 

Ja rahaa meillä kyllä on, mutta emme huomaa sitä enää. Kodeissa raha on muuntunut matkoiksi, harrastuksiksi, palveluiksi, tavaraksi, yms. Kaapit ovat täynnä, eikä kukaan voivottele ainakaan roinan puutetta. Samaan aikaan julkisessa taloudessa rahaa ei tunnu riittävän kunnolla mihinkään. Vai riittääkö sittenkin? Eivätkö monet julkiset palvelut kuitenkin ole aivan kohtuullisessa kunnossa? Se ei vain täytä kaikkia ihmisen narsistisia tarpeita. Jokainen voisi voisi myös nostaa sen katsee sieltä omasta navasta sille peiliin. Hippasen on päässyt unohtumaan keistä se yhteiskunta koostuu. 

Vierailija kirjoitti:

Lomautuksen aikana saa mennä töihin.

Sen lomautuksenkaan ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä jos vähänkin osaa lukea. Ilmoitin työnantajalle, että voin ottaa lomautuksen, jos tälle sopii, että se on riittävän pitkä ja voin mennä paikkaan x siksi aikaan. 

Ansiosidonnainen tosiaan leikkautuu aika paljon jo kun palkka on ollut esim. tuo 5000 brutto. Se ei enää olekaan sama prosenttiosuus palkasta kuin pienemmillä palkoilla.

Vierailija kirjoitti:

Ansiosidonnainen tosiaan leikkautuu aika paljon jo kun palkka on ollut esim. tuo 5000 brutto. Se ei enää olekaan sama prosenttiosuus palkasta kuin pienemmillä palkoilla.

Kiitos. Tämä oli yksi pointti ihmisten huuteluun. Enempi kolahti kun tajusin sairaspäivärahan leikkaantuvan myös rajusti. Puolessa vuodessa voi saada talouden ihan sekaisin mikäli on paljon kuukausimenoja.