Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini tapa ikäänkuin ignorata minut - näkökulmia, pliis!
11.05.2026 |
Tiedän, että aiheesta on jo joitakin pitkiäkin keskusteluketjuja, mm. se 70-luvun... jne, ja joitain olen lukenutkin. Toki noihin pitkiin ketjuihin myös tavallaan hukkuu viestejä, siksi tein nyt vielä omankin ketjun.
Tilanne ei ole kohdallani uusi, mutta prosessoinnin alla. Kaipaisin näkökulmia ja ehkä kirjavinkkejäkin. Terapiassa olen parhaillaan (muutenkin), ja sielläkin tämäkin kyllä on puheissa. Silti kaipaan teiltä vielä kommentteja, arvon AV:laiset <3
Lyhyesti tilanne tällä hetkellä: Olen reilu nelikymppinen. Itsellä ei ole lapsia, tämä on oma valintani. Tähän äitini jo aiemmin marttyroi "Voi, voi... Eikö minusta nyt tule mummoa...". No, minulla on kuitenkin yksi sisko (jäljempänä: Sisko), jolla nyttemmin sitten on lapsi, eli äidistä ON tullut mummo. Tätä lapsenlastaan äitimme höösää täysillä ja lepertelee tavalla jota en tiennyt hänen edes osaavan. Meidät omat lapsensa kasvatti kylmäkiskoiseen tyyliin, minä en rakkautta, lämpöä tai tukea saanut, Sisko nuorempana ehkä vähän enemmän.
Eilen olin äitienpäivän vietossa hieman edellämainittua isommalla porukalla, ja oli aluksi ihan mukavaa. Siinä räpsittiin joitain kuvia ohimennen, ja äitini sanoi, että jossain vaiheessa pitää vielä ottaa kunnon valokuvat. No, kahvittelun yms jälkeen hän sitten onkin: "No niin, otetaas nyt kuvat! Minä, Sisko ja Tyttärentytär!" No siinä otettiin kuvia, minäkin otin. Jotenkin kai odotin, että seuraavaksi sitten lisää kuvia muilla kokoonpanoilla, esim. hän ja hänen molemmat tyttärensä, äitienpäivä kun on, ja hänhän on äiti meille kahdelle. Vaan ei. Kuvat purkkiin ja se siitä! Eli hän tavallaan ignorasi minut, vaikka seisoin nenänsä edessä.
En nyt tiedä, kumpi on karumpi ajatus: Se, että hän ei jotenkin edes tajunnut tuota (eli tavallaan olen hänen mielestään jo kuin pois pyyhkiytynyt vähenpiarvoisena tyttärenä, joka ei hänelle lapsenlapsia suonut) vai että teki tuon jotenkin tahallaan (ja ilmeisesti sitten jotenkin nauttii siitä). Ajatuksia, vinkkejä?
En osannut tuossa nyt sitten mitään sanoa. Eli tyhjäksi jäi tilanne. Loppuilta kyllä meni epämääräisen huonon olon kourissa. Parille läheiselle olen tästä jo puhunut, terkkuja jos tunnistatte...
Kommentit (100)
Sukupolvikuva. Kolme sukupolvea. Ei niissä ole puolisoita tai muuta sukua.
Ap olisi voinut pyytää äiti - lapsikuvaa itsestään äitinsä kanssa tai äiti ja siskokset ilman lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ollut muita tilanteita tai kommentteja, joissa tuo äitisi toisen tyttären suosiminen käy ilmi? Siitähän siinä todennäköisesti on pohjimmiltaan kyse. Omalla kohdalla olen jo valitettavasti tottunut asiaan. Nykyään jopa huvittaa, miten räikeästi toisen sisaruksen suosiminen näkyy äidin käytöksessä. Kaikki puheenaiheet keskittyvät tähän toiseen ja minulta hädin tuskin edes kysyy mitään. Valokuvatilanteetkin ovat monesti sellaisia, että mieluusti jättää minut sinne kameran taakse. :)
Lapsen saatua huomasin sen räikeän kontrastin mikä oli siinä miten vanhempani ovat kohdelleet meitä lapsia ja miten he kohtelevat lapsenlapsiaan. Tuntui kummalliselta nähdä heissä piirteitä joita en lapsena ole nähnyt, kuten kehumista ja anteliaisuutta. Vanhempani pitivät yhtäkkiä enemmän yhteyttä, mutta eivät he edelleenkään olleet kiinnostuneet minusta vaan vain lapsista. Mutta keskusteltuani myös muiden lapsia saaneiden kanssa, ymmärsin tämän isovanhempikäytöksen olevan hyvin tyypillistä. Voisiko ap:n siskolla olla myös näin?
Eri asia on se, että jos vanhempi kohtelee sisaruksia eri arvoisesti. Ja tässä vaiheessa nostan esiin narsistikortin, lainaus netistä: "Narsistisen vanhemman perhedynamiikassa "suosikkilapsi" (usein kutsuttu kultalapseksi) on narsistin jatke, jonka kautta vanhempi toteuttaa omia ihailun tarpeitaan ja rakentaa omaa kiiltokuvaa. Suosikkilapsi ei ole narsistille ehdottoman rakas, vaan hänen asemansa perustuu siihen, että hän täyttää vanhemman odotukset ja heijastaa vanhemman haluamaa kuvaa täydellisyydestä". Tällainen on lapselle hyvin tuhoavaa, varsinkin kun narsistinen vanhempi ei sitä myönnä, tai perustelee käytöksensä pettymyksellä ja lapsen huonoudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei aikuinen saa sanottua että ottakaas minusta ja äidistä kuva kans ja ehdotella haluaamiaan kokoonpanoja.
Mutta kun äiti on äiti vaikka vanha ja äidinnpitää huomioida pikkune n
Kai häkellyin jotenkin siitä, kun nimenomaan äitienpäivän kuvia äitini pyysi siskoni kanssa mutta minun kanssani ei.
Muissa tilanteissa varmasti olisinkin osannut paremmin myös itse olla aloitteellinen.
Ei tässä niinkään niistä kuvista itsessään ole kyse, vaan tuosta asetelmasta ylipäätään.
Ap
MInä taas häkellyn siitä, että tahallisesti lapseton haluaa äitienpäivänä olla äiti ja päästä äitikuvaan.
Mihin ihmeen äitikuvaan!?
Siinä oli äiti, sisko ja siskon lapsi 4v olikohan.
Miten 4-vuotias sun mielestä sitten kuuluu äitikuvaan!? Ellei aikuinen lapsi myös..
Hyvin suurella todennäköisyydellä se nelivuotiaskin on tulevaisuuden vela, koska se osuus kasvaa koko ajan
Autisti vikisee ja äkisee. Inttää ja inttää. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Kysypäs ap isiltäsi neuvoa seuraavalla kerralla,pliis!
Hassua muuten että nuo isät onkin aina syytesuojan alla. Todellisuudessa kun palstaa lukee, niin harvemmin ainakaan nykymiehet saavat kiitosta isänä olemisesta tai parisuhdetaidoistaan.
Jotain oidipuskompleksiako miksi nämä keski-ikäiset naiset eivät koskaan vastuuta isää siitä millainen puoliso hän on ollut vaimolleen. Olivatko tukena? Auttoivatko lapsiperhearjessa? Uskon että sellainen oli todella harvinaista sen sukupolven miehiltä.
Onpa ihmeellistä miten noin pienestä asiasta saa noin paljon analysoinnin ja terapioinnin aihetta. Otsikon perusteella odotin, että tosiaan kävisi ilmi joku toistuva tapa tai käytösmalli tästä ignoraamisesta, mutta kyse olikin jostain yksittäisestä kuvan ottamishetkestä. Ei se elämä vatvomalla paremmaksi muutu, vaikka se saattaa hetkellisesti sen jälkeen siltä tuntuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi äidin pitäisi utsia ja urkkia keski-ikäisen lapsensa elämä joka asiaa myöten? Onko se joku rakkauden mitta?
No, sinä teit olettamuksia ja äitisi ei lukenut ajatuksia. Lopputulos sinulla on paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei aikuinen saa sanottua että ottakaas minusta ja äidistä kuva kans ja ehdotella haluaamiaan kokoonpanoja.
Mutta kun äiti on äiti vaikka vanha ja äidinnpitää huomioida pikkune n
Kai häkellyin jotenkin siitä, kun nimenomaan äitienpäivän kuvia äitini pyysi siskoni kanssa mutta minun kanssani ei.
Muissa tilanteissa varmasti olisinkin osannut paremmin myös itse olla aloitteellinen.
Ei tässä niinkään niistä kuvista itsessään ole kyse, vaan tuosta asetelmasta ylipäätään.
Ap
MInä taas häkellyn siitä, että tahallisesti lapseton haluaa äitienpäivänä olla äiti ja päästä äitikuvaan.
Mihin ihmeen äitikuvaan!?
Siinä oli äiti, sisko ja siskon lapsi 4v olikohan.
Miten 4-vuotias sun mielestä sitten kuuluu äitikuvaan!? Ellei aikuinen lapsi myös..
Hyvin suurella todennäköisyydellä se nelivuotiaskin on tulevaisuuden vela, koska se osuus kasvaa koko ajan
Autisti vikisee ja äkisee. Inttää ja inttää. 🤣
No lopeta sit, jos ittiäskin ärsyttää.
Meillä nuo kuvat otetaan kyllä niin, että on kaikki äidit ja lapset, myös aikuiset lapset mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei aikuinen saa sanottua että ottakaas minusta ja äidistä kuva kans ja ehdotella haluaamiaan kokoonpanoja.
Mutta kun äiti on äiti vaikka vanha ja äidinnpitää huomioida pikkune n
Kai häkellyin jotenkin siitä, kun nimenomaan äitienpäivän kuvia äitini pyysi siskoni kanssa mutta minun kanssani ei.
Muissa tilanteissa varmasti olisinkin osannut paremmin myös itse olla aloitteellinen.
Ei tässä niinkään niistä kuvista itsessään ole kyse, vaan tuosta asetelmasta ylipäätään.
Ap
MInä taas häkellyn siitä, että tahallisesti lapseton haluaa äitienpäivänä olla äiti ja päästä äitikuvaan.
Mihin ihmeen äitikuvaan!?
Siinä oli äiti, sisko ja siskon lapsi 4v olikohan.
Miten 4-vuotias sun mielestä sitten kuuluu äitikuvaan!? Ellei aikuinen lapsi myös..
Hyvin suurella todennäköisyydellä se nelivuotiaskin on tulevaisuuden vela, koska se osuus kasvaa koko ajan
Autisti vikisee ja äkisee. Inttää ja inttää. 🤣
No lopeta sit, jos ittiäskin ärsyttää.
Meillä nuo kuvat otetaan kyllä niin, että on kaikki äidit ja lapset, myös aikuiset lapset mukana.
Kuvia voi ottaa muissakin kokoonpanoissa kuin ryhmäkuvia. Mitkä tietysti tilaisuuksissa on myös tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysypäs ap isiltäsi neuvoa seuraavalla kerralla,pliis!
Hassua muuten että nuo isät onkin aina syytesuojan alla. Todellisuudessa kun palstaa lukee, niin harvemmin ainakaan nykymiehet saavat kiitosta isänä olemisesta tai parisuhdetaidoistaan.
Jotain oidipuskompleksiako miksi nämä keski-ikäiset naiset eivät koskaan vastuuta isää siitä millainen puoliso hän on ollut vaimolleen. Olivatko tukena? Auttoivatko lapsiperhearjessa? Uskon että sellainen oli todella harvinaista sen sukupolven miehiltä.
Mun isäni on nyt kasikymppinen ja voin sanoa, että mulla on ollut ihan paras isä. Hän on edelleen kiltein ihminen, jonka olen tavannut. Hyväntuulinen ja ahkera. Huolehti kaikesta ja äitiä kohteli kuin prinsessaa.
Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että äitini oli ja on edelleen ilkeä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysypäs ap isiltäsi neuvoa seuraavalla kerralla,pliis!
Hassua muuten että nuo isät onkin aina syytesuojan alla. Todellisuudessa kun palstaa lukee, niin harvemmin ainakaan nykymiehet saavat kiitosta isänä olemisesta tai parisuhdetaidoistaan.
Jotain oidipuskompleksiako miksi nämä keski-ikäiset naiset eivät koskaan vastuuta isää siitä millainen puoliso hän on ollut vaimolleen. Olivatko tukena? Auttoivatko lapsiperhearjessa? Uskon että sellainen oli todella harvinaista sen sukupolven miehiltä.
Mun isäni on nyt kasikymppinen ja voin sanoa, että mulla on ollut ihan paras isä. Hän on edelleen kiltein ihminen, jonka olen tavannut. Hyväntuulinen ja ahkera. Huolehti kaikesta ja äitiä kohteli kuin prinsessaa.
Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että äitini oli ja on edelleen ilkeä ihminen.
Niinpä tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidithän ne joutuu ne taistelut käymään. Laskeeko lapsen jonnekin mökille jo täysikäisen porukan mukaan vai myhäilerkö vaan ja tuommoisia tilanteita. Pitäiskö kotitöihinkin joskus osallistua vai haaveilla huoneessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysypäs ap isiltäsi neuvoa seuraavalla kerralla,pliis!
Hassua muuten että nuo isät onkin aina syytesuojan alla. Todellisuudessa kun palstaa lukee, niin harvemmin ainakaan nykymiehet saavat kiitosta isänä olemisesta tai parisuhdetaidoistaan.
Jotain oidipuskompleksiako miksi nämä keski-ikäiset naiset eivät koskaan vastuuta isää siitä millainen puoliso hän on ollut vaimolleen. Olivatko tukena? Auttoivatko lapsiperhearjessa? Uskon että sellainen oli todella harvinaista sen sukupolven miehiltä.
Mun isäni on nyt kasikymppinen ja voin sanoa, että mulla on ollut ihan paras isä. Hän on edelleen kiltein ihminen, jonka olen tavannut. Hyväntuulinen ja ahkera. Huolehti kaikesta ja äitiä kohteli kuin prinsessaa.
Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että äitini oli ja on edelleen ilkeä ihminen.
Niinpä tietysti.
Kyllä. Tänään menen katsomaan isää hoivakotiin, kun joutui hiljattain petipotilaaksi. Viime ajat ovat olleet raskaita, mutta silti hän jaksaa ilahtua vierailustani, juttelee mukavia ja heittää huumoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytkö terapiassa noin pikkujuttujen takia.
Minusta tuo tilanne voi olla ihan vain äidin itsekeskeisyyttä, ei niinkään toisen tyttären dissaamista. Puhuuko äitisi yleensäkin vain itsestään ja omista asioistaan? Tai tuosta lapsenlapsesta? Silloin sopisi tyyliin, että itsekeskeiselle ihmiselle ei vaan tule mieleen miltä tilanne näyttää, ihailee vain itseään ja mummouttaan.
Meillä anopista näkee, että on ilmeisesti saanut omilta lapsiltaan joskus palautetta asiasta, välillä oikein tuntuu keskittyvän siihen, että muistaa joskus kysyä muiltakin mitä heille kuuluu. Yleensä kuitenkin jutut ovat täysin omasta navasta, puhuu paljon ja lähinnä itsestään :). Satunnaisesti sitten arvostelee jotain kaukaisempaa sukulaista joka on tehnyt jonkun asian väärin - eli eri lailla kuin anoppi tekisi. Itsekeskeisyys ja kaiken paremmin tietäminen on vain jotenkin näiden yli 70-vuotiaiden oma taiteenlaji.
Äiti halusi kuvan kolmessa sukupolvessa ja sillä sipuli. Ei mitään draamaa vaikka sitä yrität vääntää.
Eihän se ole itsekeskeistä jos nuorempi tahtoo että vain hänen asioistaan vanhempi on kiinnostunut koska vanhan ihmisen asiat kyllästyttäviä?
Sitten kiukutellaan rajoista, milä on vanhan liikaa sotkeutumista ja uteliaisuuttA. Olipa känkkärä minkäikäinen tahansa häntä on vaikea miellyttää.
Käyt terapiassa muista syistä, kirjoitit. Eli johonkin tarpeeseen sitä tarvitset.
Voi olla, että olet ns. erityisherkkä ja näet helposti kaikessa suuria merkityksiä.
Äitisi on vain tavallinen ihminen. Kaikki äidit ovat. Ja on kauhean vaikeata olla aina jokaiselle täysin tasapuolinen. Lapsetkin on erilaisia, jollekin lapselleen voi olla helppo puhua ja jollekin pitää aina varoa ja ajatella sanojaan.
Olen itsekin ollut hiukan tuollainen sanojen vahtija, olet ottanut joskus kovinkin raskaasti sen, että äiti ihan selvästi suosi nuorinta lastaan ja se en ollut minä. Minua hän taas tarvitsi aina kun tuli joku vaikea tilanne hänelle. Sitten kelpasin. Se kismitti välillä kovastikin.
Onhan se ollut tavallaan raskasta, mutta olen kyllä päässyt siitä ajattelusta jo eroonkin. Täytyyhän aikuisen ihmisen ymmärtää. Kun oikein mietin, niin äitini oli aina hyvin itsekäs. Sitä hän ei tietenkään olisi myöntänyt, koska ei varmasti itse sitä huomannut. Mutta hän piti kyllä aina huolen siitä, että hän oli tässä se tärkeä ja hänet on huomioitava. Vain nuorin meistä sai olla siitä vapaa.
En varmasti ole osannut olla yhtään sen kummempi äiti omallenikaan. Ei pyhimys vanhempia ole, niin kuin joku tuolla alussa kirjoitti. Jokaisella on omat sisäiset demoninsa vaikka ei niitä tiedostaisikaan.
Ehkä ihan oikeasti kannattaisi jo suunnata itsenäiseen aikuisuuteen välittämättä siitä, mitä ne äidit ja anopit tekee ja sanoo.
Jos sinusta tuntuu, että äitisi ignooraa sinut, niin se voi olla jossain vaiheessa eduksesikin. Ehkä se on sitten se siskosi, joka huolehtii äidistäsi enemmän, kun tämä kunnolla vanhenee. Ja ole kiitollinen, ettei eletä entisiä aikoja, jolloin lapseton tytär ja täti oli koko suvun työjuhta ja kaikkien komennettavissa.
Sinä saat elää aika vapaata elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysypäs ap isiltäsi neuvoa seuraavalla kerralla,pliis!
Hassua muuten että nuo isät onkin aina syytesuojan alla. Todellisuudessa kun palstaa lukee, niin harvemmin ainakaan nykymiehet saavat kiitosta isänä olemisesta tai parisuhdetaidoistaan.
Jotain oidipuskompleksiako miksi nämä keski-ikäiset naiset eivät koskaan vastuuta isää siitä millainen puoliso hän on ollut vaimolleen. Olivatko tukena? Auttoivatko lapsiperhearjessa? Uskon että sellainen oli todella harvinaista sen sukupolven miehiltä.
Nyt puhutaan vanhemmuudesta. Lasten asia ei ole kantaa vanhempiensa parisuhteen ongelmia, eikä niistä ketään vastuuttaa.
Ihan saakelin itsekäs ajatuskin, ettei äiti kanna vastuuta edes niistä.
Alue: Aihe vapaa
Mihin ihmeen äitikuvaan!?
Siinä oli äiti, sisko ja siskon lapsi 4v olikohan.
Miten 4-vuotias sun mielestä sitten kuuluu äitikuvaan!? Ellei aikuinen lapsi myös..
Hyvin suurella todennäköisyydellä se nelivuotiaskin on tulevaisuuden vela, koska se osuus kasvaa koko ajan