Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eläkeläiset, hoiditteko te aikoinaan omat vanhempanne ja isovanhempanne?
11.05.2026 |
Nyt kun on ollut puhetta tästä hoivavastuun siirtämisestä omaisille, haluaisin kysyä, miten oli ennen vanhaan?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvussamme asutaan omassa kodissa kuolemaan asti ja lähdetään saappaat jalassa.
Suvun vanhin asuu kotonaan ilman yhteiskunnan apua ja on 99-vuotias.
Kun vanhus joutuu hoivakotiin, hänellä ei ole enää mitään mahdollisuutta saavuttaa kovin korkeaa ikää. Siitä "hoito" pitää huolen.
Ei vaan terveys, tai sen puute, pitää huolen. Hoivakotiin pääsee vain hyvin huonokuntoisena. Silloin ei edes maksimimäärä kotihoidon palveluja riitä.
Aivan fakta kuitenkin on, että mitä pidempään pärjäät kotona, sen vanhemmaksi voit elää.
Pirteäkin kotona pärjännyt vanhus päätyy hautaan nopeasti, jos syystä tai toisesta joutuu hoivakotiin.
Vain todella sitkeät elävät hoivakodissa jopa muutaman vuoden, kun omaiset jaksavat käydä syöttämässä ja juottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan täysjärkinen vanhus ei muuta lastensa riesaksi lähemmäs heitä. Ei tulisi mieleenikään vaatia lapsiltani mitään. 82 v.
Juuri melko lähipiirissä tapaus kun lapsi yrittää vaatia isäänsä muuttamaan lähelleen 400 kmn päähän. Isä, täysin "päästään kunnossa" on niin vihainen vaatimuksesta. Hän huolehtii itsensä eikä kenenkään tarvitse sotkeutua ja komennella. (DI on, palstan henkeen tiedoksi)
Eli edellinen ei missään nimessä halua auttaa vanhempiaan kauppa-asioissa, vaikka he asuisivat naapurissa. Selevä.
Yhdessä sisarusten kanssa hoidettiin. Tai ehkä sana hoitaa on väärä... elämäntapa oli yhteisällisempi ja vastavuoroisempi.
Kun isäni kuoli, äiti ei pysynyt hoitamaan pientilaa yksin ja muutti meidän lasten luo kaupunkiin..Hoiti milloin ketäkin lapsenlapsista, me lapset taas maksettiin asuminen ja ruoka. Kesät oli kotitilalla maalla ja osa lapsenlapsista siellä mukana.
Kun kansaneläkettä alkoi saada, ei enää elätetty häntä..Hän auttoi meitä ja me häntä sitten, kun ikää tuli enemmän ja sairauksia.
Siihen aikaan kaikki teki osansa, olipa aikuinen, lapsi tai vanhus.
Appivanhemmat asui omassa mökissään. Joka toinen viikonloppu pakkauduttiin autoon ja ajettiin 100 km suuntaansa..Lauantaista perjantaihin siellä.. Autettiin kasvimaalla, kuljettiin kauppaan, tehtiin mitä milloinkin tarvitsi.
T. Mummeli 80
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan täysjärkinen vanhus ei muuta lastensa riesaksi lähemmäs heitä. Ei tulisi mieleenikään vaatia lapsiltani mitään. 82 v.
Juuri melko lähipiirissä tapaus kun lapsi yrittää vaatia isäänsä muuttamaan lähelleen 400 kmn päähän. Isä, täysin "päästään kunnossa" on niin vihainen vaatimuksesta. Hän huolehtii itsensä eikä kenenkään tarvitse sotkeutua ja komennella. (DI on, palstan henkeen tiedoksi)
Eli edellinen ei missään nimessä halua auttaa vanhempiaan kauppa-asioissa, vaikka he asuisivat naapurissa. Selevä.
En tiiä mitä tarkoitit. Kirjoitin tuon kommentin, olen 82, en halua olla lapsilleni riesa. Saan kauppa-asiat hoidettua muutenkin. En muutraisi heidän lähelleen. Nyt joitakin satoja km välimatka
Kyllä ne minun isovanhempani elivät aivan kaikki kotona kuolemaansa saakka. Kukaan ei ollut laitoshoidossa. Mutteivät eläneetkään kamalan vanhoiksi.
Alue: Aihe vapaa
Isäni äiti kuoli 70-luvun alkupuolella aivokasvaimeen 61-vuotiaana. Isänisä asui meidän kanssa muutaman vuoden, mutta sitten sai sairauskohtauksen 80-luvun loppupuolella ja sairaalajakson jälkeen meni vanhainkotiin.
Äidinäiti kuoli Parkinsonin tautiin -93 ja äidinisä huolehti hänestä niin pitkään kuin mahdollista. Äidinisä eli pitkään ja aika loppuun asti oli vielä kotona.
Eli kirjoitin nyt vanhempieni puolesta. Olen itse syntynyt -79 ja vanhempani asuvat vielä kumpikin kotonaan. Isä on 79 ja asuu yksin omakotitalossa. Äiti on 65 ja asuu yksin tilavassa kerrostaloasunnossa.