Lue keskustelun säännöt.
Työn aloittamisen jälkeen ei riitä enää aika, voimat eikä mielenkiinto kaveruussuhteiden
17.11.2011 |
ylläpitoon.
Aloitin tässä syksyllä työt. Sitä ennen olin äitiyslomilla ja hoitovapailla viimeiset 5 vuotta putkeen.
Työt ovat alkaneet hyvin, ja tykkään töistäni. On ihanaa käydä töissä!
Ainoa miinuspuoli tässä on se, että työni on hyvin sosiaalista, joten en enää työpäivieni jälkeen jaksa/halua viettää vähäistä vapaa-aikaani ihmisten parissa. (Paitsi tietysti oman perheeni kanssa).
Ja suorastaan tunnen ehdottomasti tarvitsevani aikaa vain itselleni ja perheen kesken olemiselle illat ja viikonloput, jotta jaksan ja nautin siitä sosiaalisesta työstäni.
Itselleni tämä ei siis sinänsä ole ongelma, koska en enää kaipaa kavereideni seuraa. Varsinkin, kun monet kavereistani olivat oikeastaan vain sellaisia mammakerhoista bongattuja äitituttuja, joiden kanssa elettiin pikkulapsi- ja kotiäitiaikaa, mutta sen vaiheen mentyä ohi, en enää näe meillä olevan oikeasti mitään, mikä todella yhdistäisi meitä toisiimme. Juttumme olivat aina (ainakin minun mielestäni) tyhjänpäiväistä höpötystä lasten tekemisistä ja siivouksista jne.
Sellaista merkityksetöntä small talkia siis.
Ja mikä siis on se ongelma: no nämä kaverini eivät ole vielä työelämässä (tai sitten he tykkäävät small talk-ystävyyksistä?) joten he ehdottelevat vähän väliä tapaamisia ja kyläilyjä. Aina olen vastannut, että en ehdi töiden takia tms. mutta viestit eivät vaan ota loppuakseen? Enkä haluaisi kuitenkaan vaikuttaa tylyltä.
Haluaisin vaan vilpittömästi toivottaa hyvää loppuelämää ja jos joskus jossain satuttais törmäämään, voitas vilpittömästi hymyillä ja vaihtaa kuulumisia, mutta että ei yritettäis järjestämällä järjestää tapaamisia tai pitää enää yhteyttä.
Mutta ei kai sellaista voi suoraan sanoa...
Kommentit (3)
Mulla oli viime syksynä vastaava tilanne. Tuntui todella "kuiviin imetyltä" työpäivän jälkeen, nimenomaan sosiaalisesti. Vasta kevään puolella aloin taas jaksaa muitankin sosiaalisia suhteita ja nyt näen ystäviäni niin usein kuin vain suinkin ehdin.
Luulen, että uuden aloittaminen, kaikki uudet ihmiset jne. syö voimia. Kyllä asia tasoittuu (varmaankin myös sinun kohdallasi). Yritä silti pitää edes vähän yhteyttä kavereihisi, myöhemmin voit oikeasti haluta nähdä heitä enemmän, älä nyt loukkaa heitä liikaa. Toki ota tarvitsemasi aika myös itsellesi, mutta pikkuisen voi "tsempata" vaikka tuntuu, ettei jaksaisi ja huvittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika on rajallista, mutta kyllä siitä ystävillekin liikenee. Sääli jos sinulla ei ole yhtään oikeaa ystävää jonka seurasta nauttii oikeasti.
Itselläni on muutama hyvä ystävä joiden kanssa tapaamme viikottain ja lisäksi muutama joiden kanssa soittelemme usein ja tapaamme hieman harvemmin. Näiden lisäksi muutamia joiden kanssa pidämme yhteyttä harvemmin, joitain kertoja vuodessa. Itselleni ystävät ovat henkireikä tässä arjen pyörityksen keskellä.
ja heille tietysti järjestän aikaa. Mutta aloituksessani puhuin näistä tyhjänpäiväisistä small talk- kaveruussuhteista.
Ja toisekseen, mikä on toiselle henkireikä, ei ole välttämättä sitä toisille :)
Läheiset, rakkaat ihmiset ovat hyvin tärkeä asia minunkin elämässäni, mutta minulle henkireikä on yksinoleminen. Yksinolo "lataa akkujani".
ap
Aika on rajallista, mutta kyllä siitä ystävillekin liikenee. Sääli jos sinulla ei ole yhtään oikeaa ystävää jonka seurasta nauttii oikeasti.
Itselläni on muutama hyvä ystävä joiden kanssa tapaamme viikottain ja lisäksi muutama joiden kanssa soittelemme usein ja tapaamme hieman harvemmin. Näiden lisäksi muutamia joiden kanssa pidämme yhteyttä harvemmin, joitain kertoja vuodessa. Itselleni ystävät ovat henkireikä tässä arjen pyörityksen keskellä.