Lue keskustelun säännöt.
Surettaa, kun jää kokematta kaikki polttarit, häät, baby showerit ja muut, kun ei ole ystäväporukkaa
03.05.2026 |
Minulla on yksi ystävä, hänkin asuu kaukana ja on kiireinen muiden ystäviensä kanssa. Sitten on joitakin sen verran kaukaisia tuttavia, että eivät koe tarpeelliseksi juhliini osallistumista (olen aiemmin kysynyt ja on tuntunut nololta, kun ovat ihmetelleet kutsutuksi tulemista ja kieltäytyneet). Sukulaiset asuvat kaukana, iso osa on iäkkäitä ja serkkuja ei ole koskaan kiinnostanut yhteydenpito. Surettaa, kun jää kokematta kaikki polttarit, häät, baby showerit, kun ei ole ketään, kuka olisi juhlistanut minua. Eikä ole ystäväporukkaa, jonka kanssa juhlia viettää. Kukaan ei ole järjestämässä mitään, enkä tietenkään saa kutsuja muidenkaan juhliin, kun ei ole ystäväporukkaa. Muita, jotka surevat samaa?
Kommentit (31)
Voihan niitä kavereita alkaa siunaantua eri elämäntilanteiden myötä jatkossa.
Ja pienelläkin porukalla voi juhlistaa ja viettää tapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakaan ei ole kaveriporukkaa, joten Luojan kiitos ei ole tarvinnut osallistua polttareihin tai baby showereihin. Sukulaisten häissä olen ollut, ja omissa häissäni oli minun ja miehen lähisukulaiset, miehen kavereita myös joitakin. Riitti hyvin minulle.
Sinulla on mies !Se on ero.
Mietin juuri että yksiinkään häihin ei ole tullut kutsua.,On yksiin, mutta väärä päivä,,,,Hyvin vähän minuakaan on kukaan tarjonnut juhliin.
Ei vaan ollut helpotus, ettei tarvitse osallistua kaiken maailman kissanristijäisiin.
Valitettavasti sama täällä. Surettaa valtavasti. Olisin ikionnellinen jos olisi kaveriporukka, johon kuulua ja jonka kanssa suunnitella ja viettää juhlia, mennä mökille. Yritän kyllä olla toiveikas, että jos elämään siunaantuisi uusia kavereita/ystäviä elämänmuutoksen myötä. Kun katsoin Maria Veitola yökylässä, laitoin huomiolle, kuinka hyvin erilaiset ihmiset ovat löytäneet sydänystävän eri-ikäisinä ja erilaisissa elämäntilanteissa, jopa yllättäen. Toivon samaa itselleni ja sinulle ja meidän kaltaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä ehdit hommata kaveriporukan ainakin vanhemmille päiville. Nuorena pitää olla aktiivinen. Ja kaverisuhteita pitää jatkuvasti pitää yllä.
Itse juuri tänään mietin, että meillä on jo yli 20 vuoden perinteet, kuinka vietetään uudet vuodet, vaput ja juhannukset yhdessä. Ja kun lapset ovat muuttaneet pois kotoaan jokaisella, niin nekin haluavat edelleen osallistua näihin meidän boomereiden kanssa.
Minulla ei ole sukulaisiakaan kun kaikki on kuolleet. Töissä näkee vähän ihmisiä. Ystäviä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo kaikki on lähinnä turhanpäiväistä pönötystä ja ulkokultaista "ystävyyttä", jolla ei ole mitään tekemistä oikean ystävyyden kanssa. Näitä kehdosta hautaan -bestiksiä on oikeassa elämässä vähän ja elokuvissa nähtyjä isoja ystäväpiirejä on harvalla.
Mulla on pienesti kavereita, mutta liian paljon sisaruksia ja serkkuja. Saan kutsuja heidän kissanristijäisiin jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo kaikki on lähinnä turhanpäiväistä pönötystä ja ulkokultaista "ystävyyttä", jolla ei ole mitään tekemistä oikean ystävyyden kanssa. Näitä kehdosta hautaan -bestiksiä on oikeassa elämässä vähän ja elokuvissa nähtyjä isoja ystäväpiirejä on harvalla.
Sulle ei taida koskaan tapahtua mitään oikeasti kivaa. Pönötät jossain metsässä kannon nokassa ja nautit hirven pissan etäisestä tuoksusta. Kainaloissa tuput sammalta, koska se on käsityksesi hauskasta.
Tuli biletettyä ja rellestettyä niin hyvin nuorempana että saa paikkailla jälkiä lopun ikäni. Ei menny bileet ains putkeen. Mutta noh hengissä ollaan. \o/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa. Kun on ikää tullut riittävästi niin aika turhia ja pinnallisia juttuja nuo kekkerit. Elämässä on niin paljon mukavampia ja elämänlaatua kohentavia asioita ettei oikein jaksa kiinnostaa enää.
https://www.city.fi/ihmissuhteet/ei-kaveriporukkaa-aikuisena-tama-yllat…
Hiljattain oli ketju täällä, jossa kerrottiin ettei ole yhtään ystäviä (paitsi puoliso) ja kommentoijat kehuivat että niin juuri kuuluukin olla, se on parasta ja ystäviä ei tarvita. Mutta niin, tämäkin siinä on haittapuolena sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Kun on ikää tullut riittävästi niin aika turhia ja pinnallisia juttuja nuo kekkerit. Elämässä on niin paljon mukavampia ja elämänlaatua kohentavia asioita ettei oikein jaksa kiinnostaa enää.
https://www.city.fi/ihmissuhteet/ei-kaveriporukkaa-aikuisena-tama-yllat…
Sosiaalisilla suhteilla on merkittävä merkitys ihmisiin. Se on tutkimusten mukaan merkittävimpiä asioita jotka mm. vaikuttavat ihmisen terveyteen ja elinikään.
En tiedä, mihin elämänlaatuun paljon mukavampiin asioihin viittaat.
Kyllä mua tuossa tilanteessa harmittaisi enemmän se, että ei ole kaveria lenkkipolulle, teatteriin tai ihan arkisiin tilanteisiin. Joku, jolle välillä purkaa sydäntä ja vastaavasti olla tukebmba, kun kaverilla on tilanne päällä. Ei se, ettei pääse häihin tai polttareihin.
Mulla on paljon kavereita, mutta en ole koskaan ollut polttareissa enkä baby showereissa. Ei ole kukaan sellaisia viettänyt.
Kavereita saattaa saada liittymälä johonkin seuraan tai yhdistykseen tai harrastamalla vapaaehtoistoimintaa. Jos etsii vastakkaista sukupuolta niin naisen ei kannata mennä ompeluseuraan eikä miehen alkaa pelaamaan miesten pallopelejä.
Onni on ettei tarvitse juosta kissanristiäisissä. Opi pitämään omasta seurasta, se on usein parasta.
Mulla on onneksi muutama ystävä, mutta he eivät ole keskenään ystäviä eli mitään porukkaa ei saa koottua. Moni on perheellinen ja on välimatkaa, muilla on omia perinteitä juhlapyhille. Eipä ole miestäkään joten ei ole ole häitä, polttareita tai baby showereita tulossa muutenkaan. Joskus se surettaa kun omassa elämässä ei tunnu olevan mitään julistamista eikä ole kaveriporukkaa jonka kanssa juhlia juhannusta. Toisaalta olen aika introvertti ja kuormitun helposti, olen "outo" (epäilen itselläni autisminkirjoa myös), enkä jaksaisi itsekään olla se aktiivinen yhteydenpitäjä, joten omaa syytähän se on ettei ole läheisiä suhteita ihmisiin eikä paljon kavereita.
Minullakaan ei ole kaveriporukkaa, joten Luojan kiitos ei ole tarvinnut osallistua polttareihin tai baby showereihin. Sukulaisten häissä olen ollut, ja omissa häissäni oli minun ja miehen lähisukulaiset, miehen kavereita myös joitakin. Riitti hyvin minulle.