Lue keskustelun säännöt.
Surettaa, kun jää kokematta kaikki polttarit, häät, baby showerit ja muut, kun ei ole ystäväporukkaa
03.05.2026 |
Minulla on yksi ystävä, hänkin asuu kaukana ja on kiireinen muiden ystäviensä kanssa. Sitten on joitakin sen verran kaukaisia tuttavia, että eivät koe tarpeelliseksi juhliini osallistumista (olen aiemmin kysynyt ja on tuntunut nololta, kun ovat ihmetelleet kutsutuksi tulemista ja kieltäytyneet). Sukulaiset asuvat kaukana, iso osa on iäkkäitä ja serkkuja ei ole koskaan kiinnostanut yhteydenpito. Surettaa, kun jää kokematta kaikki polttarit, häät, baby showerit, kun ei ole ketään, kuka olisi juhlistanut minua. Eikä ole ystäväporukkaa, jonka kanssa juhlia viettää. Kukaan ei ole järjestämässä mitään, enkä tietenkään saa kutsuja muidenkaan juhliin, kun ei ole ystäväporukkaa. Muita, jotka surevat samaa?
Kommentit (31)
Itse en menisi mistään hinnasta moisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on onneksi muutama ystävä, mutta he eivät ole keskenään ystäviä eli mitään porukkaa ei saa koottua. Moni on perheellinen ja on välimatkaa, muilla on omia perinteitä juhlapyhille. Eipä ole miestäkään joten ei ole ole häitä, polttareita tai baby showereita tulossa muutenkaan. Joskus se surettaa kun omassa elämässä ei tunnu olevan mitään julistamista eikä ole kaveriporukkaa jonka kanssa juhlia juhannusta. Toisaalta olen aika introvertti ja kuormitun helposti, olen "outo" (epäilen itselläni autisminkirjoa myös), enkä jaksaisi itsekään olla se aktiivinen yhteydenpitäjä, joten omaa syytähän se on ettei ole läheisiä suhteita ihmisiin eikä paljon kavereita.
Aika lailla sama itsellänikin paitsi että enää ei ole yhtäkään ystävää, koska en jaksanut olla se ainoa aktiivinen yhteydenpitäjä.
Ala mun kamuksi, tosin polttareita ja häitä ei ole tiedossa mutta never say never... hautajaiset varmasti, mutta kumman ensin?
Itteeni ei kiinnostais osallistua mihinkään hömppäjäisiin joten Luojan lykky ettei kutsuja tule😅
On tullu käytyä häät ja niin monet hautajaiset että ei jaksais enää niitä. 11 hautajaiset tähän mennessä 12 tulossa ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo kaikki on lähinnä turhanpäiväistä pönötystä ja ulkokultaista "ystävyyttä", jolla ei ole mitään tekemistä oikean ystävyyden kanssa. Näitä kehdosta hautaan -bestiksiä on oikeassa elämässä vähän ja elokuvissa nähtyjä isoja ystäväpiirejä on harvalla.
Sulle ei taida koskaan tapahtua mitään oikeasti kivaa. Pönötät jossain metsässä kannon nokassa ja nautit hirven pissan etäisestä tuoksusta. Kainaloissa tuput sammalta, koska se on käsityksesi hauskasta.
Ei varmaan tulekaan.
Mutta sittenhän kuolen niin. Voi vain elää. Eikä itseään tarvitse vihata sen vuoksi, että on laimeaa, latteaa, tylsää, harmaata, kun sen on jo hyväksynyt. Näillä kokemuksilla ja tällä persoonalla en usko, että tulen koskaan elämään mitään kovin jännittävää elämää loppujen lopuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakaan ei ole kaveriporukkaa, joten Luojan kiitos ei ole tarvinnut osallistua polttareihin tai baby showereihin. Sukulaisten häissä olen ollut, ja omissa häissäni oli minun ja miehen lähisukulaiset, miehen kavereita myös joitakin. Riitti hyvin minulle.
Sinulla on mies !Se on ero.
No eikö polttareita vietetä ennen häitä ? Babe showeria vietetään kun on vauva tulossa. Miksi siis viettää kumpaakaan jos ei ole sitä miestä ? Tai vielä enemmän surra ystävien puutetta kun ei noita voi juhlia ystävien kanssa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseä hävettää jos ennalta se että omiin hautajaisiin ei tule muuta kuin ydinperhe. No, minkäs teet. Niitten muitten juhlien osalta olen jo suruni surrut.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti sama täällä. Surettaa valtavasti. Olisin ikionnellinen jos olisi kaveriporukka, johon kuulua ja jonka kanssa suunnitella ja viettää juhlia, mennä mökille. Yritän kyllä olla toiveikas, että jos elämään siunaantuisi uusia kavereita/ystäviä elämänmuutoksen myötä. Kun katsoin Maria Veitola yökylässä, laitoin huomiolle, kuinka hyvin erilaiset ihmiset ovat löytäneet sydänystävän eri-ikäisinä ja erilaisissa elämäntilanteissa, jopa yllättäen. Toivon samaa itselleni ja sinulle ja meidän kaltaisille.
No minä olen lyönyt hanskat tiskiin ystävien osalta, olen jo yli 50 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tällaista vinkumista. Tee asian eteen jotakin, mene harrastuksiin joissa on muitakin. Jumppaan, salille, erlaisiin kulttuuri- tai liikuntatapahtumiib, tanssikursseille ja lavatansseohin. Liity erilaisiin yhteisöihin, esim latuyhdistykset jos pidät liikunnasta, kulttuuriyhdistykset jne. Juttele tapahtumissa eri henkilöille, ole aktiivinen jos liityt jonnekin yhteisöön ja ole positiivinen älä valittaja. Kotoa ei kukaan tule hakemaan. Itse olen löytänyt kavereita ja ystäviä vaellusmatkoilta, tanssikursseilta, tansseista ja joogasta, samat harrastukset yhdistää.
Oon helpottunut ettei ole ollut vaarallisia meluisia polttareita, häitä kirkossa, vauvahöpötyksiä ja muuta muotipakotettua juttua.