Mitä olet joskus tehnyt, mikä hirvittää näin jälkeenpäin, tai sitten hänmästyttää?

Naureskelen: mitäköhän tuo häNmästyttää tuli? Ap

Liftaamaan en enää lähtisi.

Lapsena ja nuorena tuli tehtyä jotain uhkarohkeaa, jota en enää tekisi. Omalla kylällä oli joen ylittävä silta, sen yläkaaria pitkin käveltiin ja alarakenteissa kiipeiltiin niin että joen kuohut näkyivät alla. Kiipeiltiin talojen katoille ja hypittiin sieltä lumihankeen.

Kalliokiipeily

Kävellyt junaradalla ja väistänyt ohiajavaa junaa penkalle. Kivenmurikat vaan ropisi pään ylitse, ei mitään järkeä koko touhussa.

80- luvulla interraililla 18 vuotiaana kaverini kanssa tuli aika luottavaisesti kuljettua Italiassa ja Kreikassa sekä paikallisten, että siellä opiskelemassa olleiden muunmaalaisten  (pari afrikkalaista, pari arabipoikaa) nuorten miesten kanssa yötä myöten ja jopa heidän asunnoillaan. Maailma oli toki turvallisempi silloin, mutta silti. Mukavia poikia ja herrasmiehiä olivat kaikki ja mitään ei tehty. No joitakin suudeltiin, mutta siihen jäi. 

Kävin Munkkivuoren korkeimman talon katolla koska talkkari oli yllytyshullu. Sen kanssa käytiin.

Nuorempana nukuin aina välillä kesäöitä keskustassa leikkipuistossa puskan alla (pikku känösessä) kun kotiin oli mukamas niin pitkä kävelymatka. 

On ihan ihme ettei minulle tehty ikinä mitään pahaa, kaikenmaailman setiä noissa puistoissa kuitenkin myös heilui.

Terkuin nykyään raitis nainen 35

Elvytin kuolevaa ihmistä bussin lattialla.

Autoin Lahden moottoritiellä kolarin ajaneita ihmisiä pilkkopimeässä, lumipyryssä. Miten pääsinkin hengissä kaistojen yli? Toinen auto oli kaiteiden päällä vinossa, kuski jumissa ja käsivarsi murtunut. Toisen auton kuski säntäili hysteerisenä pitkin tietä ja piti ottaa kiinni. Oli kuulemma hätäväistänut suksia, jotka oli olleet kaistalla. Oli kai ajatellut että sitten on se hiihtäjäkin siinä.

Nuorena hyppäsin hyppyrimäestä, isoja reikiä kun laudat oltiin revitty rikki. Ei sentään mäkiosassa mutta kun kiikuin ylös , siellä tasossa. 

Vierailija kirjoitti:

Kävellyt junaradalla ja väistänyt ohiajavaa junaa penkalle. Kivenmurikat vaan ropisi pään ylitse, ei mitään järkeä koko touhussa.

Kersana mentiin rautatiesillalle, kun juna tuli. Kun litistyi kaidetta vasten, juna ei osunut. Ei ehkä fiksuinta. 

Vierailija kirjoitti:

Liftaamaan en enää lähtisi.

Sama. Enkä päästäisi tuntematonta saatille viihteen jälkeen. 

Leikittiin pienenä lähellä menevällä radalla, kun juna tuli väistettiin kallionkoloon. 

Olen myös pienenä mennyt isompien mukana ihan uimataidottomana pelkän pienen uimarenkaan kanssa pitkälle järvenselälle saakka. 

Öisin tuli nuoren käveltyä tosi huolettomasti suurkaupungeissa. Olin varmaan niin köyhän näköinen, että kukaan ei ikinä kiinnittänyt minuun mitään huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Kävin Munkkivuoren korkeimman talon katolla koska talkkari oli yllytyshullu. Sen kanssa käytiin.

Vai sinäkö olit yllytyshullu? Se, jota yllytettiin.

Kirjoittanut ylioppilaaksi 80-luvulla. Minusta se on käsittämätöntä. Olen nähnyt painajaisen kaltaisia unia, joissa toistuvana kuviona on se, että koska olin niin huono matematiikassa, ylioppilaskokeiden tulos on mitätöity ja minun on suoritettava pari lukion matikan kurssia uudelleen voidakseni palauttaa ylioppilasstatukseni.

Minä kävelin nuorena naisena baarista Helsingin kantakaupungissa kotiin keskellä yötä yksin. En enää ikinä tekisi niin.

Vierailija kirjoitti:

Kävellyt junaradalla ja väistänyt ohiajavaa junaa penkalle. Kivenmurikat vaan ropisi pään ylitse, ei mitään järkeä koko touhussa.

Junaradasta tuli mieleeni. Meidän lähellä on joki jossa koski ja sen yli menee junaratasilta. Mentiin sinne kaiteiden ulkopuolelle seisomaan, sillä koskeen putoaminen ei ollut niin pelottavaa kuin junan alle jääminen. Juna kulki vauhdilla ja huudatti äänimerkkiä meille.😬

Kävin yksin Interraililla.  Siinä se luonne kasvoi, mutta en lähtisi enää..

Voisin kyllä lähteä reilaamaan vieläkin, mutta nuorena ei tullut edes mieleen, että jotain voisi tapahtua, kun nukkui vaikka ulkomailla laivan kannella makuupussissa. 

Tai sitten riippuvarjoilu.. se on sellanen mitä en enää tekisi.

Samoin tullut korkeanpaikankammoa vanhemmiten, esim Linnanmäen hurjat laitteet myös on ihan pelottavia nykyään kun nuorena ne oli niin siistejä.

Joskus myös muutamat yhdenillanjutut, en lähtisi enää ihan semmoseen

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittanut ylioppilaaksi 80-luvulla. Minusta se on käsittämätöntä. Olen nähnyt painajaisen kaltaisia unia, joissa toistuvana kuviona on se, että koska olin niin huono matematiikassa, ylioppilaskokeiden tulos on mitätöity ja minun on suoritettava pari lukion matikan kurssia uudelleen voidakseni palauttaa ylioppilasstatukseni.

Minä harhainen painajaisissa ammattikorkeakoulun käytävillä. Muut ovat valmistuneet jo muutama vuosi takaperin. En tiedä mitä kursseja minulta puuttuu ja saanko niitä koskaan tehtyä. Opettajat jos kulkee ohi, kukaan ei puhu minulle, katsovat vaan vakavasti. Tämä on outo painajainen, joka toistuu usein.