Miksi masennuit?
Mä masennuin aikoinaan läheisen kuolemasta ja siihen päälle omat univaikeudet ja huono terveys.
Kommentit (15)
Kun tajusin etten koskaan tule saamaan tyttöystävää.
Jouduin kasvamaan sellaisen ihmisen lähellä, jota pelkäsin kuollakseni. Kukaan ei välittänyt turvallisuudestani. Kukaan ei halunnut kuulla kokemastani myöhemmin, sanoivat, että olin erehtynyt siitä, mitä olin elänyt, tai vain liian herkkä. Peruskäsitys, joka elämästä muodostui, on se, ettei ketään kiinnosta, miten voin eikä edes se, olenko olemassa. Miksi haluaisin elää sellaisessa maailmassa? Olen vetäytynyt erakoksi, näin on hyvä. Pelkkä ajatus siitä, että pitää mennä ihmisten seuraan, saa kauhun valtaan, raivon pintaan ja masentumaan.
Opin lapsuudessa, että tunteillani ei ole väliä.
Masennuin aikuisena vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Opin lapsuudessa, että tunteillani ei ole väliä.
Masennuin aikuisena vakavasti.
💔💙
Vierailija kirjoitti:
Psykoosin jälkeen
Samoin minä.
Siitä on jo aikaa. Liikaa pahaa tapahtui muutaman vuoden sisällä, eikä sitä ehtinyt käsittelemään, kun jo uutta puukkoa upposi selkään. Vuosia jatkunut uupumus, unettomuus, syömishäiriö, päihteiden käyttö ja eristäytyminen muista (taustalla oli siis mm. väkivaltaa, pahan puhumista selän takana, pari r__skausta) kaiketi johtivat siihen ja se, että patosin kaiken pahan olon mieleeni, enkä oikeastaan puhunut asioista vaan välttelin niiden käsittelyä.
Olen välillä masentunut, mutta en sanoisi että sairastan masennusta koska pystyn käymään töissä ja tekemään asioita. Minulla vaikuttaa yksinäisyys, skitsofrenia sekä ahdistus.
En saa töitä. Kolme tutkintoa enkä kelpaa mihinkään.
Minulle puhkesi kuopuksen syntymän jälkeen synnytyksen jälkeinen masennus. Sitten kun pääsin psykoterapiaan niin siellä selvisi syvempiä, lapsuuteen liittyviä syitä.
Vierailija kirjoitti:
Opin lapsuudessa, että tunteillani ei ole väliä.
Masennuin aikuisena vakavasti.
Samoin kävi minulle. Lapsena tunteitani pilkattiin ja häpäistiin ja opin piilottamaan ne itseltänikin niin, että parikymppisenä tunsin enää vain pohjatonta surua. Onneksi sain apua ja opettelin tunnetaidot sitten aikuisena, ja nykyään voin taas hyvin.
Narsistinen vanhempi on kaiken alku ja juuri. Olin varmaan heikon näköinen, kun nuorena seuraani lyöttäytyi narsistinen ystävä. Sen jälkeen mut pyydysti narsistinen poikaystävä. Nyt nuo asiat on onneksi historiaa.
Mutta onko se surua? Onko masennus eri asia? Välittäjäaineiden häiriö.
Rankka koulukiusaaminen ja sisaruksen kuolema.
https://www.vauva.fi/keskustelu/6489567/mika-syy-sinulla-tai-oli-masenn…