Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko teillä muilla vastaavia onnellisuuskohtauksia?
17.11.2011 |
Saatan herätä aamulla ja olla tympääntynyt ja väsynyt tähän kotiäitiyteen. Teemme aamurutiinit ja huokailen. Saan juotua kahvit ja havahdun vitutukseen, haluaisin kauas pois lentokentille ja kaupunkien kaduille vapaana ja yksin. Kunnes kuvittelen kuinka asiat voisivat olla paljon huonommin, voisin olla yksin ja kadoksissa elämäntarkoitukseni kanssa, stressaantuneena töissä tai huonossa parisuhteessa. Voisin olla sairas tai yksinäinen tai läheiselleni voisi olla jokin vakava hätä, joka valvottaisi minua öisin.
Mutta kaikki on niin hyvin kuin ihminen voi toivoa. On ruokaa eikä huomisesta tarvitse huolehtia, ihmissuhteet ovat kunnossa ja elämässä on paljon ilonaiheita. Sitten katson iloista lastani ja ihan mukavaa kotiani. Olen lämpimässä katto suojanani, ei tarvitse mennä minnekään, olen viimeinkin juuri siellä missä minun kuuluu olla. Minun tarvitsee vain rakastaa ja huolehtia lapsesta. Ja tunnen olevani äärimmäisen onnekas ja loppupäivä menee mukavasti touhuten ja jokainen lapsen itku ja kiukuttelu ärsyttävät vähemmän. Olen läsnä nykyhetkessä.
Olen alkanut käyttämään tätä ajatusleikkiä joka kerta, kun huomaan huokailevani kyllästyneenä. Ja se auttaa. Olen oikeasti onnellinen, en vain tiedosta sitä tarpeeksi.
Kommentit (6)
mutta kun esikoinen oli pieni niin noita onnellisuuskohtauksia tuli vähän väliä. Istuin vain soffalla ja katselin kun lapsi leikki lattialla tai käpertyi kainaloon ja olo oli ihan eufoorisen onnellinen :) Siis välillä tuli ihan kyyneleet silmiin onnesta ja tuntui, että sydän pakahtuu kun on niin ihana elämä, koti, lapsi ja mies!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai pikemminkin kiitollisuus = onnellisuus. : )
Hymyilkää, välittäkää ja rakastakaa. Ja pistäkää hyvä kiertämään! : )
Aina kun huomaan olevani hyvin onnellinen, niin jotain kamalaa tapahtuu.
Ei siis kannata olla onnellinen, se kel onni on sen kätkeköön. Ja syvälle.
mutta kun esikoinen oli pieni niin noita onnellisuuskohtauksia tuli vähän väliä. Istuin vain soffalla ja katselin kun lapsi leikki lattialla tai käpertyi kainaloon ja olo oli ihan eufoorisen onnellinen :) Siis välillä tuli ihan kyyneleet silmiin onnesta ja tuntui, että sydän pakahtuu kun on niin ihana elämä, koti, lapsi ja mies!
Kirjoitit juuri samoin, kuin mitä itse olisin tähän laittanut. Siihen mitään lisäämättä, tai pois jättämättä.:)
että lapset ovat terveitä ja läsnä. Illalla, kun käyn peittelemässä nukkuvia lapsia mietin, miltä tuntuisi, jos joku heistä olisi vakavasti sairas tai kadoksissa. Silloin tuntee kiitollisuutta, että kaikki on kuitenkin todella hyvin.
kun se realiteetti on ettei koskaan voi rahallisesti päästä matkustelemaan jne. Iloa saa perheestä ja siitä että saa ostettua ruokaa. t.köyhä