Lue keskustelun säännöt.
ADHD-diagnoosin saaminen aikuisuudessa voi myös altistaa katkeroitumiselle
23.06.2026 |
Helsingin sanomat:
KAIKESSA diagnoosipositiivisuudessamme olemme unohtaneet, että diagnoosista voi olla monenlaista haittaa. Ruotsissa on jo havahduttu siihen, että ihmiset haluavat purkaa adhd-diagnoosejaan. Sen voi tehdä purkuun erikoistuneella klinikalla.
Suomessa adhd voi estää esimerkiksi pääsyn veturinkuljettajan ammattiin. Vakuutustenkin suhteen diagnoosi voi aiheuttaa hankaluuksia.
Jos joku kokee voimaantuvansa diagnoosista, hyvä niin. Joskus voi kuitenkin käydä päinvastoin: vahvistuu kuva häiriöisestä yksilöstä, Honkasilta huomauttaa.
Kun annetaan ymmärtää, että adhd liittyy aivojen kehitykseen eikä yksilö voi oireilleen mitään, saatetaan vain vahvistaa stigmaa, joka pyrittiin selättämään.
DIAGNOOSI voi vaikuttaa kielteisesti käsitykseen itsestä ja omasta potentiaalista, vaikkei ihminen edes tiedostaisi tätä.
Esimerkiksi hollantilaisen Maastrichtin yliopiston tutkimuksessa vuodelta 2021 havaittiin, että asennoituminen vaikuttaa kokemukseen omista voimavaroista.
Tutkittavat, joille oli sanottu tehtävää annettaessa, että tehtävä on haastava ja väsyttävä, kokivat enemmän väsymystä ja halua lopettaa kuin verrokkiryhmä.
Kielteiset uskomukset omista kyvyistä johtavat heikompaan suoriutumiseen myös kognitiivisissa testeissä, raportoivattutkijat Scientific Reports -lehdessä vuonna 2018.
Tiedetään myös, että diagnoosilla tai auktoriteetin, kuten lääkärin, arviolla voi olla kielteinen vaikutus elämänlaatuun ja pärjäämiseen.
Vuonna 2020 Child Psychiatry & Human Development -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa verrattiin adhd-diagnoosin saaneita lapsia yhtä lailla oireileviin lapsiin, joilla diagnoosia ei ollut.
Diagnoosin saaneilla oli heikompi itseluottamus sekä enemmän ongelmia tunne-elämässä ja kaverisuhteissa.
SYYNÄ voi olla itseään toteuttava ennuste.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siitä mitään voimaantumista saa.
T. MBD diagnoosin saanut ala-asteella
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä mitään voimaantumista saa.
T. MBD diagnoosin saanut ala-asteella
Somealusta Tiktokissa nepsy-häiriöt ovat yksi suosituimmista terveysaiheista. Diagnoositarinoita perustellaan sillä, että ne voivat auttaa muita samankaltaisista vaikeuksista kärsiviä.
Tutkimustiedon valossa näyttää kuitenkin siltä, että ne todennäköisesti lisäävät oireilua. On esimerkiksi havaittu, että moni epäilee itsellään adhd:tä nähtyään siitä kertovan somevideon.
Oireet oivat levitä verkon välityksellä vähän kuin virukset, kun ihmiset altistuvat niitä käsittelevälle sisällölle. Tutkimuksissa on raportoitu muun muassa Touretten syndrooman kaltaisten liikkeiden ja äännähdysten, itsensä vahingoittamisen sekä syömishäiriöidenleviämisestä. Tutkijat kuvaavat ilmiötä termillä sosiaalisen median aiheuttama massasairaus.
Saatanan woket, sitä diagnoosia ei peruta missään olosuhteissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä mitään voimaantumista saa.
T. MBD diagnoosin saanut ala-asteella
Mee hoitoon!
Mä ajattelisin asiaa niin päin, että jos merkittävä osa ihmisistä luokitellaan poikkeaviksi, normaalin määritelmä on laadittu väärin.
Sen sijaan että käperrytään ajatukseen yksilön omasta erityisyydestä, täytyisi meidän tarkastella, mikä opiskelussa ja työelämässä ylittää niin monien rahkeet, ja miten maailmaa pitäisi muuttaa, jotta jaksaisimme ja voisimme hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelisin asiaa niin päin, että jos merkittävä osa ihmisistä luokitellaan poikkeaviksi, normaalin määritelmä on laadittu väärin.
Sen sijaan että käperrytään ajatukseen yksilön omasta erityisyydestä, täytyisi meidän tarkastella, mikä opiskelussa ja työelämässä ylittää niin monien rahkeet, ja miten maailmaa pitäisi muuttaa, jotta jaksaisimme ja voisimme hyvin.
Vammanen hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelisin asiaa niin päin, että jos merkittävä osa ihmisistä luokitellaan poikkeaviksi, normaalin määritelmä on laadittu väärin.
Sen sijaan että käperrytään ajatukseen yksilön omasta erityisyydestä, täytyisi meidän tarkastella, mikä opiskelussa ja työelämässä ylittää niin monien rahkeet, ja miten maailmaa pitäisi muuttaa, jotta jaksaisimme ja voisimme hyvin.
Välillä tuntuu, että minä olen enää ainoa normaali, kaikilla muilla on jo diagnoosi.
Minäkin haluan oman!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään hyötyä diagnoosista enää aikuisena. Kukin tietää sisimmässään ilman diagnoosia, mikä vaivaa tai on vaivannut. Pitää vaan nostaa pää pystyyn ja todeta, että elän niin normaalia elämää kuin vaan kykenen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään hyötyä diagnoosista enää aikuisena. Kukin tietää sisimmässään ilman diagnoosia, mikä vaivaa tai on vaivannut. Pitää vaan nostaa pää pystyyn ja todeta, että elän niin normaalia elämää kuin vaan kykenen.
Sitä minäkin, loppuu se saatanan wokepelleily.
Ennen kaikki olivat normaaleja, paitsi ne jotka olivat hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelisin asiaa niin päin, että jos merkittävä osa ihmisistä luokitellaan poikkeaviksi, normaalin määritelmä on laadittu väärin.
Sen sijaan että käperrytään ajatukseen yksilön omasta erityisyydestä, täytyisi meidän tarkastella, mikä opiskelussa ja työelämässä ylittää niin monien rahkeet, ja miten maailmaa pitäisi muuttaa, jotta jaksaisimme ja voisimme hyvin.Vammanen hiljaa.
Sinäkin voisit jaksaa ja voida hyvin toisenlaisessa maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä mitään voimaantumista saa.
T. MBD diagnoosin saanut ala-asteella
MBD:tä diagnosoitiin viimeksi 80-luvulla. Oli ADHD:n edeltäjä.
Tuon diagnoosin sai silloin ylivilkkaat, oppimishäiriöiset lapset. Osa heistä läheni lievästi kehitysvammaista tasoltaan.
Osa noistakin diagnooseista on tarkentunut aikuisuudessa Aspergerin oireyhtymäksi, ADHD:ksi, lukivaikeudeksi, hahmotushäiriöksi yms. Eräskin lapsuuden tuttu sai aikuisena tarkentavan diagnoosin, lukihäiriö. Oli vähällä olla pääsemättä edes valintakokeisiin hakiessa mieleisiin opintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan ap:lle, enkä ole lukenut muita kommentteja:
Näin voi osin ollakin, MUTTA ne neuroepätyypilliset, joille ei ole asetettu diagnoosia varmasti maskaavat enemmän. Ja esittäminen, itsensä piilottelu ja kieltäminen ovat erittäin kuormittavia tekijöitä ihmisen elämässä. Olen itse vain autistinen, ja voin henkisesti paremmin, kun vihdoin vanhana sain diagnoosin. Ulospäin näytän varmaankin enemmän autistiselta kuin ennen, mutta olen sinut itseni kanssa, enkä koe tarvetta yrittää väkisin kuulua normojen sankkaan joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään hyötyä diagnoosista enää aikuisena. Kukin tietää sisimmässään ilman diagnoosia, mikä vaivaa tai on vaivannut. Pitää vaan nostaa pää pystyyn ja todeta, että elän niin normaalia elämää kuin vaan kykenen.
Mutta kun kuormitus käy ylivoimaiseksi, on hyvä tietää, että diagnoosi auttaa saamaan apua, tukea. Adhd-henkilö voi kokeilla lääkitystäkin. Ilman dg et varmasti saa amfetamiinijohdannaisia reseptilläkään.
Onko ap pohtinut mille ADHD altistaa ilman diagnoosia ja ilman apua.
Diagnoosipuheen yleistyminen voi aiheuttaa myös yhteiskunnallisiaongelmia. Kun yhä useampi lieväoireinenhakeutuu tutkimuksiin, vaikeaoireisten hoito voi viivästyä. Erityisesti adhd-tutkimusjonot ovat paisuneet.
Joskus ihmiset saattavat myös teeskennellä olevansa sairaita saadakseen diagnoosin oikeuttamaa hoitoa tai etuutta tai vältelläkseen vastuuta tai lainmukaista rangaistusta.