Ennen mielisairaalaan joutumista pelättiin kuin ruttoa

Nykyään ei ole enää pelkoa lobotomiasta. 

Ennen jouduttiin hoitoon, nyt päästään hoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei ole enää pelkoa lobotomiasta. 

Ei sinne kyllä haluttu vaikka 20 vuotta sittenkään. Aihe oli tabu. Lobotomiat lopetettiin varmaan 50-luvulla. 

Mielisairaalat ovat täysihoitoloita. Onhan meillä esimerkkejä historiassa esim. yksi nainen tekeytyi joksikin prinsessaksi ja pääsi mielisairaalaan täysihoitoon ja hänen epäiltiin vain esittävän hullua, koska hän asui ennen mielisairaalaan muuttoa hotelleissa täysihoitoa saaden. Se on ihan hyvä vain, että nykyisin sinne on vaikea päästä, koska sinne on menty vääristä syistä ja myös sinne on järjestetty ihmisiä vääristä syistä esim. jos aviomies on halunnut nuoremman vaimon on voinut kärrätä vaikeaksi heittäytyvän "hullun" vaimon mielisairaalaan. 

Moni myöhemmin itsemurhan tehnyt on käännytetty pois kun on hakenut apua sitä koskaan saamatta

Nykyään myös pelkkää lääkäriin menoa saa pelätä kuin ruttoa.

Lääkäri parantaa ruton.

Vierailija kirjoitti:

Moni myöhemmin itsemurhan tehnyt on käännytetty pois kun on hakenut apua sitä koskaan saamatta

Tuollaiset tapaukset pitäisi aina hoitaa. Voin olla väärässä, mutta ehkä just päihdeongelmaiset vie nykyisin paikat. 

Koeta erottaa mielisairaalaan JOUTUMINEN tai sinne hakeutuminen, taitanee olla aika eri asioita. Lisäksi terapia tai muu psykohoito mielletään mielisairaan hoidoksi mikä ei myöskään pidä paikkaansa. Kuka haluaa mielisairaalaan eikä pääse, koetas nyt ryhdistäytyä sanavalinnoissasi.

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Kannattaa suosia lääkärissä mukana joku luotettava henkilö mukaan vastaanotolle kuuntelemaan mitä potilaana olet kertonut ja miten Lääkäri on sinua vastaanottanut. Tämä hankalan psykiatrisen Lääkärin vastaanotolle varotoimena. Saat potilaalta Omakannan kirjoituksia luettavaksi ja pääset vertailemaan täsmääkö kirjaukset oikein. Psykiatrin vastaanotolle sinulla on oikeus tulla potilaan kirjallisella suostumuksella, Poikkeuksen tekee pakkohoidon ja tiettyjen osastohoitojen vastaanottoja. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Kertoisitko tarkemmin oireista? Kiitos!

Itse kärsin vajaatoiminasta ja oireilen edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Sama tehtiin isoäidilleni, hän tosin ei joutunut mielisairaalaan vaan lääkäri oli syöttänyt kilpairauhasen liikatoimintaa sairastavalle isoäidilleni vuosikausia mielialalääkkeitä ja lopulta hän sai infarktin ja vasta sitten uskottiin ettei hän ole hullu kun oli liian myöhäistä. Joutui elmään sydämen tahdistimen kanssa lopun ikäänsä. Ei ole luottaminen meidän terveydenhuoltoon. Mikä vimma noita mielialalääkkeitä on turputtaa kaikille naisille. Joku raja ja joku roti. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei ole enää pelkoa lobotomiasta. 

Nykyään se lobotomia tehdään lääkkeillä.

Olen ollut psykiatrisessa sairaalassa useita kertoja. Viimeisin oli 5 viikon pituinen jakso suljetulla. Olen saanut apua noista jaksoista ja toivottavasti enään ei tarvitse mennä hoitoon.

Nykyään oikein kilvan keksitään itselle mt-diagnooseja.

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Vielä nykyäänkin suurta osaa kilpirauhassairaista hoidetaan ensin masentuneina, ahdistuneina tms, osa saanut persoonallisuushäiriödiagnooseja (epävakaa) tai mielisairausdiagnooseja. Suomessakin annettu jopa sähköhoitoa "lääkeresistenttiin masennukseen", tuloksetta, koska ei ole tunnistettu kilpirauhasen vajaatoimintaa. On se kumma, ettei edes siinä vaiheessa, kun masennuksen hoito ei vaikuta tehoavan mietitä, että voisiko olla väärä diagnoosi. Hyvä olisi, että kokeet otettaisiin jo ennen diagnoosin tekemistä, ei ole kovin kallista edes, toisin kuin vuosien turhat hoidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Vielä nykyäänkin suurta osaa kilpirauhassairaista hoidetaan ensin masentuneina, ahdistuneina tms, osa saanut persoonallisuushäiriödiagnooseja (epävakaa) tai mielisairausdiagnooseja. Suomessakin annettu jopa sähköhoitoa "lääkeresistenttiin masennukseen", tuloksetta, koska ei ole tunnistettu kilpirauhasen vajaatoimintaa. On se kumma, ettei edes siinä vaiheessa, kun masennuksen hoito ei vaikuta tehoavan mietitä, että voisiko olla väärä diagnoosi. Hyvä olisi, että kokeet otettaisiin jo ennen diagnoosin tekemistä, ei ole kovin kallista edes, toisin kuin vuosien turhat hoidot.

Perusterveydenhuollossa ei oteta kaikkia kilpirauhasarvoja millä kilpirauhas sairaudet paljastuu. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään oikein kilvan keksitään itselle mt-diagnooseja.

Tämä on outo trendi. Käydään psykiatrilta "shoppailemassa muodikas diagnoosi", kun kavereillakin on. Ei nuoret ymmärrä ajatella, mitä siitä voi seurata. Eletään hetkessä, eikä kiinnosta saanko tulevaisuudessa opiskelupaikkaa tai vakuutusta tai mitä haittoja lääkkeistä voi tulla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Vielä nykyäänkin suurta osaa kilpirauhassairaista hoidetaan ensin masentuneina, ahdistuneina tms, osa saanut persoonallisuushäiriödiagnooseja (epävakaa) tai mielisairausdiagnooseja. Suomessakin annettu jopa sähköhoitoa "lääkeresistenttiin masennukseen", tuloksetta, koska ei ole tunnistettu kilpirauhasen vajaatoimintaa. On se kumma, ettei edes siinä vaiheessa, kun masennuksen hoito ei vaikuta tehoavan mietitä, että voisiko olla väärä diagnoosi. Hyvä olisi, että kokeet otettaisiin jo ennen diagnoosin tekemistä, ei ole kovin kallista edes, toisin kuin vuosien turhat hoidot.

Perusterveydenhuollossa ei oteta kaikkia kilpirauhasarvoja millä kilpirauhas sairaudet paljastuu. 

Valitettavasti ei oteta ja harva lääkäri osaa edes tulkita niitä, vaikka se kuuluisi ihan yleislääkärille joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.