Lisää lasten joululahjoista...
Tuli tuosta yhdestä ketjusta mieleen...
meillä sellainen ongelma, että mummu ja myös miehen sisko eivät suostu ostamaan sitä mitä lapsi on toivonut. Aika outoa, vai mitä?
Olen monesti sanonut lapsen toiveita heille, ovat vaan sanoneet että ostavat sitten mitä haluavat. Toiveet eivät tokikaan ole olleet mitään kalliita.
Ärsyttää vaan, kun tulee niin paljon turhaa tavaraa ja sellaista mitä lapsi ei välttämätta tarvitse. Lisäksi sitten meidän vanhempien pitää ostaa ne lapsen toiveet, että saisi edes jotain mitä on halunnut.
Kommentit (28)
pelkkää hyvää?
Mitä lapsi on toivonut, ja mitä sitten ovat antaneet?
isovanhempien suhteen. Se harmittaa aina hirveästi, sillä kukaan muu ulkopuolinen ei osta lapsille mitään, ja kun isovanhemmat ostavat joka kerta mitä haluavat, sellaista mikä menee AINA pieleen, niin joudumme sitten venyttämään omasta pussista koko suurperheen toiveet.
Te olette ihan hakoteillä. Minut on lapsuudesta asti kasvatettu niin, että lahjahevosen suuhun ei saa katsoa. Lasten pitää osata olla tyytyväisiä siihen mitä saavat, eikä niin, että etukäteen jo suunnitellaan mitä toisten pitää ostaa. Eivät lapset mene siitä rikki, etteivät saa toiveidensa mukaisia lahjoja, vaan siitä, että heitä ei kasvateta epäitsekkyyteen. Vanhempieni kasvatus on tehnyt minusta onnellisen ihmisen. En ole vaatimassa toisilta mitään, vaan nautin itse lahjojen antamisesta. Osaan olla pienemmistäkin asioista onnellinen. Minä sanon omille lapsilleni ennen joulua, että teidän on tärkeintä miettiä mitä ITSE annatte lahjaksi toisille, eikä ole edes soveliasta ajatella mitä itse saa.
T. Kasvatustieteen tohtori ja äiti
Lukekaa nyt ihmeessä viimeinen kommentti!
Lahjaa ei voi tilata!Te olette ihan hakoteillä. Minut on lapsuudesta asti kasvatettu niin, että lahjahevosen suuhun ei saa katsoa. Lasten pitää osata olla tyytyväisiä siihen mitä saavat, eikä niin, että etukäteen jo suunnitellaan mitä toisten pitää ostaa. Eivät lapset mene siitä rikki, etteivät saa toiveidensa mukaisia lahjoja, vaan siitä, että heitä ei kasvateta epäitsekkyyteen. Vanhempieni kasvatus on tehnyt minusta onnellisen ihmisen. En ole vaatimassa toisilta mitään, vaan nautin itse lahjojen antamisesta. Osaan olla pienemmistäkin asioista onnellinen. Minä sanon omille lapsilleni ennen joulua, että teidän on tärkeintä miettiä mitä ITSE annatte lahjaksi toisille, eikä ole edes soveliasta ajatella mitä itse saa.
T. Kasvatustieteen tohtori ja äiti
Sinä suurperheen äiti. Kuka käski hommata noin ison katraan jos ei ole edes mahdollista antaa jokaiselle jotakin haluamaansa.
antaa lapsilleen edes jotakin haluamaansa.
Minusta voi esittää myös vastakysymyksen, että eikö se opeta ihan vääränlaisiin kulutustottumuksiin, jos lapsi saa jotain mitä ei todellakaan tarvitse, ja niitä kamoja kertyy kaappeihin ja nurkkiin, niitä joista pitäisi olla tyytyväisiä. Kai sitä voi vähän ekologisuuteenkin lapsia opettaa.
antaa lapsilleen edes jotakin haluamaansa.
Minusta voi esittää myös vastakysymyksen, että eikö se opeta ihan vääränlaisiin kulutustottumuksiin, jos lapsi saa jotain mitä ei todellakaan tarvitse, ja niitä kamoja kertyy kaappeihin ja nurkkiin, niitä joista pitäisi olla tyytyväisiä. Kai sitä voi vähän ekologisuuteenkin lapsia opettaa.
Lahjaa ei voi tilata. Jos sinulla ei ole varaa osta lapsellesi sitä mitä hän tarvii, isovanhemmilla ei ole siihen velvollisuutta. Lahja saa olla antajansa näköinen, ei sinun.
minusta on vain turhaa kerätä joka vuosi kaappiin paljon tavaroita, joita kukaan ei koskaan käytä tai tarvitse.
minusta on vain turhaa kerätä joka vuosi kaappiin paljon tavaroita, joita kukaan ei koskaan käytä tai tarvitse.
Minun lapsillani on paljon leluja, mutta jokainen lelu on rakas jostain syystä.
meidän teineistä yksi toivoi tiettyä kirjaa ja dvd:tä, ja sai huovutetun räikeänkirjavan hatun. Toinen toivoi yhtä cd:tä, mutta sai tietokoneen käyttöoppaan, jo hiukan vanhentuneen (tietää valmiiksi tietokoneista lähes kaiken). Alakouluikäisellä oli tietysti lelutoiveita, mutta hän tossut, jotka olivat valmiiksi liian pienet, ja joita ei voinut vaihtaa. Nämä tuli ekaksi mieleen. t. seiska
meidän teineistä yksi toivoi tiettyä kirjaa ja dvd:tä, ja sai huovutetun räikeänkirjavan hatun. Toinen toivoi yhtä cd:tä, mutta sai tietokoneen käyttöoppaan, jo hiukan vanhentuneen (tietää valmiiksi tietokoneista lähes kaiken). Alakouluikäisellä oli tietysti lelutoiveita, mutta hän tossut, jotka olivat valmiiksi liian pienet, ja joita ei voinut vaihtaa. Nämä tuli ekaksi mieleen. t. seiska
Järjetöntä, että suvun kesken ei voida sopia lahjoista pienille lapsille, jotka vielä uskoo joulupukkiin. Niinkin pienillä on lahjatoiveita tiesitkös. "Ei ole soveliasta edes ajatella mitä itse saa...." huoh, voit varautua siihen että lapsesi työstävät syyllisyyden tuntojaan terapiassa isompina. Kauheaa puhetta, kas kun ei koivuvitsaa voisi toivoa kuitenkin.
Te olette ihan hakoteillä. Minut on lapsuudesta asti kasvatettu niin, että lahjahevosen suuhun ei saa katsoa. Lasten pitää osata olla tyytyväisiä siihen mitä saavat, eikä niin, että etukäteen jo suunnitellaan mitä toisten pitää ostaa. Eivät lapset mene siitä rikki, etteivät saa toiveidensa mukaisia lahjoja, vaan siitä, että heitä ei kasvateta epäitsekkyyteen. Vanhempieni kasvatus on tehnyt minusta onnellisen ihmisen. En ole vaatimassa toisilta mitään, vaan nautin itse lahjojen antamisesta. Osaan olla pienemmistäkin asioista onnellinen. Minä sanon omille lapsilleni ennen joulua, että teidän on tärkeintä miettiä mitä ITSE annatte lahjaksi toisille, eikä ole edes soveliasta ajatella mitä itse saa. T. Kasvatustieteen tohtori ja äiti
mutta sain Muumisukat. Nyt on koko vuosi pilalla.
Te olette ihan hakoteillä. Minut on lapsuudesta asti kasvatettu niin, että lahjahevosen suuhun ei saa katsoa. Lasten pitää osata olla tyytyväisiä siihen mitä saavat, eikä niin, että etukäteen jo suunnitellaan mitä toisten pitää ostaa. Eivät lapset mene siitä rikki, etteivät saa toiveidensa mukaisia lahjoja, vaan siitä, että heitä ei kasvateta epäitsekkyyteen. Vanhempieni kasvatus on tehnyt minusta onnellisen ihmisen. En ole vaatimassa toisilta mitään, vaan nautin itse lahjojen antamisesta. Osaan olla pienemmistäkin asioista onnellinen. Minä sanon omille lapsilleni ennen joulua, että teidän on tärkeintä miettiä mitä ITSE annatte lahjaksi toisille, eikä ole edes soveliasta ajatella mitä itse saa.
T. Kasvatustieteen tohtori ja äiti
Sinun lapsesi siis eivät SAA näyttää pettymystään, vaan äidille pitää esittää, kuinka iloisia ollaan jostain asiasta, joka ei tippaakaan itseä kiinnosta.
Onko todella niin, että kasvatustieteen tohtorilla ( jota suuresti epäilen) on lapsia, joilla ei ole mitään mielenkiinnon kohteita? Ostatko itsekin ihan tahallasi lapsillesi epäsopivia lahjoja, ihan vaan kasvatusmielessä?
antaa lapsilleen edes jotakin haluamaansa.
Minusta voi esittää myös vastakysymyksen, että eikö se opeta ihan vääränlaisiin kulutustottumuksiin, jos lapsi saa jotain mitä ei todellakaan tarvitse, ja niitä kamoja kertyy kaappeihin ja nurkkiin, niitä joista pitäisi olla tyytyväisiä. Kai sitä voi vähän ekologisuuteenkin lapsia opettaa.Lahjaa ei voi tilata. Jos sinulla ei ole varaa osta lapsellesi sitä mitä hän tarvii, isovanhemmilla ei ole siihen velvollisuutta. Lahja saa olla antajansa näköinen, ei sinun.
Kyllä mä ainakin yritän antaa sellaisia lahjoja, joista tiedän tai edes kuvittelen saajan pitävän, enkä sellaisia, joita itse haluan välttämättä antaa.
Sinänsähän tämä on kaksipiippuinen juttu, koska toisaalta on totta, että lahja on aina lahja, eikä sitä pidä arvostella, mutta toisaalta, kyllä lahjaan voi olla pettynyt ja kyllä lahjan pitäisi lähtökohtaisesti miellyttää mieluummin lahjan saajaa kuin sen antajaa.
meillä lapset olivat toivoneet bratzeja.
Paketeista sitten kuoriutui 20 halpisbarbia (siis niitä kovamuovisia halpanukkeja).
En tajua mikseivät olisi voineet ostaa sitä mitä lapsi halusi, vaikka porukalla sen yhden tai kaksi.
Kun väkisellähän ne ostavat, vaikka vähempikin krääsä riittäisi.
Sitten on nurkat pullollaan leluja, muttei kuitenkaan sitä toivottua.
Samoin nyt ei lasten isän mukaan voi esittää sukulaisille lahjatoiveita. Lapset pitäisivät tietystä kirjasarjasta, mutta mistä ne sukulaiset tietäisivät mitä kirjoja jo on, tai mitä on lainattu? Täytyy sitten vain odottaa, mitähän ne keksivät ostaa..
Jos mun tarttis ostaa jollekin vieraalle penskalle lahjoja, olisin kyllä vain tyytyväinen jos tietäisin tasan tarkkaan mitä haluaa, eikä tarvis itse stressata, jos ei toive ole kauhean kallis.
Sama koskee kyllä aikuisten lahjoja. Isukki saa parittomia pussilakanoita, paitoja jollaisia ei käytä, karkkia ja muumimukeja varmasti, vaikka tarvitsisi jonkun uunivuoan ja kattilan, 8 eurolla sais jotain mikä olisi oikeasti tarpeen, mutta kun ei voi pyytää..
ehkäpä suuri suku ajattelee, että ne kaksikymmentä halpisbarbia on parempi, kun siinä tulee "monta pakettia kuusen alle" - kuin se yksi tyyris lahja kimppaostoksena. laitat sitten kiitokseksi sukulaisille kuvan piltistä pakettivuoren vierellä ennenkuin lahjoja on avattu, ettei ne nää että mikään ollut lapsen mielestä kiva lahja :-)
ja voihan olla, että sen kalliin lahjan kimppaostoksen organisointi on vaikeata ihmisille, jotka ovat haalineet niitä alesta ostettuja lahjoja jo pitkin vuotta. harvat aikuiset ostavat lahjaa viime päivinä ennen joulua lelukatalogin perusteella, vaan mikä tahansa samankaltainen tuote on heidän mielestään ok.
lahjojen osalta, että miksi ei voi ostaa jotain, mitä on toivottu. Ensinnäkin se on paljon helpompaa, ei tarvitse miettiä, ja toiseksi lahjan on mieluisa. Nim. itse olen saannut mummoltani teini-iässä nuhjuisia mummokalsareita... jep, kyllä siinä vähän suu loksahti auki.
mutta kertovat sitten lahjan hankittuaan, että ovatkin hankkineet ihan muuta. Joku sanoi hyvin, että kyse on vallankäytöstä. Arvelen, että meillä kyse on juuri tästä. Isovanhemmat haluaisivat, että teini käyttäisi jotain sellaista vaatetta, mistä he itse sattuvat pitämään, tai lukisi jotain kirjaa, mikä juuri heidän mielestään olisi hyväksi.