Lue keskustelun säännöt.
Mies eristäytynyt kotiin, ehkä pitäisi puhua jo syrjäytymisestä?
14.04.2026 |
Olen ihan hukassa tämän tilanteen kanssa. Olemme olleet mieheni kanssa 10+ vuotta yhdessä. Parisuhteessa näennäisesti kaikki hyvin.
Mies on tehnyt jo vuosia töitä pelkästään etänä kotoa käsin. Vielä viime työnantajalla työskennellessään hän lähti edes kerran tai kaksi vuodessa työporukan kanssa menoihin, mutta nykyisen työnantajan palveluksessa hän ei ole lähtenyt mihinkään työpaikan juttuihin mukaan. Kuulostaa ehkä oudolta ongelmalta, mutta mies ei käy muutenkaan missään. Hänellä ei ole ainuttakaan kaveria. Hän ei käy itsekseen missään muualla kuin kävelylenkeillä. Ei siis oikeasti missään.
Näennäisesti parisuhteessa siis kaikki hyvin, mutta tämä miehen eristäytyminen kotiin on aiheuttanut sen, että hän on jatkuvasti vihainen minulle minun omista menoistani. Vaikka kuinka yritän sanoa miehelle, että menee itse ja tekee mitä ikinä haluaa, niin mies vain nyhjää kotona. Jos ehdotan jotain uutta ja spontaania yhteistä menoa sekään ei käy.
Miehessäni on siis aivan selkeitä eristäytyneen ihmisen piirteitä. Hän kuormittaa meidän perhettämme, sillä hänellä ei ole ketään kenen kanssa puhua, paitsi minä ja lapset. Niinpä varsinkin lapset joutuvat minusta tarpeettoman kiukuttelun ja hermostumisen kohteeksi, jos töissä ei mene hyvin tai ilma on ulkona huono.
En halua erota, eikä se ole tässä aikomuksena. Mutta mitä voin tehdä? Olen oikeasti huolissani, sillä varsinkin viimeisen vuoden sisään mies on tosiaan alkanut purkaa tilannetta jo meihin perheenjäseniin. Minusta hän yksinkertaisesti tarvitsisi vain muita sosiaalisia piirejä, mutta millä aikuista ihmistä pakottaa tapaamaan muita ihmisiä? Pelkään, että tilanne vain pahenee, jos se saa jatkua jatkumistaan.
Kommentit (175)
Tunnistan tuon. Siis olen itse tuollainen etänä hommia kotona tekevä. Ihminen tarvitsee sosiaalisia suhteita. Minä käyn vähintään kerran viikossa lounaalla ulkona kävelyllä ja jään iltapäiväksi paikallispubiin turisemaan. Ihan oman mielenterveyden takia. Ja onneksi on kavereita, joita tulee noin kerran kuussa nähtyä.
En tiedä, miten miestäsi auttaisin. Soita sen kavereille ja sano, että tulkaa hakemaan tämä ukko kaljalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, joko mies tajuaa itse tilanteensa tai eroatte jossain vaiheessa. Eihän tollainen kiukuttelu käy. Jos alkaa pahemmin lapsia kohdella niin eroaisin itse ennemmin kuin traumatisoisin lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuossa muuta voi kuin kertoa tosiasiat ja liikkua itse kuten ennenkin. Ehkä mies jossain vaiheessa herää tilanteeseen tai sitten tulee ero.
Niin:( Näitä molempia olen jo yrittänyt. Olen yrittänyt ihan tosissani patistella miestä esim työpaikan juttuihin, mutta ei vain lähde. Jätti talvella menemättä esimerkiksi työpaikan järjestämälle lasketteluviikonlopulle, vaikka mies oli nuorena tosi kova laskettelemaan. Häneltä jää kaikki kivatkin jutut kokematta, eli minulla tosiaan herännyt huoli nyt ihan syrjäytymisestä.
Aiemmin menin omilla menoillani melko huolettomasti, nykyään en oikein itsekään halua lähteä mihinkään ilman lapsia, kun mies kaataa stressiään ja ahdistustaan lasten niskaan. Aika solmu koko tilanne.
Hmm. Itse elän kuten miehesi. 100% etätyö, ei kavereita, olen sinkkukin vielä, en käy työpaikan missään vapaaehtoisissa tilaisuuksissa kuten juhlat. Olen tyytyväinen elämääni. Moni introvertimpi voi olla. Ja moni muuttuu iän myötä introvertimmaksi.
Minusta sinun ei kannata yrittää nyt sitä eristäytymistä jotenkin diagnosoida syyksi miehen ärtyisyyteen kotona. Voi olla jotain ihan muutakin. Siitä asiasta kannattaa puhua miten hän kotona käyttäytyy, ja yrittää ratkaista se, ja antaa aikuisen ihmisen itse päättää haluaako noita sosiaalisia rientoja vai ei.
Ja tekoälylle kannattaa nykyään hoitaa tuollaiset "yleinen rant" tyyppiset "työ/sää/taloudellinen tilanne tms vituttaa", joita mies ilmeisesti harrastaa, se jaksaa kuunnella kuormittumatta, ja saa purkaa ajatuksensa rauhassa, vaikka räyhätyyliin jos huvittaa. Kone ei siitä loukkaannu.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon. Siis olen itse tuollainen etänä hommia kotona tekevä. Ihminen tarvitsee sosiaalisia suhteita. Minä käyn vähintään kerran viikossa lounaalla ulkona kävelyllä ja jään iltapäiväksi paikallispubiin turisemaan. Ihan oman mielenterveyden takia. Ja onneksi on kavereita, joita tulee noin kerran kuussa nähtyä.
En tiedä, miten miestäsi auttaisin. Soita sen kavereille ja sano, että tulkaa hakemaan tämä ukko kaljalle?
Olen yrittänyt. Mies kieltäytyi näkemästä vanhoja kavereitaan ja alkoi puhumaan siitä miten ei ollut koskaan niistä tykännytkään? Vaikka olivat vuosia parhaita kavereita, silloin kun tavattiin miehellä oli useampi hyvä kaveri. Nyt ei suostu näkemään heistä ketään.
Ja juuri tuon mielenterveyden hyvinvoinnin takia tiedostan sen, että miehen olisi päästävä välillä pois kotoa tapaamaan ihmisiä! Yritin jopa pyytää serkkuani, jonka kanssa olemme paljon tekemissä (saman ikäiset lapset), pyytämään miestäni kalaan, mutta eihän mies sinnekään lähtenyt, enkä kehtaa ruinata ihmisiä moneen kertaan kysymään miestä jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Itse elän kuten miehesi. 100% etätyö, ei kavereita, olen sinkkukin vielä, en käy työpaikan missään vapaaehtoisissa tilaisuuksissa kuten juhlat. Olen tyytyväinen elämääni. Moni introvertimpi voi olla. Ja moni muuttuu iän myötä introvertimmaksi.
Minusta sinun ei kannata yrittää nyt sitä eristäytymistä jotenkin diagnosoida syyksi miehen ärtyisyyteen kotona. Voi olla jotain ihan muutakin. Siitä asiasta kannattaa puhua miten hän kotona käyttäytyy, ja yrittää ratkaista se, ja antaa aikuisen ihmisen itse päättää haluaako noita sosiaalisia rientoja vai ei.
Ja tekoälylle kannattaa nykyään hoitaa tuollaiset "yleinen rant" tyyppiset "työ/sää/taloudellinen tilanne tms vituttaa", joita mies ilmeisesti harrastaa, se jaksaa kuunnella kuormittumatta, ja saa purkaa ajatuksensa rauhassa, vaikka räyhätyyliin jos huvittaa. Kone ei siitä loukkaannu.
Olisin ihan okei asian kanssa, jos mies vaikuttaisi tyytyväiseltä elämäänsä. Mutta hänellä on koko ajan jokin huonosti. Eikä aina osaa sanoa mikä on huonosti, on vain. Hän purkaa aika paljon sellaista turhaa stressiä minun ja tosiaan lastenkin niskaan, ja se varsinkin huolestuttaa. Oli aika, kun mies oli hyväntuulinen ja halusi tehdä yhdessä kaikenlaista. Nyt hän on jatkuvasti huonolla tuulella, alakuloinen, ja eristäytyy kotiin.
Tässä voi olla kyse myös siitä, kuinka sitä laiskistuu, kun missään ei käy.
Huomasin korona-aikaan, kuinka kauppaan meneminen kerran viikossa alkoi tuntua kauhealta ponnistukselta.
Yksin asuvilla sukulaisilla olen huomannut saman, mitä vähemmän käy missään sitä hankalammaksi lähteminen kauppaan tai apteekkiin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihinkä ihmisen tarvitsee sosiaalisia suhteita?
Vierailija kirjoitti:
Tässä voi olla kyse myös siitä, kuinka sitä laiskistuu, kun missään ei käy.
Huomasin korona-aikaan, kuinka kauppaan meneminen kerran viikossa alkoi tuntua kauhealta ponnistukselta.Yksin asuvilla sukulaisilla olen huomannut saman, mitä vähemmän käy missään sitä hankalammaksi lähteminen kauppaan tai apteekkiin tulee.
Tätäkin se on! Miehen mielestä just esim kaupassa käyminen on nykyään tosi vaivalloista. Vessan siivous on vaivalloista. Talvitakkien siirtäminen vaatehuoneeseen on vaivalloista. Hän haluaisi vain istua päivät koneella ja sen jälkeen maata sängyllä katsomassa lyhytvideoita puhelimesta. Jos ehdotan jonnekin lähtemistä pitää sen olla tuttu paikka, uusiin rientoihin ei lähdetä.
Tässä ei minusta ole kyse enää vain siitä, että mies nauttii yksinolosta, vaan siitä, että hän ei osaa enää lähteä mihinkään. Ja kun ei ole vuosiin oikeasti tavannut ihmisiä, niin on lähes mahdoton lähteä enää mihinkään ihmisten ilmoille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihinkä ihmisen tarvitsee sosiaalisia suhteita?
Moneenkin asiaan. Tässä esim lainaus YTHS:n sivuilta
"Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa ihmisen hyvinvointia ja mielenterveyttä. Ihmisellä on luontainen tarve liittyä muihin ja tuntea kuuluvansa joukkoon. Toisille tämä tarkoittaa laajaa kaveriverkostoa, toisille riittää yksi tai kaksi läheisempää ystävää. Joka tapauksessa tunne siitä, että on osa jotain ryhmää, toimii voimavarana vaikeina aikoina ja mahdollistaa yhdessä iloitsemisen hyvinä hetkinä."
Ei ole luontaista tarvetta olla laumassa eikä liittyä muihin. Viihdyn ihan hyvin ilman muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän miestä hyvin. Itse olen aina viihtynyt sosiaalisissa tilanteissa todella valikoivasti, tutun kaveriporukan ennalta suunniteltu tapaaminen kerran pari vuodessa on mukavaa ja siitä saa energiaa, mutta joku työporukan tai asiakkaiden illanvietto on vaivaannuttavaa ja uuvuttavaa. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän viihdyn etätöissä ja kotona. En kyläile, enkä halua meille kyläilijöitä. Ovikellon soittelu loppui jo kauan sitten kun tutut oppivat etten todellakaan tykkää yllätysvieraista.
Aseta vaatimus, että miehen pitää hankkia joku viikottainen harrastus kodin ulkopuolelta. Voit perustella vaatimusta tuolla, että nyt koko perhe kärsii hänen käytöksestään. Ja tilannehan on se, että et halua tuollaista elämää tai parisuhdetta, vaikka et myöskään halua erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestä hyvin. Itse olen aina viihtynyt sosiaalisissa tilanteissa todella valikoivasti, tutun kaveriporukan ennalta suunniteltu tapaaminen kerran pari vuodessa on mukavaa ja siitä saa energiaa, mutta joku työporukan tai asiakkaiden illanvietto on vaivaannuttavaa ja uuvuttavaa. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän viihdyn etätöissä ja kotona. En kyläile, enkä halua meille kyläilijöitä. Ovikellon soittelu loppui jo kauan sitten kun tutut oppivat etten todellakaan tykkää yllätysvieraista.
Mies ei nää edes niitä tuttuja, vanhoja kavereitaan. Edes sitä kerta tai kahta kertaa vuodessa.
En tiedä. Jos tilanne tosiaan olisi se, että mies ei vain halua enää lähteä mihinkään eikä nähdä koskaan ketään, niin en tiedä haluanko sitten elää sellaista elämää. Ja ymmärrän senkin, että kaikki me muutumme. Ei mies ole 100% sama ihminen kuin silloin 15 vuotta sitten. Ehkä hän on löytänyt oman polkunsa, jossa vain ollaan kotona, tuijotetaan puhelinta ja ärhennellään kanssaihmisille.
En minäkään tarvitse ihmisiä elämääni. En ole vuosiin edes puhunutkaan kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole luontaista tarvetta olla laumassa eikä liittyä muihin. Viihdyn ihan hyvin ilman muita ihmisiä.
Ei ketään kiinnosta. Nyt on kyse aapeen miehestä jolla selvästi on joku vinossa, kun kiukuttelee perheelleen ja on hylännyt vanhat ystävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Aseta vaatimus, että miehen pitää hankkia joku viikottainen harrastus kodin ulkopuolelta. Voit perustella vaatimusta tuolla, että nyt koko perhe kärsii hänen käytöksestään. Ja tilannehan on se, että et halua tuollaista elämää tai parisuhdetta, vaikka et myöskään halua erota.
Mies sanoo aina, jos kehotan häntä käymään muuallakin, kuin kotona, että hän käy jo kävelyillä melkein joka päivä. Mutta sielläkin hän on yksin.
En tiedä, ehkä tähän on vain tultu, että mies on löytänyt oman itsensä tällaisena kotiin eristäytyneenä ihmisenä. Ja ehkä minä olen vain halunnut sitten pitää tiukasti kiinni siitä, että asialle olisi vielä tehtävissä jotain. Jotenkin aina vain ajattelin, että introvertitkin olisivat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Mies ei sitä ole, ja siksi olen ollut tilanteesta huolissani, mutta ehkä se on vain normaalia kotiin eristäytyville ihmisille?
Vierailija kirjoitti:
Aseta vaatimus, että miehen pitää hankkia joku viikottainen harrastus kodin ulkopuolelta. Voit perustella vaatimusta tuolla, että nyt koko perhe kärsii hänen käytöksestään. Ja tilannehan on se, että et halua tuollaista elämää tai parisuhdetta, vaikka et myöskään halua erota.
Todella toksiseksi menee kyllä parisuhde jos puoliso pakottaa harrastukseen.
Ei kai tuossa muuta voi kuin kertoa tosiasiat ja liikkua itse kuten ennenkin. Ehkä mies jossain vaiheessa herää tilanteeseen tai sitten tulee ero.