Lukijat, tulkaa tänne, mulla on kysymys
Kun luette kirjaa, mitkä on ne seikat, mitkä saa teidät lopettamaan kesken (dnf)?
Jos nyt ajatellaan, että genre on sellainen, mitä yleensäkin luette ja periaatteessa voisitte olla kiinnostunut, mutta sitten olette lukeneet jonkin matkaa, mutta ette halua enää jatkaa. Miksi?
Itse olen lopettanut kirjan kesken pilkkuvirheiden takia (niitä on ollut paljon, ei vain pari).
Mikä saa sinut jättämään kirjan kesken?
Kommentit (53)
Hyvin harvoin jätän kesken. Joskus tulee virhearvio kirjan valinnassa ja suositteluteksti ei vastaa kirjan todellisuutta. Silloin saatan jättää kesken.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvoin jätän kesken. Joskus tulee virhearvio kirjan valinnassa ja suositteluteksti ei vastaa kirjan todellisuutta. Silloin saatan jättää kesken.
Hyvä pointti. Mitkä kirjat on olleet sellaisia mitkä jätit kesken?
Mun viimeisin oli Clarise Lispectorin (erittäin arvostettu) Passio.
ap
Jos kirjailija kuvailee tarkasti ja pitkään aina tapahtumien ympäristöä, tulee mieleen, että haluaa vain venyttää tekstiä pidemmäksi. En jaksa sellaista lukea.
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjailija kuvailee tarkasti ja pitkään aina tapahtumien ympäristöä, tulee mieleen, että haluaa vain venyttää tekstiä pidemmäksi. En jaksa sellaista lukea.
Luin jostain (juu, ei luotettava lähde) että ainakin am. kustantamot maksaa kirjailijalle sanamäärän mukaan. Se saattoi kyllä koskea nonfictionia.
Jos se on totta, sehän kannustaa kirjailijaa tekemään pitkiä selostuksia. Kuka haluaa lukea pitkiä selostuksia, mitkä ei ole kiinnostavia??
Juu, ei. Ymmärrän hyvin, että jätät kesken.
ap
Jos teksti on liian kokeellista, liian tiuhaan ladottua, liian omahyväistä, liian naiivia... jotain sellaista, että en vain jaksa. Viimeksi taisi jäädä kesken Jörn Donnerin Uusi Maamme-kirja, ajattelin että tuokiokuva 60-luvun Suomesta olisi kiinnostava, mutta ei se sitten kuitenkaan kantanut.
Vierailija kirjoitti:
Jos teksti on liian kokeellista, liian tiuhaan ladottua, liian omahyväistä, liian naiivia... jotain sellaista, että en vain jaksa. Viimeksi taisi jäädä kesken Jörn Donnerin Uusi Maamme-kirja, ajattelin että tuokiokuva 60-luvun Suomesta olisi kiinnostava, mutta ei se sitten kuitenkaan kantanut.
Mikä siinä sinulla pahiten tökkäsi?
Oudot lauserakenteet, toistuvat aukiselitykset yksinkertaisiin asioihin (lukijan vähättely) tai naiivi kerronta.
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjailija kuvailee tarkasti ja pitkään aina tapahtumien ympäristöä, tulee mieleen, että haluaa vain venyttää tekstiä pidemmäksi. En jaksa sellaista lukea.
Mun mielestä toi on taas merkki hyvästä kirjailijasta, että kuvailee noita asioita tarkkaan, mutta toki siinäkin voi mennä liian pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Oudot lauserakenteet, toistuvat aukiselitykset yksinkertaisiin asioihin (lukijan vähättely) tai naiivi kerronta.
Just näin. Itseäni pahiten ehkä ärsyttää sellainen rautalangasta vääntäminen. Nyt tämä hahmo menee tänne, ja nyt hän menee tuonne, ja nyt hän tekee sitä ja tätä ja tuota...
Kirjoittajat, jättäkää vähän lukijan oman mielikuvituksen varaan. Ei me olla ihan idiootteja.
Väsymys. Sain naiselta(!) lahjaksi kirjan: Ardennit 1944. Avasin sen ja ... nukahdin. .... :)
No, halpaa unilääkettä! :)
Ei mitkä vaan jotka, Lakkaa j-rasistina olo
Jos kerronta on hyvin lakonista, raportoivan toteavaa ilman vivahteita. Talo on talo ja kaupunki on kaupunki ja se on siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjailija kuvailee tarkasti ja pitkään aina tapahtumien ympäristöä, tulee mieleen, että haluaa vain venyttää tekstiä pidemmäksi. En jaksa sellaista lukea.
Mun mielestä toi on taas merkki hyvästä kirjailijasta, että kuvailee noita asioita tarkkaan, mutta toki siinäkin voi mennä liian pitkälle.
Jep. Tämä on varmaan lukijakohtaista. On oma genrensä, missä asiat kuvaillaan ihan helevetinmoisella tarkkuudella. Ajattelen esim. Knausgaardia tai Volter Kilven Alastalon salissa. Niissä on toodella perusteellista kuvailua. Joku jaksaa siitä kiinnostua, joku taas ei.
Nämä muuten on useimmiten miehiä nämä äärimmäisellä yksityiskohtaisuudella kuvailijat. Koska nainen tietää, että häntä ei kuunneltaisi jos hän kertoisi hampaidenpesustaan?
Vierailija kirjoitti:
Väsymys. Sain naiselta(!) lahjaksi kirjan: Ardennit 1944. Avasin sen ja ... nukahdin. .... :)
No, halpaa unilääkettä! :)
Ja kun luit sitä levänneenä, mitä sitten tapahtui?
Vai etkö enää vaivautunut? Jos et, miksi et?
Vierailija kirjoitti:
Jos kerronta on hyvin lakonista, raportoivan toteavaa ilman vivahteita. Talo on talo ja kaupunki on kaupunki ja se on siinä.
Anna esimerkkejä. Tämä on kiinnostavaa.
Oliko se Norman Mailerin Alastomat ja kuolleet. Alussa jotain inssijuttua jostain .... blaablaablaa ja taas nukahdin :) Luin sen kumminkin loppuun.
Enpä nyt muista mitään siitä, mutta luin joskus nuorena Solženitsyn'in Syöpäosaston. Silloin nuorena se teki syvän vaikutuksen. En oikeasti muista siitä kirjasta, nyt, enää mitään. :(
....
Outo juttu. Muisti alkanut menemään enemmän leffojen ja musiikin puolelle. "Pitäiskö tästä olla huolissaan?"
Ja pitääkö sitä aina muistaa kaikki kirjat, mitä on lukenut???
Vierailija kirjoitti:
Oot kännissa?
Oot virolainen? Vokaalisointu ei ole sulle tuttu.
Tere tulemast Soome!
Vierailija kirjoitti:
Oliko se Norman Mailerin Alastomat ja kuolleet. Alussa jotain inssijuttua jostain .... blaablaablaa ja taas nukahdin :) Luin sen kumminkin loppuun.
Enpä nyt muista mitään siitä, mutta luin joskus nuorena Solženitsyn'in Syöpäosaston. Silloin nuorena se teki syvän vaikutuksen. En oikeasti muista siitä kirjasta, nyt, enää mitään. :(
....
Outo juttu. Muisti alkanut menemään enemmän leffojen ja musiikin puolelle. "Pitäiskö tästä olla huolissaan?"
Ja pitääkö sitä aina muistaa kaikki kirjat, mitä on lukenut???
Voin kertoa, että KUKAAN ei muista kaikkia lukemiaan kirjoja. Ei tarvi olla huolissaan.
Vain, jos et muista sitä Pekka Töpöhäntää, mitä luit nollavuotiaana, sitten on syytä huolestua.
Toinen, mikä saa lopettamaan kesken, on alistuvan naishahmon esittely. Esim Colleen Hooverilla on näitä. Ei vaan pysty.
ap