Lue keskustelun säännöt.
Lukijat, tulkaa tänne, mulla on kysymys
04.04.2026 |
Kun luette kirjaa, mitkä on ne seikat, mitkä saa teidät lopettamaan kesken (dnf)?
Jos nyt ajatellaan, että genre on sellainen, mitä yleensäkin luette ja periaatteessa voisitte olla kiinnostunut, mutta sitten olette lukeneet jonkin matkaa, mutta ette halua enää jatkaa. Miksi?
Itse olen lopettanut kirjan kesken pilkkuvirheiden takia (niitä on ollut paljon, ei vain pari).
Mikä saa sinut jättämään kirjan kesken?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kirjantekijä ja luen työkseni, ja on turhauttavaa huomata miten heikkotasoisia tietokirjoja tässä maailmassa julkaistaan. Nytkään en pääse eteenpäin Masennuksen filosofiassa, koska sen on niin huonosti kirjoitettu. Yritin lukea myös Aviciin elämäkertaa enkä jaksanut alkua pidemmälle.
Vau. Hienoa saada tänne ammattilainen! Kun sanot huonosti kirjoitettu, mitä tarkoitat sillä ihan konkreettisesti? Millaiset jutut tekee kirjasta "huonosti kirjoitetun"?
Anna lyhyt analyysi, tajuan että tästä voisi puhua pitkäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mikä on suosittua ei välttämättä ole hyvää.
Miettikää esim. Danielle Steele (täyttä kakkaa) tai E.L. James, 50 shades of grey, myös täyttä kakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjailija kuvailee tarkasti ja pitkään aina tapahtumien ympäristöä, tulee mieleen, että haluaa vain venyttää tekstiä pidemmäksi. En jaksa sellaista lukea.
Mun mielestä toi on taas merkki hyvästä kirjailijasta, että kuvailee noita asioita tarkkaan, mutta toki siinäkin voi mennä liian pitkälle.
Fantasiassa Robert Jordan: Wheel of time (Ajan pyörä sarja). 700-sivuisia tiiliskiviä sarjassa yhteensä 14 kpl.
Itselle tökkää pahasti, jos kesken kaiken alkaa tulla ns yliluonnollista. Jos kummitus on tässä joku juttu, siitä pitää varoittaa jo takakannessa. En tykkää jos esitetään muka normaalia, ja sitten onkin joku haamu jossain. Siihen loppuu lukeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjailija kuvailee tarkasti ja pitkään aina tapahtumien ympäristöä, tulee mieleen, että haluaa vain venyttää tekstiä pidemmäksi. En jaksa sellaista lukea.
Mun mielestä toi on taas merkki hyvästä kirjailijasta, että kuvailee noita asioita tarkkaan, mutta toki siinäkin voi mennä liian pitkälle.
Fantasiassa Robert Jordan: Wheel of time (Ajan pyörä sarja). 700-sivuisia tiiliskiviä sarjassa yhteensä 14 kpl.
sissuz. oletko lukenut nuo?
täytyy olla sairaan hyvä että kukaan lukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka äänikirja , en tykkää lukijan äänestä ja toiset äänet kyllä on niin mahtavia että se on siinä mukava kuunnella.Lukiessa itse tekstiä niin siinä pitää olla huumoria, tarina etenee ei mitään tylsää jaaritusta.No sota ja jännityskirjat on mulla aina ollut hyviä lukuhetkia ja myöskin luonto ja maisema seikkailut kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka äänikirja , en tykkää lukijan äänestä ja toiset äänet kyllä on niin mahtavia että se on siinä mukava kuunnella.Lukiessa itse tekstiä niin siinä pitää olla huumoria, tarina etenee ei mitään tylsää jaaritusta.No sota ja jännityskirjat on mulla aina ollut hyviä lukuhetkia ja myöskin luonto ja maisema seikkailut kiinnostaa.
Mitkä susta on turhaa jaaritusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmat henkilöhahmoissa ovat minulle punainen vaate. Esimerkiksi liian monta henkilöä, joilla ei ole mitään virkaa tarinan kannalta. Ohuesti ja epäjohdonmukaisesti kuvatut henkilöt on toinen inhokkini.
Jollakin kirjailijalla oli ärsyttävä tapa laittaa henkilöt muistelemaan juonen kannalta aivan turhia tapahtumia menneisyydestä (eli sijoittuivat aikaan ennen kirjassa kuvattuja tapahtumia). En nyt muista kirjailijan nimeä. Esimerkiksi henkilö muisteli viiden vuoden takaista kesän helleaaltoa hytistessään bussipysäkillä talven purevassa pakkasessa.
Myös tapahtumien turhan tarkka selostaminen tökkii. Jos hahmo kävelee sateessa, niin ei tarvitse erikseen käyttää viittä lausetta sateen ropinan/kohinan, ilman kosteuden, lätäköissä kastuvien kenkien yms tarpeettomien yksityiskohtien selostamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsymys. Sain naiselta(!) lahjaksi kirjan: Ardennit 1944. Avasin sen ja ... nukahdin. .... :)
No, halpaa unilääkettä! :)
Ja kun luit sitä levänneenä, mitä sitten tapahtui?
Vai etkö enää vaivautunut? Jos et, miksi et?
Nainen luuli että tuo osaa lukea. :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjailija kuvailee tarkasti ja pitkään aina tapahtumien ympäristöä, tulee mieleen, että haluaa vain venyttää tekstiä pidemmäksi. En jaksa sellaista lukea.
Mun mielestä toi on taas merkki hyvästä kirjailijasta, että kuvailee noita asioita tarkkaan, mutta toki siinäkin voi mennä liian pitkälle.
Fantasiassa Robert Jordan: Wheel of time (Ajan pyörä sarja). 700-sivuisia tiiliskiviä sarjassa yhteensä 14 kpl.
sissuz. oletko lukenut nuo?
täytyy olla sairaan hyvä että kukaan lukee.
Jaksoin jonnekin osan 10 puoliväliin asti ja jopa ostin kirjat sirä mukaa kun niitä ilmestyi. Mutta sitten yksityiskohtainen kuvailu ja tietynlainen väkivaltaan ja alistamiseen liittyvä sadismi riittivät minulle.
En suosittele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kirjantekijä ja luen työkseni, ja on turhauttavaa huomata miten heikkotasoisia tietokirjoja tässä maailmassa julkaistaan. Nytkään en pääse eteenpäin Masennuksen filosofiassa, koska sen on niin huonosti kirjoitettu. Yritin lukea myös Aviciin elämäkertaa enkä jaksanut alkua pidemmälle.
Vau. Hienoa saada tänne ammattilainen! Kun sanot huonosti kirjoitettu, mitä tarkoitat sillä ihan konkreettisesti? Millaiset jutut tekee kirjasta "huonosti kirjoitetun"?
Anna lyhyt analyysi, tajuan että tästä voisi puhua pitkäänkin.
Huolimaton sanankäyttö: alhainen sosioekonominen asema po. matala. Ta-vutusvirheet. Oikolukijan nukahdukset. Tosin taistelin loppuun asti Juha Hännisen uuden kirjan Päästä mut pois, koska olen kiinnostunut eutanasiasta ja kirjoitan siitä itsekin, mutta olisi tehnyt mieli heittää Hänninen seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat henkilöhahmoissa ovat minulle punainen vaate. Esimerkiksi liian monta henkilöä, joilla ei ole mitään virkaa tarinan kannalta. Ohuesti ja epäjohdonmukaisesti kuvatut henkilöt on toinen inhokkini.
Jollakin kirjailijalla oli ärsyttävä tapa laittaa henkilöt muistelemaan juonen kannalta aivan turhia tapahtumia menneisyydestä (eli sijoittuivat aikaan ennen kirjassa kuvattuja tapahtumia). En nyt muista kirjailijan nimeä. Esimerkiksi henkilö muisteli viiden vuoden takaista kesän helleaaltoa hytistessään bussipysäkillä talven purevassa pakkasessa.
Myös tapahtumien turhan tarkka selostaminen tökkii. Jos hahmo kävelee sateessa, niin ei tarvitse erikseen käyttää viittä lausetta sateen ropinan/kohinan, ilman kosteuden, lätäköissä kastuvien kenkien yms tarpeettomien yksityiskohtien selostamiseen.
Kiitos, tää oli todella kiinnostava vastaus!
Tajuan miten ärsyttävää on tarinan kannalta turha löpinä. Itseäkin ärsyttää turhat jutut aivan suunnattoman paljon, joskus jopa dnf-paljon.
Toisaalta tajuan myös, miksi joku kirjoittaa noin: tuhannessa yhdeksästä sadasta kirjoittajan oppaasta käsketään kuvailemaan mitä henkilö tuntee ja kokee (show, dont tell). Käsketään kuvailemaan tuntemuksia (miten jalat oli märät ja miten pisarat kopsahtelivat lätäkköön...)
Kait idea on osata "näyttää" sitä vtun sadetta ja niitä märkiä kenkiä juuri sopiva määrä.
Ja se sopiva määrä on jokaiselle lukijalle vähän eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjailija kuvailee tarkasti ja pitkään aina tapahtumien ympäristöä, tulee mieleen, että haluaa vain venyttää tekstiä pidemmäksi. En jaksa sellaista lukea.
Mun mielestä toi on taas merkki hyvästä kirjailijasta, että kuvailee noita asioita tarkkaan, mutta toki siinäkin voi mennä liian pitkälle.
Fantasiassa Robert Jordan: Wheel of time (Ajan pyörä sarja). 700-sivuisia tiiliskiviä sarjassa yhteensä 14 kpl.
sissuz. oletko lukenut nuo?
täytyy olla sairaan hyvä että kukaan lukee.
Jaksoin jonnekin osan 10 puoliväliin asti ja jopa ostin kirjat sirä mukaa kun niitä ilmestyi. Mutta sitten yksityiskohtainen kuvailu ja tietynlainen väkivaltaan ja alistamiseen liittyvä sadismi riittivät minulle.
En suosittele.
Hyvä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaavamaisuus tyyliin Sidney Sheldon. Jaarittelu ilman asiaa tyyliin Stephen King.
Minä jätän kirjan lukematta liian pienen ja himmeän tekstin takia.
Vierailija kirjoitti:
Kaavamaisuus tyyliin Sidney Sheldon. Jaarittelu ilman asiaa tyyliin Stephen King.
Uh. Stephen King on mielestäni tylsä.
Tunnen syyllisyyttä tästä, koska hän on niiin tolkuttoman suosittu. Ja hän kirjoitti sen kirjan miten kirjoittaa kirjoja (en muista nimeä, mutta opas kirjailijoille) ja sekin oli minusta tolkuttoman tylsä.
Hänen kaltaiset tolkuttoman tylsät kirjailijat saa minut ajattelemaan, että voisin ihan hyvin kirjoittaa pari bestselleriä itsekin. Ehkä kuka tahansa voisi.
Vierailija kirjoitti:
Minä jätän kirjan lukematta liian pienen ja himmeän tekstin takia.
Tämä on yllättävä yleistä.
No mitäs, sehän menee joka vuosi saman kaavan mukaan. Hannahin mies & lapset eivät olleet taaskaan leiponeet kakkua, miehet nyt ylipäätään eivät osallistu, koska ei ole vaimonsa lapsi ja äidin muistaminen kuuluu lapsille, myös vauvoille. Jos vauva ei leiponut kakkua, niin voi voi, kun on huono äiti. Ketään ei huvittaisi lähteä kumppanin äidin luo, mutta kun on pakko vaikka on surullinen mieli ja tappeluita tulossa.
Ihan taattua tyyliä joka vuosi siitä kuinka kannattaa vääntää pershetelmiä ihan äitienpäivän vieton ilosta :)
Vierailija kirjoitti:
No mitäs, sehän menee joka vuosi saman kaavan mukaan. Hannahin mies & lapset eivät olleet taaskaan leiponeet kakkua, miehet nyt ylipäätään eivät osallistu, koska ei ole vaimonsa lapsi ja äidin muistaminen kuuluu lapsille, myös vauvoille. Jos vauva ei leiponut kakkua, niin voi voi, kun on huono äiti. Ketään ei huvittaisi lähteä kumppanin äidin luo, mutta kun on pakko vaikka on surullinen mieli ja tappeluita tulossa.
Ihan taattua tyyliä joka vuosi siitä kuinka kannattaa vääntää pershetelmiä ihan äitienpäivän vieton ilosta :)
Ihanaa että te kännikalatkin osallistutte, joilla ei ole mitään käsitystä siitä mistä keskustellaan.
Tervetuloa mukaan, Urpo!
Olen itse kirjantekijä ja luen työkseni, ja on turhauttavaa huomata miten heikkotasoisia tietokirjoja tässä maailmassa julkaistaan. Nytkään en pääse eteenpäin Masennuksen filosofiassa, koska sen on niin huonosti kirjoitettu. Yritin lukea myös Aviciin elämäkertaa enkä jaksanut alkua pidemmälle.